Pelastetaan Puroniemen leirikeskus
Ota yhteyttä adressin tekijään
Adressin tilastoa
Tilastosta selviää paljonko ja mistäpäin on eniten adressin allekirjoittaneita. Missä viipyy Eteläsuomi/Helsinki, sekä Pohjolan valkea kaupunki? Työn perässähän näihin on evakkojen jälkipolvea runsaasti mennyt. No pian on 300 mittarissa ja ei ihme jos 500 ehtii tulla. - Loppurutistusta vain!
- PP-
Re:
Tämä oli hyvä kommentti. Tässä oli osattu ilmaista ja kiteyttää muutamaan virkkeeseen myös meidän, muutaman Puroniemen ystävän tuntoja. Kiitos siitä!
Puroniemen puolesta
Arvoisat Puroniemen ystävät
Vihdoinkin on syntynyt avointa keskustelua Puroniemen kohtalosta. Sitähän on kaivattukin. Jo muutamassa päivässä ovat sadat adressin allekirjoittajat ilmaisseet tahtonsa heille läheisen paikan kohtalosta. Paikasta, johon liittyvät muistot ja hengelliset kokemukset ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia.
ONL esittää keskustelun pohjaksi tiedon siitä, että seurakuntien, hiippakuntien ja muiden sisäisten tahojen kiinnostusta ostaa leirikeskus on kartoitettu. Samalla todetaan, että kiinnostusta ei ole esiintynyt. Miten laajasti seurakunnissa on asiasta keskusteltu? Muutaman tiedustelun perusteella asiasta ei välttämättä ole tehty päätöksiä seurakunnan luottamuselimissä. Onko asiasta tehty päätöksiä demokratian periaatteiden mukaisesti? Ja esitettiinkö seurakunnille muita mahdollisuuksia tukea Puroniemen toimintaa, kuin hankkia se omistukseensa.
Puroniemeen tehty syksyinen vierailu on osoittanut sen, että tämän veromarkoillakin kartutetun kiinteistön huoltoon ja korjaukseen liittyvät asiat ovat olleet vierasta aluetta sen omistajille. Monta surullista näkyä odottaa vierailijaa repaleisesta katosta maahan lahoaviin polttopuihin ja auki retkottavaan kellotapulin oveen. Kovin taloudellisena kiinteistönhoitotapana tätä ei millään arviointimittarilla voida pitää. Uskomme, että jos talkooapua olisi ymmärretty hakea, sitä olisi myös löytynyt, kaikkea ei olisi tarvinnut tehdä yksin – tieto-taitoa olisi varmasti ollut saatavilla. Mihin ovat jääneet entiset talkooleirit, jolloin paikkoja kunnostettiin talkoilla?
Puronimen pelastamiseen mukaan lähteneet uskovat, että on mahdollista nostaa paikan käyttöastetta huomattavasti ilman että se vaatisi satojentuhansien eurojen investointeja. Markkinointi sinänsä on monipuolista ja vaativaa työtä. Markkinointia on tehtävä hellittämättä koko ajan, se vaatii vaivannäköä - ei nettiaikana välttämättä suuria rahoja. On olemassa edullisiakin markkinointikanavia.
Jo vuonna 2008 Puroniemen toiminnasta kiinnostuneet halusivat perustaa tukiyhdistyksen. Silloin ajatus tyrmättiin sanomalla, että älkää tehkö nyt mitään ja niinpä sitten jäätiin odottelemaan. Odoteltiinko liian pitkään? Uskomme, toivomme ja vaadimme, että myyntipäätöstä ei tehdä. Tarvitaan ehdottomasti aikalisää, jotta löydetään järkevä tapa Puroniemen säilyttämiseksi kirkkokunnan yhteydessä. Sen jälkeen voimme perustaa Puroniemen tueksi Puroniemen ystävät ry:n. Yhdistykselle on jo tehty alustava toimintaluonnos ja säännöt. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea leirikeskustoimintaa monipuolisesti ja olla avoimena kanavana toiminnan kehittämisestä kiinnostuneille. Jäseninä voivat olla niin yksityiset kuin yhteisöt ja seurakunnat.
Puroniemi on useiden sukupolvien tekemän työn pohjalta syntynyttä perintöä. Sen hävittäminen on nopeaa ja yksinkertaista, mutta haluaako ONL tosiaan ottaa vastuulleen useiden sukupolvien työn tuloksen mitätöintiä ja henkisen perinnön hävittämistä. Monet ovat käyneet Puroniemessä säännöllisesti vuosikymmenien ajan.
Hiekan tilan myyntiä on surtu ja kaduttu vuosikymmeniä. Sen menettäminen on koettu traumaattisena. Kuitenkin Hiekka oli ehtinyt toimia vain kymmenisen vuotta. Puroniemi on ollut leirikeskuksena vuodesta 1958 eli toimintaa on ollut 53 vuotta. Puroniemen myyminen koskettaa huomattavan laajaa joukkoa. Voiko hengellisiä arvoja ja kokemuksia mitata rahassa? Puroniemi - myös kauniina luontoympäristönä - voi edelleen tukea ihmisen ortodoksista identiteettiä ja hengellistä kasvua.
Edellä olevaan viitaten edellytämme, että myyntipäätöksestä luovutaan ja ryhdytään välittömästi etsimään ratkaisua Puroniemen leirikeskuksen säilyttämiseksi. Voimme välittömästi perustaa Puroniemen tukiyhdistyksen käytännön toiminnan tukemiseksi. Nyt tarvitaan myös kirkkokunnan sisäistä laaja-alaista keskustelua. Uskomme myös, että kirkkokunnan ylimpänä päättävänä elimenä marraskuussa kokoontuva kirkolliskokous voisi ottaa asiaan kantaa ja mahdollisesti tukea Puroniemen säilymistä kirkon omana leirikeskuksena ONL:n hallinnassa.
Puroniemen puolesta
Juhani Hänninen
Helena Hänninen
Erja Kotta
Mirja Mäkinen
Re: Puroniemen puolesta
Kiitos allekirjoittaneille ensimmäisestä rakentavasta ja enemmän yhteen hiileen puhaltavasta kommentista. Pakko on kuitenkin selvittää muutamia seikkoja, koska entisenä työntekijänä olen niistä selvillä. Periaatteessa olin ajatellut luopua enemmästä keskustelusta, mutta rakentavaan kommenttiin haluan myös vastata rakentavasti. Periaatteessa kaikki nimimerkin taakse piiloutuneet kommentit ovat minusta arvottomia, sillä nimimerkillä sanomisesta ei oteta vastuuta. Päätökset tehdään omana itsenä niistä vastuu kantaen.
Ensimmäinen koskee tuota seurakunnille tilojen tarjoamista, joka on tehty sekä julkisesti että seurakuntia suoraan lähestymällä ymmärtääkseni tämän vuoden alussa ilmoittaen, että leirikeskuksen myynti on edessä. Se onko seurakunnan elimissä keskusteltu asiasta rakentavasti ei ole ONL:n hallittavissa. Kirkkoherra harkitsee yhteydenoton vakavuuden ja vie asian päätettäväksi, jos pitää sitä vakavasti harkittavana. Edelleen Puroniemi on vain yhden pienen seurakunnan lähellä. Täällä aikaisemmin mainittiin onko ONL:n toimisto liian kaukana Puroniemestä. Kyllä on, ja siksi se on osin rapistunutkin. Talkoisiin ei ole helppo lähteä tai korjauksiin ryhtyä, jos pienikin homma vie matkojen takia vähintään sen vuorokauden. Jonkin verran huoltohommia teki joku vuosi sitten Rautalammella asuva johtokunnan jäsen.
Tähän liittyy myös se, miksi seurakunnat eivät ole vakavasti asiasta kiinnostuneita. Kiinteistökustannuksia on aivan liikaa jo muutenkin ja ei ole järkevää sijoittaa kiinteistöön, joka ei ole sijaintinsa vuoksi hallittavissa. Kun vuoden alussa ONL julkaisi aikeensa luopua Puroniemestä ja tarjosi sitä julkisesti seurakunnille, olisi ollut aika toimia, mutta ehkä toiminta ei ole vielä myöhäistä, jos kannattajat saavat hieman jatkoaikaa. Näistä teidän pitää keskustella rakentavasti ja ketään syyllistämättä kokouksessa.
Toinen asia on tuo vuosi 2008, jolloin asia oli esillä risukkotalkoissa. Muistan hyvin, että toppuuttelimme tukiyhdistysajatuksen kanssa. Tällekin oli selvä peruste. Koko työssäoloni ajan ONL.n tulevaisuuden pohdintoja rasitti kahden koulukunnan välinen eripuraisuus. Toisaalla oli tuo mainitsemani Puroniemen rakentajien sukupolvi, jonka lähtöajatuksena oli, että toiminta keskittyy Puroniemeen, toisaalla oli kirkkokunnan ohje suunnata toimintaa seurakuntiin ja siihen suuntaan tapahtuva muutos sitä myöten, kun seurakunnat ottivat leirityön omaan haltuunsa. Asioista ei voinut edes keskustella, koska ne ajautuivat riitaan. Jos uskalsi puhua toimintatarpeen muutoksista oli petturi, joka vetää mattoa järjestön alta. Tämä oli työssä kaikkein eniten stressiä luova henkinen paine ja itse harkitsin tämän henkisen tilanteen vuoksi irtisanoutumista järjestöstä ja sitä myöten työttömäksi heittäytymistä. On ikävää, jos nyt Puroniemen pelastushanke tapahtuu syyllistämällä, koska se ajaa tämänhetkisen johtokunnan ja työntekijät samaan henkiseen tilanteeseen.
Tässä tilanteessa oli ainoa mahdollisuus, jotta ONL.n strategiaa voisi miettiä, tehdä se puhtaalta pöydältä. Eli katkoa henkisesti siteet kaikkeen vanhaan, jotta voisi avoimin mielin katsoa kohti uutta. Jos tukiyhdistykselle olisi sanottu, että "siitä vaan", olisi se pitänyt yllä jännitettä sen puolesta, että toiminnan keskipiste on edelleen Puroniemi ja näin ristiriidassa todellisen tarpeen (vähenevät leiriläismäärät) ja kirkon johdon ohjauksen kanssa. Meillehän esitettiin suoraan myös sitä, että leiritoiminta pitää siirtää kokonaan Valamoon.
Kolmas asia on Puroniemen markkinointi. Markkinointia tehostettiin nimenomaan internetin kautta jo ennen vuotta 2008. Tämä toi kuluja järjestölle eikä vuokrausmäärissä näkynyt muistaakseni minkäänlaista muutosta, tai ei ainakaan merkittävää. Niinpä mainokset vedettiin pois talouden tasapainottamiseksi. Sillä suunnalla on vaikea uskoa lisääntyvään myyntiin. Rautalammella lopetti yksi matkailu- ja elämysyritys toimintansa juuri ennen minun siirtymistä muihin töihin. Tosiasia on se, ettei Rautalampi ole riittävän lähellä kasvukeskuksia eikä toisaalta riittävän kaukana ollakseen eksoottinen. Joitakin vakituisia vuokralaisia paikalla on ollut. Lisäksi EU säädökset edellyttävät leirikeskuksilta tiettyä tasoa. Jos paikka halutaan pitää leirikeskuksena, edessä saattaa olla lisärakentaminen tiettyjen säädösten mukaiseksi. Se ei ole halpaa hommaa. Ennen vuotta 2008 tehty lisärakennussuunnitelma oli liki 1 500 000 euron arvoinen. Mitä se olisi tänä päivänä?
ONL ei voi ottaa moisia velkoja niskoilleen. Sen toimenkuva on pakostakin muuttunut entisestä. Nuorisotyö tapahtuu edelleenkin nuorten keskuudessa, mutta nuorisotyötä on myös julkaisujen tekeminen lapsille, ja ne tehdään toimistossa. Kyseistä materiaalia kirkossamme ei julkaise yksikään taho. ONL voi sellainen taho olla, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta ei ole, jos voimavarat ja talous menevät sinänsä rakkaiden seinien ylläpitämiseen. Käsittääkseni, jos Puroniemi halutaan pelastaa, on halukkaiden perustettava yhdistys, joka sen ostaa keräysvaroilla, pitää sitä yllä ja tarjoaa toimitiloiksi niin kirkollisille kuin ulkopuolisillekin tahoille. Mutta Puroniemen ystävien kannattaisi näistä hankkeista olla yhteydessä kirkon johtoon selvittääkseen millaista tukea hankkeelle siellä on. ONL on sen tien itse jo selvittänyt, myös arkkipiispan esittämän säätiö-idean.
Näistä asioista pitää sunnuntaina keskustella rakentavassa sävyssä ja ymmärtäen myös ONL:n johtokunnan ja työntekijöiden tilanteen, niin nyt kuin viimeisen kymmenen vuoden sisällä, arvostamalla sitä suuntaa, jolla ONL pyrkii palvelemaan kirkkomme nuorisoa tänä päivänä ja tämän päivän tarpeiden mukaan. Suuntaa, jolle kirkolliskokous ja kirkon johto on antanut tukensa.
Uskon, että rakentavalla keskustelulla Puroniemen ystävät voivat saada lisäaikaa selvitysten tekemiseen. ONL on ne selvitykset tehnyt omalta osaltaan. Toivon päätöksentekoon yhteen hiileen puhaltamista ja ymmärrystä tämän päivän nuorisotyön tarpeita kohtaan. ONL ei ehkä voi ottaa riskiä toimintansa jatkon suhteen suurien velkojen niskaan kaatumisen vuoksi.
isä Tuomas Järvelin
Ensinnäkin isä Tuomakselle. Jokaisen mielipide on tärkeä,varsinkin tässä asiassa,kirjoittaa hän omalla nimellä tai nimimerkillä.Kirjoittajalla on siihen omat syynsä.
Mutta asiaan.Puroniemen kupeessa kasvaneena,voin vain ihmetellä,mihin toiminta on lopahtanut?
Lapsena leirejä oli jos minkähän laista.Kesällä jopa useita eri leirejä kerrralla.Oli lasten-,nuorten-,perhe-,partio-,siivous- ja useita kristinoppileirejä.Oma seurakunta toimitti siellä eri kirkollisia toimituksia yms.Ja toimintaa riitti!
Olen ollut Puroniemessä kesä häissä ja parempaa paikkaa ko.tilaisuuteen saa hakea.Kirkko ja juhlapaikka melkeimpä samassa pihapiirissä.Ja vielä mahdollinen yöpyminenkin käy.Keski-eurooppalaiset häävieraat olivat todella ihastuksissaan paikasta.
Lapseni jotka ovat päässeet nauttimaan Puroniemen kesistä kriparin ja muiden leirijen muodossa ovat olleet erittäin tyytyväisiä.Ja halunneet mennä seuraavana kesänä sinne uudelleen.Nyt jos kauppa toteutuu ,niin matka vie Jyväskylän lähelle.Ja matka sinne on pitkä ja vaikea.
Tämä keskustelu on hyvä ,se herättää meidät puroniemen ystävät ja toivottavasti myös Rautalammin
ord.seurakunnan,siihen mitä on tapahtumassa.
Kun mummoni 50-luvun lopulla paikan myi/lahjoitti ord.kirkolle,hän toivoi sen pysyvän myös hengellisenä paikkana.
Toivon parasta ja että pääsisin jälleen ensi kesänä viettämään kriparin ehtoollis palvelusta Puroniemessä.Annetaan sille vielä mahdollisuus,jos kerran halukkuutta toimintaan löytyy!
Risto Kuikka
Suonenjoki
Puroniemen puolesta
Nyt pelätään "vanhojen ryntäystä" Joensuuhun äänestämään, syytä onkin :)) Entäs jos nuoretkin ryntäävät puolustamaan Puroniemeä? Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee vaikuttamaan päätökseen Puroniemen puolesta. - Tarvitaan "Joosuan ja Kaalebin henkeä", jos Raamatusta muistatte mitä tarkoitan! Ongelmia ja haasteita voi katsoa eri tavalla, muutamat tiedustelijat näkivät ne jättiäisinä joita ei voi voittaa.
- PP -
Tämä keskustelu on myös hyvä siinä mielessä että se toivottavasti herättää ihmisiä enemmän seuraamaan kirkkoamme koskevia asioita, asioiden valmisteluja ja jo ennalta vaikuttamaan tuleviin päätöksin. Kun ihmiset saavat vaikuttaa, heidän mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan tulee myös ihmisistä aktiivisempia,innostuneempia ja kinnostuneempia asioita kohtaan. Mikäli asioita jotka koskevat monia ihmisiä nuijitaan pienessä piirissä pöytään käymättä alustavia laajempia keskusteluja, tunnustelematta kirkkomme jäsenistön mielipiteitä ei se ole omiaan luomaan aktiivista vuoropuhelua. Mitä laajempaa keskustelua käydään sen vaikeampaa päätöksen teosta aina tulee sehän on selvä, mutta laaja keskustelupohja täytyisi myös nähdä mahdollisuutena.
Nyt vedotaan strategioihin ja kirkkomme johdon tälle antamaan tukeen. Jos tulee ilmi että suunta ei ollutkaan oikea, voihan strategioihin tehdä muutoksia, lisäyksiä ja otta pois jotakin.
Jos nykyistä strategiaa täydennettäisiin sillä että siihen liittyisi myös Puroniemi ja sen kehittäminen ONL:n yhteydessä tukiyhdityksen tukiessa asiaa niin miksi tämä edelleen nähdään mörkönä eikä mahdollisuutena? Ottakaa apu vastaan, antakaa edes mahdollisuus yrittää niille jotka ovat näköjään jo aimmin halunneet kantaa kortensa kekoon ja haluavat sitä edelleen yhteisen hyvän vuoksi.
Ja vielä kerran käyttöasteesta johon myös vedotaan. Eihän mikään lähes heitteille jätetty paikka ole omiaan houkuttelemaan ketään vuokraamaan tilaa eikä myöskään nyt jo muutaman vuoden vellova lopettamisuhkakeskustelu ole parantanut sitä. Tilan täytyy ulkoisestikin olla siisti ja houkutteleva.
Puroniemen puolesta
Kirkon tehtävä on osaltaan huolehtia vähäosaisemmista ja mahdollisuus osallistua leireille ja muuhun virkistystoimintaan ei ole kaikille mahdollista ilman tällaista paikkaa kuin Puroniemi. Ihmisten eriarvoisuus on vain kasvamaan päin ja tarve tällaiselle ainutlaatuiselle paikalle ja sen suomalle virkistys-, kokoontumis-, hiljentymisarvoille tulee todennäköisesti lisääntymään entisestään. Meille kaikille Puroniemen puolustajille paikka on antanut jotain merkittävää, tilaisuuden olla yhdessä, kiittää ja hiljentyä luonnon äärellä, jossa Jumala tuntuu olevan kuin helpommin tavoitettavissa. Itse olen kokenut kirkon tukevan perhettäni Puroniemen perheleirien kautta. Nuorempia ikäpolvia voi totuttaa seurakuntaelämään leirien kautta ja tutustuttaa hajallaan asuviin muihin seurakuntalaisiin ja ikätovereihinsa, moni oppii jumalanpalveluselämäänkin kuin huomaamatta tätä kautta.
Valamo on merkittävä paikka, mutta palvelee osittain hieman eri tehtävää. Puroniemeen tulemisen kynnys on matalampi epämuodollisena seurakunnan kohtaamispaikkana ja se "kestää" leikit, metelit, taitamattomuudet ja vaikkapa nuorisoa luostaria soveltuvammin.
Jos Puroniemen toiminta ei ole ollut aktiivista, vika ei ole ainutlaatuisessa paikassa vaan sen hyödyntämisessä, johon huomio tulisi mielestäni kohdistaa. Puroniemen sijainti "keskellä" Suomea on erinomainen - verrattuna vaikkapa Enon Siikrenvaaraan. Samoin luonnonpaikkana Puroniemi on ehdottomasti vaikuttavampi. Puroniemi on lahjoitettu seurakunnan toimintaa varten ja senkin vuoksi on moraalisesti arveluttavaa muuttaa leirikeskustoiminta rahaksi - varsinkaan kun sen kaltainen toiminta ei ole rahallisesti mitattavissa olevaa suuren arvonsa vuoksi. Tapahtumien arvoa ei myöskään voi mitata niiden määrässä vaan laadussa. Kirkon jäsenenä koen että Puroniemen leirikeskuksen lopettaminen vähentäisi merkittävästi kirkon tarjoamia palveluja. Oletan, että kirkkomme ottaa seurakuntalaisten selkeän toiveen Puroniemen säilyttämisestä vakavasti ja saamme kokea kuulluksi tulemista ja välittämistä kirkon päättäjien taholta.
En minä mitään vedätä
Mitä tulee nimimerkillä keskusteluun, niin kyse on filosofisesta näkökulmasta. Edustan sitä näkemystä, jonka mukaan internetissä ei saisi esiintyä muuta kuin omalla nimellään. Kommunikointi tapahtuu persoonien välillä ja persoona kätketään nimimerkin taakse. Silloin kyse ei ole aidosta kommunikoinnista. Mutta joku voi olla tästä ihan muuta mieltä. Minä en ole tämän ajatukseni kanssa yksin ja tätä ajatusta pidän esillä lopun ikäni. Omana itsenä esiintyessä otetaan vastuu omista ajatuksista, saavutetaan todellista keskustelua ja turvataan montaa väärinkäytöksen mahdollisuutta vastaan internetin epämääräisessä kulttuurissa. Eli kysymys on paljon laajemmasta kuin tähän keskusteluun liittyvästä asiasta. Siksi en kommentillani sinällään pyri loukkaamaan ketään täällä kirjoittavaa, vaan haluan herättää keskustelua internetin kirjoittelukulttuurista, jossa näen nimimerkit erittäin vaarallisina ja rikollista toimintaa edistävinä. Sitä rikollista toimintaa ei toki tässä yhteydessä tapahdu, mutta asiaa kannattaa pohtia laajemmalla tasolla, kun pohtii omaa asennettaan nimimerkkien käyttöön.
Minulla ei ole sitä vastaan mitään, jos Puroniemi saadaan pelastettua. Puroniemen pelastaminen olisi arvokas asia, jos pelastaminen onnistuu realistisin perustein ja saattamatta ONL:ää järjestönä pattitilanteeseen. Näin olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Mutta minun on pakko myös puolustaa ONL.n tilannetta entisenä työntekijänä vaiheessa, jossa aletaan ehdottamaan työntekijöiden irtisanomista ja projektityöntekijöiden käyttämistä Puroniemen pelastamiseksi. Samoin joudun tekemään, jos järjestön toimi- ja luottamushenkilöitä syytetään hätiköinnistä asiassa, jota on selvitelty vuosikausia.
Vielä arvokkaampaa leirikeskuksen pelastaminen olisi, jos sille saataisiin todella lisäkäyttöä. Saattaa vaikuttaa siltä, että olen täysin vastarannankiiski asiassa, mutta ei näin ole. Minä vain kirjoitan sen pohjalta mikä tilanne oli kun olin ONL.n leivissä. Vuonna 2003 olin pappina heinäkuun kriparilla, jossa oli 54 leiriläistä ja ohjaajat. Muutama vuosi myöhemmin samalla leirilla oli 17 osallistujaa, koska seurakunnat pitivät jo omia leirejään. Ei tämä ole ONL.n vika, vaan seurakunnilta järkevää toimintaa. Omien leirien pitäminen luo pohjaa pastoraalityön jatkuvuudelle.
ONL.llä on monta muutakin työmuotoa kuin Puroniemen leirit. Siksi ONL.n työntekijäresurssit eivät riitä jatkuvien leirien pitämiseen. Huolto-ongelmia ajatellen, niin kyllä, Puroniemi on ollut heitteillä. Laiminlöimme sitä jatkuvasti. Mutta kuten kirjoitin ongelma oli etäisyys. Työaika ei yksinkertaisesti riittänyt siellä talkoiden vetämiseen ja leireillä aika menee leirin pitämiseen. Jos menneisyydestä haetaan isoja virheitä, niin kaikkein suurin virhe Puroniemen kannalta on ollut toimiston siirtäminen Kuopiosta Joensuuhun. Kuopiosta siellä olisi vielä päiväselti piipahtanut paikkoja kuntoon laittamassa.
Kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, järjestö noudattaa jäsenistönsä päätöstä. Tottakai. Mutta päätöksen tulee perustua oikeaan tietoon ja vastuulliseen päätöksentekoon, jossa osataan ottaa päätöksen kaikki vaikutukset huomioon. Toivon ettei tässä asiassa tehdö kenestäkään entisestä tai nykyisestä toimi- tai luottamushenkilöstä syntipukkia. Sellaiseen ei ole mitään syytä. Toivon myös, että keskustelu käydään laajalla ja rakentavalla pohjalla molempiin suuntiin. Toivon, että pro-liike saa lisäaikaa omien selvitysten tekemiseen. Ja olen erittäin pahoillani siitä että olen estynyt tulemasta kokoukseen. Olisin mielelläni entisenä työntekijänä vastaamassa kysymyksiin, jota vuosille 2003-2009 Puroniemeen liittyen esitetään. Mutta mielestäni olen ne asiat aika hyvin nyt tullut selvittäneeksi.
Ystävällisin terveisin
isä Tuomas J.
Puroniemen pelastmainen
Puroniemi saadaan siis erittäin vähällä tai ONL:lle tai kirkolle täysin ilmaisella satsauksella pelastettua. Kirkolliskokous voi määrätä korvamerkittyä rahaa Puroniemen pelastamiseksi. Tai sitten voidaan ajatella, että ONL myy rahoillaan ostamansa osakkeen sekä elää sillä rahalla vuoden? Tuon jälkeen ONL on taas nollatilanteessa? JOs talkoita järjestetään Puroniemen eteen, niin siinä saisi toimihenkilötkin toivottua laihduttavaa,kuntoa kohottavaa jumppaa. Voisi tehdä vaikka 12tunnin päiviä eikä ottaisi palkkaa? Eikö olisi hienoa!Sitten vaan saunaan ja uimaan ihanasta rannasta puhtaaseen veteen,omatuntokin puhtaana: minä tein kaikkeni kirkon eteen enkä luovuttanut, vaan ajoin yhteistä hyvää. Illalla sitten laulettaisiin: "Puroniemi rauhan maja" (mukaillen vaeltajan lauluista sepitetty Puroniemi-laulu). Ystävällisin, rakentavin terveisin, koko ortodosisen kirkon parasta ajattellen! Juhani Hänninen Suonenjoelta.
Re: Puroniemen pelastmainen
#38: - Puroniemen pelastmainen
Niin, kyllähän minäkin siellä jonkin verran talkoissa olin pienellä porukalla muutaman päivän. Näistä reissuista en ylityötunteja laskuttanut. Ja joskus taisin olla siellä omalla ajallakin. Mutta ei kukaan voi edellyttää työsopimuksessa työntekijältä ilmaista työtä. Sen on oltava vapaaehtoista. ONL aikana olin itse keskimäärin 60-70 vuorokautta työmatkoilla, siinä perhe kyselee välillä isää myös kotiin.
Kun nyt päästiin takaisin talkoohenkeen, niin yksi tärkeä asia on jäänyt mainitsematta. Paljon on kysytty juuri tuota miksi talkoita ei ole ollut ja jotkut nimimerkin takaa ilmoittavat olevansa valmiita korjaamaan huopakattoa jne... Toivottavasti tämä henkilö ilmoittautuu sen tekemään myös omalla nimellään :), että tietävät toimistolla keneen olla tarpeen tullen yhteydessä. Ja tämä ei ole nyt tarkoitettu kenenkään mieltä pahoittamaan, vaan olen ihan tosissani. Jokainen työ sisältää tavattoman määrän ns. hiljaista tietoa. Usein tämä hiljainen tieto liittyy yhteyshenkilöihin, niihin jotka antavat vapaaehtoisesti aikaansa kirkon hyväksi. Hiljainen tieto on myös sellaista, jota harvoin muistetaan siirtää eteenpäin tuleville työntekijöille.
Kun itse olin järjestön leivissä, emme me tienneet oikein ketään, jolle soittaa, jos emme ehtineet itse huoltohommia tehdä. Yksi johtokunnan jäsen asui Rautalammilla muutaman vuoden ajan. Tämän kirjoitan siksi, että vältettäisiin syyttely puolin ja toisin. Asiat etenevät menneisyydessä niinkuin se ovat edenneet ja kaikkea ei ole kyetty ennalta arvioimaan. Ehkä silloin kun toimisto siirtyi Joensuuhun se ei ollut riski, koska oli yhteys tahoihin, jotka leirikeskusta mielellään huoltavat. Siinä vaiheessa kun henkilökunta on muuttunut, mutta hiljainen tieto ei ole siirtynyt eteenpäin Joensuusta henkilökunnan sijoituspaikkana on tullut ongelma.
Tätä rakentavuutta toivon keskusteluun. Lisäksi toivon ettei Puroniemestä ONL.n tekemiä selvityksiä kustannuksineen jätetä huomiotta. Siellä on usean sivun ammattilaisten tekemät listat vaadittavista välttämättömistä kunnostustöistä kustannusarvioineen. Itse en niitä täysin ilmaiseksi satsaukseksi kutsuisi. Mutta tutustukaa kaikkeen ja tehkää rakentava päätös hyvässä hengessä. Tärkeintä on että päätös, olipa se mikä tahansa, tapahtuu yhteisymmärryksessä ja ketään loukkaamatta. Lisäksi on huomiotava kommentoinnin vastuu. Huoli kirkosta eroamisista voidaan myös ymmärtää kehotukseksi erota kirkosta.
Lisäksi en ymmärrä mistä ONL.n henkilökunnalla olisi omatunto puhdistettava. He tekevät parhaansa monien suuntien ristiaallokossa. Vieläkin korostan sitä, että he ovat tehneet ja me teimme selvityksiä Puroniemen suhteen eikä sen säilyttäminen ole saanut tukea. Samalla tunnustan se, että itse toppuuttelimme tukiyhdistys-ajatuksen kanssa ja siihenkin olen tietyn henkisen perustelun antanut. Selvityksille ja tulevaisuuden suunnittelulle tarvittiin työrauha. Samaan aikaan kuitenkin kysyttiin neuvoa Puroniemen suhteen ja myös tutkittiin kirkon mahdollisuutta ottaa se haltuunsa ja se selvitystyö on jatkunut ymmärtääkseni tähän vuoteen saakka.
ONL.n vuosikokoukset ovat olleet avoimia tilaisuuksia. Ainakin minun aikanani oli myös sähköpostilista, johon moni allekirjoittanut on kuulunut. Tunnistan sieltä monia nimiä. Muistan myös, että vuosikokouksissa on puhuttu Puroniemen tilanteesta, onhan tähän ollut kokoajan mahdollisuus tarttua. Miksi syyttää ketään? Ei tässä sellaisesta ole kysymys.
Kaikkea hyvää ja viisautta teille päätöksen tekoon. Tuntuu, että olen viimein sanonut kaiken sanottavani.
Jos olen avoimuudellani ketään loukannut, antakaa se minulle syntiselle anteeksi.
isä Tuomas J.
Pauli, monia armorikkaita vuosia! Kiitos kaunis niistä kaikista ihanista Puroniemen vuosista. Vain Puroniemen käyneet tietävät miten vankan henkisen perinnön ja vahvan ortodoksisen uskon olemme Puroniemestä takavuosina ja osa varmaan viimekin vuosina saaneet. Ja miten sen jälkeen olemme hajaantuneet ympäri maata. Ja sitten joskus vuosien ja vuosikymmenten jälkeen jossain tapaamme ja mikä meitä on yhdistänyt; ortodoksinen usko ja Puroniemi! Itse kiersin aikoinaan töissä monissakin leirikeskuksissa, mutta erityisesti Puroniemen henki on ollut kantava voima läpi tuulten ja tuiskujen ja tuiskuja on todella riittänyt. Puroniemessä me kaikki koimme olevamme elävä kirkko ja elävä seurakunta! Puroniemi on osa kirkkomme ja kirkon nuorisotyön historiaa, joka on tarpeellinen tänäkin päivänä ja on ehdottomasti osattava hyödyntää kirkon nuorisokasvatuksessa. Puroniemeä ei saa hävittää! Kyllä, tiedän että nuoriso on muuttunut, tiedän, että leirikeskuksen pito maksaa ja on kallista. Itse olen nykyisin hotelliyrittäjä, joten tiedän mitä vastaavan kiinteistön ylläpito ja käyttö maksaa. Mutta henkinen perintö ei saa olla noin vain tuosta hävitettävää, kun eurot ovat vähissä. Ehdottomasti kannatan Puroniemen ystävät tms. perustamista, Puroniemen kunnostamista ja sille lyhyen ja pitkän tähtäimem suunnitelman tekoa. Olen myös valmis osallistumaan rahallisesti, sen verran kallis on saamani henkinen perintö. Ehdotan, että ONL ottaa aikalisän, asian tiimoilta ONL:n kanssa katsotaan useamman ammattilaisen kanssa tilanne, myös taloudellisesti sekä mahdollinen kehittämisuunnitelma budjetteineen. Ehdotan myös, että me Puroniemen ystävät autamme tarvittavien varojen keräyksessä itse kukin. Olen valmis myös aikaisemmissa kommenteissa mainittuihin esim. 10 eur/kk Puroniemen tukimaksuun kirkkomme nuorison henkisen perinnön säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi eläväksi ja aktiiviseksi kirkon perinnöksi Puroniemen hengessä. Ehdotan myös, että ortodoksinen kirkko ja kirkollishallitus osallistuu Puroniemen kunnostamiseen ja kehittämiseen vastaavalla summalla, euro eurosta, mitä me saamme kasaan ja sitten ONL budjetoi lopun vuosibudjettiinsa sekä tietenkin osan Puroniemen tulevan toiminnan tuotoista. Sitäpaitsi tänä päivänä on haettavasissa paljon erilaisia työllistämistukia, EU- ja EAKR-hanketukia, joten ne ehdottomasti kannattaa hyödyntää! Ja niistä saa tietoa niiden ammattilaisilta, ELY-keskuksesta, Leader-yhteyshenkilöiltä jne. Ei pitäisi olla mahdotonta. Lupaan pohjakassaan 500 eur.
Mieti nuori ortodoksi ... ja vähän varttuneempikin...viisikymmentäkolme vuotta!
Jos sinulla on vaikeuksia hahmottaa tuon ajan pituutta taaksepäin, niin ehkä sinua auttaa kun mietit tästä hetkestä 53 vuotta elämääsi eteenpäin...oletko silloin 68-83 vuotta. Ymmärrät varmaan että noihin vuosiin mahtuu paljon.
Niinkuin aijemmin täällä joku totesi on helppo hävittää ja tuhota ja jättää jälkeensä tyhjyyttä ja traumoja. Eikö nyt olisi parmepi vielä yrittää yhdessä pro Puroniemen kanssa kun apua kerran tarjotaan, ei tämä voi olla liian myöhäistä....
Paras ratkaisu on... en tiedä.
MUTTA. Myydäänpä keskus, hävitetäänpä se tai pidetäänpä se ONL:llä - toivottavasti kokous tekee sellaisen päätöksen, joka on ONL:n toiminnan kannalta järkevin. Tärkeintä kuitenkin on, että ONL voi antaa nykyisille lapsille ja nuorille samanlaisia kokemuksia kuin itse sain. Tapahtuipa se sitten fyysisesti missä vain.
Viisautta kokoukseen osallistuville.
Seiniin vai toimintaan?
Olen kasvanut kirkon elämään lapsuuteni seurakunnan kautta. Seurakunnallani oli omat leirit ja omat kerhot ja niissä runsaasti osanottajia. Puroniemeen kosketus on syntynyt vasta aikuisiällä leirityön kautta eikä minulla sen vuoksi ole nuoruuden vuosina syntynyttä muistojen tunnesidettä siihen. Paikka on hieno ja uskon, että sillä on monille ihmisille suuri tunnearvo, mutta haluan kuitenkin kysyä, eivätkö ihmisten kohtaaminen, yhteiset hetket jumalanpalveluksissa, talkoissa, leireillä ja muissa tapahtumissa olleet niitä muistoja, joiden varassa on kasvettu kirkon toimivaan jäsenyyteen. Kuinka usein se on jonkin fyysisen paikan ansiota?
Itselleni ONL:n toiminnasta ovat parhaiten jääneet mieleen vuosijuhlat sekä erilaiset tapahtumat mm. Valamossa, mutta muistot liittyvät toisiin ortodoksinuoriin, joita sain tavata. Kokemukset ovat vaikuttaneet elämääni samalla tavoin monien muiden täällä kirjoittaneiden kanssa. Tapahtumiin lähdettiin, kun seurakuntien oman(!) nuorisotyön kautta saatiin täpötäysiä bussilastillisia nuoria kokoontumaan yhteen.
Isä Tuomas kirjoitti monia tärkeitä mietittäviä asioita, joista olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Puroniemi on hankittu yli 50 vuotta sitten, jolloin kirkkokunnan tilanne oli aivan toinen. Seurakuntia jälleenrakennettiin ja kirkon väestö jakaantui aivan eri tavoin kuin nykyisin. Lisäksi vain harvalla seurakunnalla oli varaa omaan leirikeskukseen ja monesti toimittiin lainatiloissa. Silloin Puroniemen etu oli siinä, että se oli ortodoksien oma! Ajat muuttuvat ja kirkkokunta joutuu jo nyt pohtimaan jopa seurakuntien lakkauttamista tai liittämistä osaksi jotakin suurempaa seurakuntaa. Samaan aikaan jää jopa pyhäköitä lähes olemattomalle käytölle, koska väki on muuttanut pois ja jäljelle jääneet ikääntyvät ja siirtyvät tuonilmaisiin. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista minkäänlaisella rukoushuoneen remontilla tai uudisrakennuksella.
Mielestäni samankaltainen on myös Puroniemen tilanne. Seurakunnilla on enemmän omia leirikeskuksia, joissa pidetään seurakunnan nuorille leirit, kriparit, viikonlopputapahtumat yms. Lisäksi seurakuntien omilla leireillä on iTuomaksen mainitsema kiistaton etu luoda jatkuvuutta kokonaikaiselle pastoraaliselle nuorisotyölle ja nuorisotoiminnalle ylipäätään. Pitää perustellusti pohtia, mitä etuja Puroniemellä olisi seurakuntien omiin leirikeskuksiin verrattuna tai kuinka painavia olisivat sen tuomat lisäarvot seurakuntien toiminnalle, jos sen välttämättömimmätkin korjaukset vaativat parinsadantuhannen euron investointia. Mielestäni Puroniemi ei ole rakennushistoriallisesti arvokas kohde, vaikkakin varmasti käytössään pyhittynyt.
Ratkaisut olisivat helppoja, jos taloudelliset realiteetit eivät asettaisi rajoituksia. Ilomielin voitaisiin tukea erilaisten paikkojen säilyttämistä. Nyt asiat eivät valitettavasti ole näin. Erityisen tärkeää on myös miettiä, mihin ONL:n työntekijöiden ja luottamushenkilöiden resursseja tulevina aikoina suunnataan. Menevätkö ne rahoituksen ja avustusten hakemiseen tai vapaaehtoisten talkoolaisten etsimiseen yhden, jo syrjään jääneen leirikeskuksen säilyttämiseksi? Otetaanko siihen kuluvat työvoimaresurssit pois kerhon- ja leirinohjaajakoulutuksesta, lehden toimittamisesta vai nuorisotyön kehittämisestä nykyajan tarpeisiin, kansainvälisyydestä puhumattakaan?
Nuorten kokoaminen Facebookien, Twittereiden ja muunlaisen virtuaalielämän täyttämässä maailmassa on aivan erilainen haaste kuin ennen eivätkä edes miljoonainvestoinnit voi taata sitä, että nuoriso alkaisi kokoontua johonkin paikkaan. Ilman seurakuntien huolellisesti hoidettua, kirkon jäsenyyteen ohjaavaa nuorisotyötä on turhaa haikailla valtakunnallisistakaan tapahtumista, jotka vetoaisivat nuoriin. Tähän tarvitaan kehittyvää asiantuntijayhteisöä, joka jatkuvasti päätyökseen seuraa, pohtii, kouluttautuu ja edelleen kouluttaa ohjaajia ja vapaaehtoisvoimia nuorisotyön eri alueille sekä julkaisee hyvää, nuorille suunnattua materiaalia. Sen on voitava olla myös ONL:n päätehtävä. Jos Puroniemen säilyttäminen nakertaa tätä työtä tai lamaannuttaa yhdistyksen taloudellisista syistä, en mitenkään voi olla sellaisen arvovalinnan kannalla.
On tosiasia, etteivät aikuisetkaan kokoonnu samalla tavoin kuin ennen. PSHV:n vuosijuhlilla osallistujia on satojen sijaan vain kymmeniä ja ONL:n vuosijuhlienkin osallistujamäärät ovat vain murto-osa muutaman vuosikymmenen takaisesta.
Mielestäni meidän pitää tässä yhteydessä käsi sydämellä kysyä itseltämme, milloin ja missä yhteydessä olen viimeksi ollut Puroniemessä? Joensuun ortodoksinen seurakunta joutui aikoinaan luopumaan Särkijärven leirikeskuksesta huonon kunnon sekä mm. käyttökieltoon homehtuneen leirikirkon vuoksi. Todettakoon nyt vielä, että lapsuuteni leirien yli 100-vuotias pitopaikka on myös valitettavasti jouduttu myymään vähenevien resurssien vuoksi. Muistot ovat säilyneet ja ne kantavat edelleen.
Kaikkea hyvää toivottaen
Petri Nykänen, diakoni, Joensuu
Vetoomus Puroniemen leirikeskuksen puolesta.
Ottaen huomiooon Puroniemen leirikeskuksen tärkeän merkityksen ja historian koko kirkkokunnan nuoriso- yms. leiritoiminnan kannalta vetoan, että leirikeskus pysyisi Suomen ort. kirkon/sen eri järjestöjen hallinnassa.
25.9.2011 isa Jari Jolkkonen
Re:
Nyt on uhoajilla oiva tilaisuus näyttää kykynsä puroniemen pelastusoperaatiossa. haluan kovasti nähdä sen, että onko pelastajien puheissa katetta. Toivoisin niin, mutta epäilys jäytää. Niinkuin minäkin, täällä on helppo kirjoittaa mitä vain nimimerkin turvan takana. Kun ei joudu vastuuseen sanomisistaan.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta...
Re:
Hei Puroniemen ystävät ry on perustanut nyt tilin-kts.adressit.v´com sivua Pelastetaan Puroniemen leirikeeskus. Ystävällisin terveisin Juhani Hänninen
Puronimen parhaaksi
| This discussion has been closed. |