Porotalouden aiheuttamat vahingot yksityistä ihmistä kohtaan tulee saada loppumaan!

Uolevi Vallille pari sananen: poronhoitoa ei voi pitää Suomen yhteiskunnassa mitenkään yliarvostettuna ylielinkeinona pelkästään siitä syystä, että poronhoito on aina joutunut joustamaan ja väistämään muiden elinkeinojen paineessa. Mm. matkailun ja metsätalouden paineessa ei poronhoitajat voi kuin vikistä. Toki matkailun vaikutukset ovat vaan paikallisia, jos verrataan Lapin massiiviseen metsätalouteen ja metsäteiden verkostoon, jota vieläkin laajennetaan, mutta vähä vähästä monet asiat nakertavat poronhoidon edellytyksiä. Lain mukaan ei saisi porotaloudelle aiheuttaa huomattavaa haittaa, mutta sen haitan suuruutta ei ole vielä määritelty eikä lakia ole koskaan tarvinnut kirjaimellisesti noudattaa. Metla onneksi nyt tutkii tätäkin seikkaa. Jotkut Vallin mainitsemista "haitoista" olivat aika erikoisia enkä ole kuullut sellaisesta. Marjastus ja metsästys tuskin mitään haittaa aiheuttaa ellei niillä häiritä juuri kriittisessä vaiheessa oleva ettotyötä. Tämäkin olisi vain huonoa sattumaa. Olen tosin kuullut, että jotkut metsästäjät ovat laukottaneet koiraansa tokan keskellä ja porojen kokoaminen on jouduttu keskeyttämään.

Lasse Kallolle toteaisin, että olen samaa mieltä siitä että poronhoitoa säätelevät lait eivät toimi, mutta ehkä vähän eri kantilta. Poronhoidon suoja on todella heikko maankäytön ristiriidoissa ja elinkeino on jatkuvien paineiden alla selkä seinää vasten. Esim. Inarissa porojen tärkeistä talvilaitumista on noin puolet tuhottu, mutta sitäkään ei pidetä vielä merkittävänä seikkana.

Susi Hukan pohdintaan poronhoidon kannattavuudesta totean, että harrastelijoille se ei ole kannattavaa missään päin poronhoitoaluetta. Eteläisiä olosuhteita en kovin hyvin tunne (paitsi että Hallan plk:ssa pedot syövät kannattavuutta kohtuuttomasti), mutta pohjoisessa asiaa auttaa luonnonlaitumet ja toimiva laidunkierto. Jos nämä ovat kunnossa, poronhoito on kannattavaa monessa tapauksessa jopa ilman tukia. Nämäkin muodostavat laskentavasta riippuen vain 10 - 30% porotalouden kokonaistuotosta. Tämä on huomattavasti pienempi osuus kuin maataloudessa. Eläinkohtainen tuki on noin 10% ja loput ovat lähinnä korvauksia pedoista ja porojen menetyksistä liikenteessä. Pohjoisessa jälkimmäistenkin osuus on todella pieni eteläisiin palkisiin nähden.