Keskuspuistoa ei saa supistaa
Ota yhteyttä adressin tekijään
Re:
Luonto on iha välttämätön osa Helsinkiä. Keskuspuistoa ei saa tuhota kerrostaloilla. Luonnon arvoa ei voi mitata rahassa!
Monet suurkaupungit, siis oikeat metropolit sekä Euroopassa että Amerikassa ja Aasiassa ovat rajusti kasvattaneet väkilukuaan viimeisten 20 vuoden aikana. Mutta puistoista ja viher- ja virkistysalueista ei nipistetä piiiruakaan! Niitä on kyllä KEHITETTY kaikkien kaupunkilaisten iloksi.
Vanhanaikaista suunnittelua, missä innovatiivisuus!?
Suomen kaupunkisuunnittelussa tarvittaisiin tuoreempia, nykyaikaisempia, idearikkaampia ja raikkaampia tuulia.
Pyöritetään pöydällä vain samaa vanhaa ajattelukaavaa, missä ainoa vaihtoehto on tuhota luontoa, mitä me kaikki tarvitsemme. Äly hoi jne.
Meluaita metsän reunaan
Kaupunkibulevardien kannattajat esittävät massiivista rakentamista Keskuspuiston reuna-alueille ja syvälle puistoon. Metsän virkistyskäyttö kuulemma vain paranee, kun uudet korttelit toimivat Hämeenlinnanväylän melusuojana.
Keskuspuiston käyttäjien mielestä olisi parempi parantaa metsän virkistyskäyttöä metsät säilyttämällä kuin asuntoja rakentamalla. Ja mikäänhän ei estä rakentamasta metsän reunaan meluaitaa, jos kaupunkisuunnittelijat ovat liikenteen melusta huolissaan.
Re:
Miksi pitää kulkea keskelle ns.työhön?
Ylen ja kaikki tuollaiset "näpelöidään kompuuttereita ja
safkiksella mutustetaan kauratahnaa"tyyliset firmat
voi siirtää ruuhka-alueen ulkopuolelle koska ei näillä
ole mitään fyysistä syytä olla täyttämässä kaupunkia
aamuin ja illoin.
| This discussion has been closed. |
Mutta luonto ei ole parhaimmillaan enää sitten, kun joka puolelta näkyy rakennuskantaa, joka näyttää vuosi vuodelta kuristavan luontoasi. Esim. Vantaanjoen Pitkäkosken luonnollisuus ja Haltialan kulttuurimaisema ovat kohta menetettyjä. Tässä tapauksessa vantaalaisten rakentajien toimesta.
Jossakinhan kaupungissa pitää asuakin, mutta minusta joka puolella kaupunkia on ränsistymään päästettyjä alueita, joilla on uudistamisen ja tiivistämisen varaa. Kaavoittajan on kuitenkin paljon vaikeampi puuttua niihin kuin ei ”kenenkään maan” puistoihin. Puistoihin puuttumista pitää siis merkittävästi vaikeuttaa vaikkapa vain tällä adressilla.
Useimmissa maailman kaupungeissa on laajoja puistoja, joihin kenenkään ei tulisi mieleenkään puuttua. Ne on jotenkin saatu ”pyhitettyä”. Nyt on aika rajata ja paaluttaa maastoonkin Helsingin keskuspuiston ne rajat joita ei mikään mahti maailmassa saan mitätöityä. Jos näin tehdään, rupean vaikka kannattamaan Guggenheimia, jota en kuitenkaan luultavasti koskaan tule tarvitsemaan.