Muutaman viime vuoden aikana somen ja eräiden sanomalehtien mielipidepalstojen kautta esittämäni kysymykset Talvivaaran bioliuotusprosessin tilasta, valvonnasta ja kehittämisestä ovat haihtuneet olemattomiin kuin Kainuun soiden sumu aamuauringossa. Tilanne on outo, sillä esim. etelä-amerikkalaiset kuparikaivokset esittelevät mielellään bioliuotusprosessejaan Internetin kautta. Talvivaaran vaikeneminen viittaa selkeisiin ongelmiin, eikä kaivoksen yrityskulttuuri tunnu rohkaisevan asianosaisia minkään tason avoimuuteen näissä asioissa.

Kysymys bioliuotusprosessin luottamuksellisuudesta ja IP-luonteesta aiheuttaa samoin kummastusta, koska jokainen biotekniikan periaatteita ja käytäntöjä riittävästi tunteva ulkopuolinen pystyy hyvin mieltämään prosessin pääpiirteet. Koska toimimaton bioliuotus on toisaalta kaikkien ongelmien takana (toimiva prosessihan ei olisi alkuperäisten suunnitelmien mukaan koskaan johtanut ongelmiin), tulisi asia selvittää julkisesti. Tämän vaatimuksen takana ovat myös veronmaksajat, jotka kantavat vastuuta kaivoksen ympäristön hallinnasta. Kyseessä on, toisin sanoen, laajempi ongelmakenttä kuin pelkkä osakkeenomistajien kannalta epämiellyttävä nikkelintuotannon alhaisuus.

Voimia 

Stop tykkänään vai PAKOTETAANKO VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTEEN ... Rahat Siivoukseen EI MUUHUN PISTE . Valtio pyörittää samoja rahoja mikään ei lisäänny. Turismi tois uutta rahaa mutta nyt LUONTO SAASTUTETAA MATKAILU TUHOTAAN ENTÄS POHJAVESI !!! Kun ei Valvota saa saastuttaa niinkö !!!