Pallas säästettävä lisärakentamiselta

Vastauksena Tomi Purasen kysymykseen: Suomessa on kaksi kansallispuistoa, joiden sisään jäi perustamisvaiheessa hotelli, Koli ja Pallas. Kummassakin tapauksessa hotellien annettiin jatkaa toimintaansa sillä ehdolla, että ne pysyvät silloisessa koossaan pienimuotoisena. Juuri tästä syystä Kolin hotellia ei laajennettu 1990-luvulla, jolloin asiasta siellä keskusteltiin.

Jos Pallaksen tapauksessa olisikin kyse siitä, mitä Puranen näkyy luulevan, eli että haittavaikutukset kohdistuisivat vain siihen paikkaan jossa jo on hotelli, ongelmaa ei olisikaan. Valitettavasti kuitenkin tuore asiantuntijaviranomaisten selvitys eli vuodenvaihteessa valmistunut Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen tekemä selvitys Pallaksen rakennushankkeen ympäristövaikutuksista osoittaa, että jos lakiesityksen mukainen lisärakentaminen toteutuisi, alueen uhanalaisille lajeille koituisi haittaa usean kilometrin säteellä. Pallas on lisäksi alue, jolla esiintyy poikkeuksellisen paljon uhanalaisia lajeja (ei ole sattumaa, että se on rauhoitettu lailla osaksi kansallispuistoa). Haittoja aiheutuisi myös porotaloudelle.

Kauaskantoisin ongelma on kuitenkin se, että päätöksen vaikutuksethan eivät rajoitu vain Pallakseen. Jos Puranen on seurannut uutisia, hän lienee huomannut, että monen muunkin luonnonsuojelualueen lainsuojaa pyritään parhaillaan heikentämään vaatimalla poikkeuslupaa saada rakentaa niille, ja perusteluna vedotaan nimenomaan Pallas-lakiesitykseen. Tilanteen tekee erityisen hankalaksi se, että kun Pallaksella lisärakennushanke todistettavasti aiheuttaisi selvää vahinkoa kymmenille uhanalaisille lajeille, niin jos se silti sallitaan, on juridiikan ja tasavertaisuuden näkökulmasta vaikea perustella, miksi muiden luonnonsuojelualueiden vahingoittamista rakentamisella sitten ei sallittaisi.

Pallaksen tapauksessa vaihtoehtoinen ratkaisu olisi harvinaisen helppo. Runsaan kymmenen kilometrin päähän puiston rajojen ulkopuolelle voitaisiin rakentaa huomattavasti isompi hotelli, aiheuttaen silti vain murto-osa niistä haitoista, joita nyt kaavailtu lisärakennus aiheuttaisi.

Asian ydin on siis: jos alueelle halutaan lisää hotellikapasiteettia, miksi se on rakennettava kaikista mahdollisista paikoista juuri siihen paikkaan, jossa sijaitsee tienoon kaikkein herkin ja arvokkain luonto eli jossa vahingot luonnolle olisivat suurimmat? Talouden, matkailun ja työllisyyden kannalta paljon järkevämpi vaihtoehto olisi se, joka koko ajan on tarjolla: rakentaminen puiston viereen, missä luontoon kohdistuvat vauriot olisivat paljon pienempiä ja rakentaminen olisi jo nyt täysin laillista. Tämä uuden hotellikapasiteetin rakentaminen kansallispuiston viereen, ei sisälle, on jo nyt yleisesti käytetty ja käytännössä hyvin toimivaksi havaittu ratkaisu kaikkialla Suomessa.