Vanhusasiavaltuutetun viran ja toimiston perustaminen

Vapun jälkeen (2.5.) yhdistyksemme täyttää viisi kuukautta. Vaikka miltä kantilta katselee, tulosta on tullut paljon. Arvostelijoidenkin on se myönnettävä. Nyt vapun alla jäsenmäärämme lähentelee 2000, adressissa on nimiä---Niin, paljonkohan? Minun henkilökohtainen arvioni on, että 50.000. Monet minuun yhteyttä ottaneet henkilöt ovat nimittäin keränneet satoja nimiä. Voisko nyt olla niin, että ne joita en henkilökohtaisesti tunne tai jotka eivät ole minuun ottaneet yhteyttä, olisivat kerännet huomattavasti vähemmän. En usko.
Senioriliikkeen olemassa olon aikana vanhuksista on puhuttu paljon. Kuvittelenko minä, että enemmän kuin edellisinä vuosina? Turun Sanomissa oli 25.4. 2009 opetusneuvos Sirkka-Liisa Tarjamon ansiokas kirjoitus "Seniorikansalaisten palvelut on turvattava lailla". Tarjamo kirjoitti mm. vanhusneuvostoista, vanhusasiamiehistä, taitetun indeksin aiheuttamista ongelmista, vanhusten omasta kulutuskorista ja vanhustenhuoltolaista. Viimeksi mainittua puheenjohtajamme Sirkka-Liisa Kivelä ehdotti jo 2006 tehdessään laajan raportin vanhustyön kehittämisestä. Muistattehan kuinka työtä kiitettiin? Media oli ihan rähmällään. Mutta mihin raportti päättäjiltä unohtui?
Maaliskuun viimeisenä päivänä Helsingin Sanomissa oli pieni uutinen: oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pyytää lääninhallituksilta selvitystä vanhusten hoidosta ja sen valvonnasta. Selvityspyyntö koskee mm. ympärivuorokautisten hoitopaikkojen henkilöstön määrää ja vanhusten kohteluun liittyviä epäkohtia. Pyynnössä viitataan mm. vanhusten liikaan lääkitsmiseen, vähäiseen ulkoiluttamiseen, riittämättömiin vaippoihin ja puutteelliseen ravintoon.
Oikeusasiamiehen mukaan kanteluita vanhusten hoidosta tulee Suomessa vähän. Siis lienee oma syymme, jos vanhukset makaavat märissä vaipoissaan ja putoilevat sängyistään. Omaisten ei pidä syyllistää itseään, vaan on ryhdyttävä toimiin. Yksi väylä vaikuttaa on Suomen Senioriliike. Muistakaa se, että kaikki hyvät asiat ohjelmassamme eivät toteudu ilman suurta kansalaisliikehdintää. Jäsenmäärämme on siis kasvettava, adressiin on tultava niin paljon nimiä, että elämästä vieraantuneet poliitikot pelkästä hämmästyksestä pyörtyvät.
Vielä tuohon puheenjohtajamme parin vuoden takaiseen raporttiin vanhustyön kehittämisestä. Suomi on selvitysten ja raporttien luvattu maa. Aina kun häly jostakin asiasta nousee riittävän suureksi, perustetaan työryhmä selvittämään asiaa. Ajatelkaapa kuinka paljon noihin hautautuneisiin raportteihin on uponnut aikaa, vaivaa - ja rahaa.
Jos kaikki Suomen vanhusjärjestöt ojentaisivat kätensä toisilleen ja ryhtyisivät yhteistyöhön, monet asiat voisivat muuttua paremmiksi. Painostus päättäjiin päin tehostuisi. Vanhusten ääni alkaisi kuulua. Suomen Senioriliike on koko olemassaolonsa ajan korostanut yhteistyön tärkeyttä. Vastakaikua tässä asiassa ei ole kovin paljon tullut, sentään hiukan.
Vielä yksi asia: huomenna 29.4. klo 15.30 alkaa Senioriliikkeen kevätkokous Temppeliaukion kirkossa, mistä olemme jälleen saaneet ystävällisenä kädenojennuksena ilmaiset tilat käyttöömme. Joidenkin jäsenten mielestä meidän ei pitäisi kokoontua kirkossa. Ratkaisun on kuitenkin sanellut pelkkä käytäntö: kaikissa muissa paikoissa, missä olemme aikaisemmin kokoontuneet, salit ovat käyneet ahtaiksi eivätkä lisätuolitkaan ole ratkaiseet ongelmaamme. Haluamme että kaikki paikalle tulijat voivat istua ja sen on mahdollistanut meille ainoastaan Temppeliaukion kirkko, jonne mahtuu 700 ihmistä.
Antoisaa vappua!