VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#4000: - Re: Re: Re: Re:  

No eipä metsästäjät - enkä minäkään - vingu enemmälti hirvien talousrasitetta veronmaksajille, mutta kommentoimani 3992 (susien suojelija?) sen teki periaatteella, että kun hirvipuoli maksaa (enemmän), niin susipuolen kustannusta ei saisi sitten kriittisesti arvioida (ainakaan metsästäjät?), ja perusteluna se. että se kumminkin maksaa vähemmän veronmaksajien rahoja (kuin hirvitalouspuoli). 

Olet ilmeisesti kommentistasi päätellen samaa mieltä, mutta mikäs peruste tämä on - pyrkien järkevästi asiaa ajattelemaan - kieltää arvostelemasta susipuolen kustannuksia?

Samalla periaatteellahan, jos veronmaksajien rahoja palaa jossain - vaikkapa Talvivaaran saasteiden tai jonkun Itämeren laivaonnettomuuden jälkien siivouksessa ihan riittävästi, niin sitten pienempien kaivosten (vaikkapa Raahen kultakaivos) tai  pienempien laivahaverien aiheuttamia rahanreikiä ei saisi nostaa keskusteluun eikä arvostella? 

Tämän periaatteen ja perustelun oikeutus jää minulta ymmärtämättä.  Isomman asian varjossa siis pienempi epäkohta saa oikeutuksen ja jää arvostelun ulkopuolelle? Olenkin jo pitkään pohtinut, että tässä vääristyneessä  häirikkösusien suojelun asiassa argumentaatio on pahoin puuroutunut , vaikka useimpia muita suojeluasioita kannatankin pehmeiden arvojen puolestapuhujana.

Kysyn ihan varovasti ja kohteliaasti, että tuleekohan jakeluun?

#4001: - Re: Re: Re: Re: Re:  

kyllä minultakin on jäänyt huomaamatta tällainen eettinen periaate pienemmän haitan arvostelukiellosta mutta juristina sanoisin että tällaista oikeudellista periaatetta ei suomenmaassa ole

#3992: - Re: Re:  

et varmaankaan tarvitse hirviä etkä metsästäjiä siellä kerrostalolähiössä metroaseman kupeessa kun ei ne siellä kummatkaan liiku ja tarkemmin kun ajattelet niin susiakaan et siellä tarvitse mutta hyvä niitä on olla muualla muiden kiusana  

#4014: NYT RIITTÄÄ - projekti - SUSIVIHA LISÄÄNTYY, MIKSIKÖHÄN? 

Kyllä se näin on, ei mikään kestävällä pohjalla oleva asia voi olla irti ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen realiteeteista.  Häirikkösusien suojelun näkökulma on yhtä lavea kuin entisellä tynnyrissä kasvaneella: tapin reiästä näkyy kovin kapea näkökulma ympäröivään maailmaan.

Toisaalta suojelun näkökulma on muodostunut jopa hurmoksellisesta innostuksesta yhteen yksityiskohtaan: suden ja ihmisen suhde pitää rakentaa uudelleen.  Kun luonto on sen vuosituhantisella evoluutiolla saanut kohdalleen ja tasapainoon, niin nyt pitäisi olla luontoa viisaampi ja muuttaa tämä suojelun yksityiskohta uusiksi.

Nuorilla ihmisillä on läpi maailman ollut innostusta parantaa epäkohtia (hyvä niin!), mutta nyt tällä suojelupyrkimyksellä synnytetään uusia epäkohtia ymmärtämättömyydestä ja - sanoisin myös näin - höynäytettynä eräiden fanaatikkojen toimesta (susi on kingi ja päällikkö!) ja omia epäonnistumisia paikkaamaan pyrkivien julkisuudenkipeiden (saisiko siitä lisää markkina-arvoa!) hemmojen toimesta kuten tunnettu sudensuojelusaksalainen, joka pyrkii suojelemaan sutta Suomessa mutta ei Saksassa, jossa susikannan 0-lähtötaso huomioiden olisi työtä tälläkin hemmolla riittämiin.  Tuntuuko tämän lahkolaisen opetuslapsista yhtään, että heitä on höynäytetty pahemman kerran ja käytetty hyväuskoisuutta hyväksi?

Kyllä se on turha valittaa (että susiviha kasvaa), kun suojelutoiminta on täysin vinoutunutta, idealistista ja hurmoksellista (tähän ei kansa voi yhtyä) samaan aikaan kun kokemusperäinen oppi on, että pielessä ollaan ja pahasti.  Pitää ymmärtää, että jos tosiasiat (omat havainnot) ja puheet (susikanta kuolee!) ovat ristiriidassa, niin jossain diktatuurissa ristiriita voi olla pahempi tosiasioille, mutta avoimessa kansalaisyhteiskunnassa ristiriita on pahempi puheille.  RKTL on pahoin epäonnistunut suden suojelussa (jota se itsekin valittaa, että tilanne ei ole mitä pitäisi), tauti on tiedossa, mutta lääkkeet väärät: pyritään pitämään tiukasta 0-toleranssista kiinni eikä lupia tuosta manipulaatiolaitoksesta puolleta, eikä sen suosituksesta myöskään riistahallinnosta eikä MMM:stä.  Vain poliisi on kansalaisten turvana poliisilain nojalla eikä pidä ihmetellä, miksi kansalaiset antavat eri tutkimuksissa poliisiorganisaatiolle korkeimpia arvosanoja.

Asiassa pitäisi voida palata kultaisille vuosikymmenille (esimerkiksi 1960-1980 luvut, jolloin susihaittoja ei juuri ollut, mutta sitten 1990-2010 luvuilla tilanne on kärjistynyt koko ajan), milloinkahan nykyiset RKTL:n susitutkijat ovat aloittaneet viroissaan, löytyykö ajallista yhteyttä näillä kahdella asialla?  On huomattava, että susikanta ei siis hävinnyt normaaleina vuosikymmeninä eli puheet suden kuolemasta sukupuuttoon ovat nytkin perusteettomia argumentteja vaikka vanhaan käytäntöön palattisiin.  Sen sijaan ollaan ajamassa kehitystä 1800 -luvun lopun tilanteeseen odotettavissa olevine ensimmäisine ihmisvahinkoineen.

Vaikka asiassa vetäydytään hanakasti EU:n selän taakse, niin sieltä tulevien korkean tason viestien mukaan asia on suomalaisten päätösvallassa, vaikka direktiivi ohjaa niin tulkinta on kansallinen, ja jokainen ymmärtää, että Suomen susikannan tilaa ei voida tulkita Brysselissä, täällä se on tehtävä kokemusperäisten tosiasioiden valossa eikä haavemaailman tai ideologian pohjalta.

Meilläpäin luonnonsuojelijat ovat aina suojelleet pikkulintuja, ylipäänsä kaikkia muitakin lintuja (paitsi pesärosvoja), jäniksiä, sorkkaeläimiä jne. Uusimpana sydämenlämmittäjänä on tullut tämä viimevuosien kauriiden lisääntyminen, mikä saanut meidän naisväenkin kantamaan ämpärikaupalla murkinaa ruokinta-automaateille. Näille ruokinta-automaateille metsästäjät eivät ole saaneet tulla, vaan heidän on pitänyt metsästää kauriinsa niiden ulkopuolelta. Meillä onkin ollut täälä muutama innokas mäyräkoiran omistaja, jotka ovat metsästäneet kauriita mäyräkoiralla ajattamalla. Emme ole tuominneet tätä hienoa harrastusta, vaikka kauriita innokkaasti suojelemmekin. Mieheni kanssa kävimme kerran jahdissa mukanakin katsomassa kun nuorien poikien mäyräkoira niin intoa täynnä lähti kauriita ajamaan. Kaatoa ei tullut, muttä mäyris sai nuotiolla makkaraa. Tällaisen harrastuksen ja hienon luonnosta nauttimisen turvaamiseksi olemme mieheni kanssa valmiit tekemään paljon.

Nykyään vaan tuntuu, että me luonnonsuojelijat olemme takertuneet vääriin asioihin. Täälä ja muuallakin ennen teimme lyhteitä pikkulinnuille talveksi. Rakensimme linnunpönttöjä, ruokimme jäniksiä jne. Isäntä ampui lintuja ja jäniksiä hätyytteleviä haukkoja haulikolla (silloin kun se vielä oli luvallista) ja osallistui ketunmetsästykseenkin suuren kettukannan rajoittamiseksi. Kettuja ja petoja emme vihanneet, mutta niiden määrää tuli rajoittaa. Emme koskaan olleet minkään lajin hävittämisen takana, mutta luonnon kestävän kehityksen tulisi toimia. Nyt ilvekset ovat syöneet pääosan ruokkimistamme kauriista ja alueelle on tullut myöskin susia ja mäyräkoiria ei enään metsään uskalleta päästää. Harmi.

Niin kovin suruissani olen lukenut RKTL:n uutisia metsäpeuran sukupuuton partaalle ajautumisesta. Erkki Pulliainenkin tästä puhui ja sen ymmärsi. Kovin vähäiseksi vaan on jäänyt tämänkin lajin elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi tehtävä työ. RKTL saisi uutisoida siitä enemmän.

Kestävän kehityksen puolesta kirjoitimme miehemme kanssa nimemme tähän adressiin. Luonto on aina ollut ja tulee aina olemaan suojelumme ja varjelumme kohde.

Hyvää kesän jatkoa adressin ylläpitäjälle ja muille innokkaille luontoa varjeleville ihmisille!

#4022: -

Lattialle vaan poikittain ja lyöt jalkaa maahan.

Silleinhän se äiti sua kuunteli pienenäkin kun muuten ei sinua uskonut. Eikös?