Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#33164: Raamattu selittää itse itseään - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Mitä haluat sillä todistaa, että juutalaisuudessa keskeinen Jesajan teksti on säilynyt muuttumattomana...? Se todistaa vain sen, että teksti oli "kanonisoitu" jo varhain ja että sitä ei sen takia enää varioitu suuresti kopioitaessa. Monet legendoihin perustuvat tekstit ovat sen sijaan muuntuneet paljonkin niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin kohdalla ennen pyhiin kirjoihin pääsemistään - onhan meillä silmiemme edessä erilaiset versiot Jeesuksen elämästäkin. Ja niiden taustalla on taas runsaasti vaihtelua sisältävää materiaalia.

Tuon ajan ihmiset tunsivat pyhiä tekstejä ja sanontoja ja niillä oli keskeinen asema heidän elinpiirissään. On siis päivänselvää, että niitä myös siteerattiin. Sen sijaan tämä tekstien kehittyminen toinen toistensa täyttymyksenä on sellaista tuubaa ja päälleselittelyä, että moista ei omalla järjellään ajattelevan ihmisen pitäisi suustaan päästää. Tekstien merkitys kyllä eli ja niiden merkitystä siis tavallaan päivitettiin uusiin olosuhteisiin. Uusi liitto oli sellainen suuri päivitystapahtuma, joka syntyi ihmisten tarpeesta olla sopusoinnussa pyhien teksien kanssa - vanhalla tavalla ne eivät enää sen ajan kulttuuriin sopineet.

Tähän vielä lisään tietoa aiemmista "päivityksistä" ja siitä, kuinka yhtenäinen se Jahven valtakunta olikaan....

"Historiantutkijat määrittelevät juutalaisuuden erottuneen muista Lähi-idän uskonnoista 600-luvulta eaa. alkaen. Sitä ennen kautta Lähi-idän palvottiin samantyyppisin menoin useita keskenään sukulaisuussuhteissa olevia jumalia, joiden nimet saattoivat vaihdella paikasta toiseen. Ylijumala tunnettiin nimillä Anu, Assur, Marduk, Ēl ja Baalsamem. Muilla jumalilla oli omat tehtävänsä, ja ihmiset kääntyivät tarpeen tullen eri jumalan puoleen. Ehdottomaan auktoriteettiasemaan asetettuja pyhiä kirjoja ei ollut. Israelin ja Juudan kuningaskunnissa oli oma pääjumalansa Jahve, jolle kuningas Salomo oli rakennuttanut temppelin Juudan pääkaupunkiin Jerusalemiin. Kuningaskunnissa oli kuitenkin muidenkin jumalien kuin Jahven kultteja: tärkeä ja yleisesti palvottu oli etenkin naispuolinen Asera, ylijumala Elin puoliso. Monoteismia ei vielä tunnettu, vaan oman kansallisjumalan kultti oli henoteistinen, yhtä jumaluutta suosiva.

Muutos henoteismista monolatrian kautta monoteismiin tapahtui Israelissa ja Juudassa hitaasti 600-luvulta eaa. lähtien. Jahven palvonta ainoana jumalana sai alkunsa Juudan kuninkaan Josian aikana 620-luvulla eaa. alkunsa saaneesta deuteronomistisesta liikkeestä. Vuonna 586 eaa. tapahtunut Jerusalemin tuho ja sitä seurannut Babylonin pakkosiirtolaisuuden alku merkitsivät suurta mullistusta Juudan yläluokalle ja oppineistolle, minkä seurauksena tarve sitoutua yhteen jumalaan voimistui Jahven vanha kultti oli raunioina ja Jahven lait oli korvattu babylonialaisilla laeilla. Pakkosiirtolaisuuden päätyttyä 500-luvun eaa. lopulla Jerusalemiin rakennettiin toinen temppeli, jonka myötä myös uskonto samalla uudistui. Temppeliin ja vanhaan uhrikulttiin otettiin etäisyyttä: uskonto rakennettiin toimimaan kokonaan ilman temppeliä, ja Mooseksen laki korvasi sen. Uskonnosta tulikin näin selkeästi lakiuskonto. Uskonnon uudistamisen tärkeimpiä hahmoja olivat etenkin kirjanoppineet kuten Esra, sekä Nehemia. Maata kohdanneen katastrofin syyksi laitettiin muiden jumalien kuin Jahven palvonta. Uskonnon uudistuksessa oli myös jatkuvuutta: vanhan uskonnon yhteisöllisiä ja kultillisia funktioita tulkittiin uudelleen ja sovellettiin uusiin oloihin. Uudistusten juurtuminen kansaan tapahtui hitaasti seuraavien vuosisatojen aikana, ja täydessä mielessä monoteistinen juutalaisuus oli syntynyt vasta hellenistisenä aikana. Tooran teksti sai lopullisen muotonsa aikaisintaan 300-luvulla eaa."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisuus