Lapsen vieraannuttaminen rangaistavaksi

#5: ? - Ei niin yksinkertainen asia 

 Mutta tapauksia ei katsota tapauskohtaisesti, valitettavasti. Olen itse nainen, ja tiedän nyt mitä voisin saada läpi jos vain haluisin. Tiedän että koska olen nainen minä olen automaattisesti se tärkeämpi vanhempi. En kuitenkaan tekesi niin lapsilleni. Mutta toiset tekevät.

Ei isiä tai lapsia kuunneella. Tai juu, saavat kyllä sanoa mitä haluavat, mutta äidin tulkinta vaikuttaa olevan se tärkein. Se on törkeä valhe että lapsen etua ajetaan.  Äidit saavat valehdella ja tehdä kiusaa, jos näin haluavat. Loputtomiin.  Mitään ei tehdä. Kaikki nostavat kätensä pystyyn. Olen nähnyt lapsia, jotka kärsivät, mutta mitä heidän pitäisi tehdä kun äiti on niin onneton ilman heitä, että jos heitä ei olisi niin... Tiedän myös että mies kykenee samanlaiseen käyttäytymiseen, mutta valitettavasti se on yleisempään naisten keskuudessa. Vaikuttaa siltä että suurin osa viranomaisista eivät JAKSA puuttua näihin asioihin, koska ihmiset jotka sairastavat PAS Syndroomaa, ovat aika hankalia tapauksia ja niistä päästään parhaiten eroon, tekemällä niin kun he haluavat. Mitä tehdä? 

Jos äiti rakastuu "ex" narkomaaniin ja päättää että tämä saa olla isä ja sulkee minut pois poikani elämästä en voi muuta kuin allekirjoittaa. Minulla ei ole psyykkisiä tai muita ongelmia. Ihan tavallinen yrittäjä joka ennen eli normaalia elämää. Nyt en näe lasta ja olen kokonaan pimennossa. Sossu ei voi ongelmalle mitään kun tapaamissopimusta ei voi tehdä koska toinen ei saavu paikalle jne jne.

#104: -  

 Minunkin tapaukseni odottaa käräjäoikeuden käsittelyä, koska ex-puoliso kieltäytyi tulemasta lastenvalvojalle tai follo-sovitteluun, joita kyllä asianmukaisesti hain. Lastensuojelu (jolle ilmoituksen teki koulu, koska lapsella oli liikaa poissaoloja) ei tee käytännössä mitään muuta kuin yrittää tukea lähivanhempaa juttelemalla ja neuvomalla, koska hän on kieltäytynyt muista avohuollon palveluista. Ex on minua haukkumalla saanut huomion kääntymään pois alkuperäisestä lastensuojeluilmoituksen sisällöstä, joten tapauksemme on leimattu "vanhempien riitelyksi". Yritän kyllä kovasti tuoda esille, etten halua riidellä ja ajattelen vain lapsen etua. En puolestani hauku exääni, mutta pakkohan minun oli sanoa, että hänen väitteensä ovat suurelta osin valheita. (Se on kirjattu ls-raportteihin muotoon "Kumpikin syyttää toista valehtelusta.")

Tahtoisin vain tavata lastani (ja nyt kun se ei kerta kaikkiaan onnistu, eikä myöskään normaali arki nykyisessä lähikodissa) toivoisin lapsen muuttavan minun luokseni - mikä ei tarkoita, etteikö lapsi saisi sitten tavata toista vanhempaansa runsaasti. Haluaisin varmistaa, että hän saa kasvaa alkoholittomassa, turvallisessa kodissa.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on lastensuojelusta?

Allekirjoitan, koska koen olevani isänä juuri tällaisessa tilanteessa. Lapsi tarvitsee kaikkia läheisiään yhtälailla. Täytyy muistaa että jonkun läheisen kieltäminen lapselta ilman painavaa syytä, on väkivaltaa ja se satuttaa eniten juuri lasta. Sen tulokset näkyvät mahdollisesti vasta vuosien päästä, mutta ovat sitäkin vaikeampia käsitellä ja hoitaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kuka näin pystyy ilman painavaa syytä toimimaan, on vahvasti itse hoidon tarpeessa. Kukaan normaalisti toimiva ihminen ei näin pysty lasta kohtaan toimimaan. Tämä on erittäin hyvä adressi.

#111: -