Säästetään Kangasalan kyläkoulut 2014

Fakta 1: Julkinen sektori on kiihtyvällä vauhdilla hukuttautumassa tehokkuusparadoksiksi kutsuttuun ilmiöön. Silloin kun tavoitellaan ensisijaisesti resurssien käytön tehokkuutta ja kustannussäästöjä, tekijöiden huomio kiinnittyy organisaation toiminnan tavoitteen kannalta epäolennaisiin asioihin ja tehtävä, jota varten organisaatio on olemassa, jää täyttämättä.

Esimerkiksi onko lapsen kehityksen kannalta parempi opiskella ja leikkiä kavereiden kanssa ulkona virkeänä vai käyttää aikaa ja energiaa harvojen linja-autovuorojen odotteluun, matkustamiseen ja sitten nuokkua tai hälistä kesken unien herätettynä, väsyneenä ja nälkäisenä tunnilla?

Fakta 2: Sosiologian professori Juho Saari: "Yksinäisyys ja syrjäytyminen on seuraus siitä, että tulee toistuvasti ohitetuksi, kun muut valitsevat itselleen ystäviä, elämänkumppania, työntekijöitä jne. Mitä suuremmasta joukosta ihmiset voivat valita, sitä suurempi osa ihmisistä tulee toistuvasti ohitetuiksi."

Eli äänestämällä kyläkoulujen lakkauttamisen puolesta antaa hiljaisen hyväksyntänsä myös julkisen sektorin taloudellisen ahdingon syvenemiselle sekä yksinäisyyden, syrjäytymisen ja kaikkien siihen liittyvien lieveilmiöiden lisääntymiselle.

Nooh, eihän parin kyläkoulun säästäminen tietenkään pelasta kuntaa taloudellis-sosiaaliselta itsemurhalta, jos ja kun sellainen kerran halutaan tehdä. Mutta jos joskus tulisi se päivä, jolloin julkisen sektorin toimintoja alettaisiin kammeta takaisin terveelle ja kestävälle pohjalle, niin hengissä pidetyissä kyläkouluissa olisi hyvä alku ja esimerkki. Jotain, jonka varaan voisi rakentaa, jolloin ei tarvitsisi aloittaa kaikkea ihan alusta ja keksiä pyörää uudelleen.