Haluamme palkkatyötä, emme pakkotyötä!

#42: -

Elämiseen riittämätön kansalaispalkka ei  ole ratkaisu, koska on lisäksi myytävä jatkuvasti työtään. Kun pikkukeikkoja tekevien asema on yleensä huonompi kuin ns normaalityöntekijän, se on kuin itsensä myymistä pilkkahintaan joidenkin starojen ja gurujen saadessa pikkukeikoista tavisten kuukausien tulot, joita verottaja sitten syö, jos ei osaa verohommeleita.

Työnhakijan, työttömän, eläkeläisen, työn ulkopuolisen, vakityöntekijän ja määräaikaisen pitäisi kaikkien tietää kaikki systeemit ja ennen kaikkea osata käsitellä esimiehiä! Nykyisin huono-osaisten työsuhteita puretaan noin vain eikä ay-liike auta kaikkia, kun on ikäänkuin noudatettu jotain systeemiä. Näin luodaan monille vaikean tai huonon työntekijän/hakijan imago. Toiset saavat kultaisia kädenpuristuksia. Ei kai se eräs amerikkalaispomokaan miljoonia olisi tarvinnut.

Työelämää voi kehittää vain koko kansan asemaa parantamalla statuksesta riippumatta. Elämään kuuluu työn, levon ja vapaa-ajan vuorottelu. Milloin työnhakija lepää edes niin paljon, että osaa markkinoida vahvuuksiaan (heikkouksien sijaan), kun on vielä elettävä pelossa, että kotiin soitetaan jostain halpatyötarjouksesta?

IT-aikana  yhä useampi työllinen kantaa työt kotiin. Työpaikoilla ei ole myöskään useinkaan riittävästi henkistä ja fyysistä tilaa, vessaaankin on jonotettava. Systeemi alkaa jo koulusta, jossa viihdytään entistä huonommin, kun työstä tai hiljaa istumisesta on tehty rangaistus. Kasvatetaanko siinä uusia pakkotyösukupolvia? Entisinä aikoinahan lapsityövoiman käyttö oli yleistä. Mitä iloa tässä tilanteessa olisi edes kansantalouden kasvusta, kun perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia ja vapauksia ei kunnioiteta? Vähän on kansalaissodan henki yhteisöä kehittävän myönteisen vuorovaikutuksen sijaan.

Luovia ratkaisuja voisi olla vaikka hyvätuloisen palkkatyön ja vapaa-ajan kierrättäminen tai sitten esim työn jakaminen kahden henkilön kesken esim niin, että oltaisiin vuoroviikoin/vuorotellen puolivuosittain työssä ja vapaalla. Eihän työssäoleva ehdi asioitaan hoitaa pelkillä ruokatunneilla, työkykyä ylläpitävästä virkistyksestä puhumattakaan.