.

"Sveitsi on löyhä valtioliitto, joka koostuu 26:sta autonomisesta kantonista ja puolikantonista. Niillä ei ole keskenään juuri muuta yhdistävää tekijää kuin punavalkoinen ristilippu.
Belgia on jo käytännössä hajonnut ranskankieliseen Valloniaan ja flaamilaisen Flanderiin.
Kumpikaan ei siis sovellu esimerkiksi yhtenäisestä valtiosta, jossa olisi useita tasavertaisia kieliä."

Otetaan kuitenkin huomioon, että, vaikka Suomi on nykyisin pääosin ja näennäisesti homogeenistä ja yhtenäistä kansaa, on suomalaisuus käsitteenä varsin uusi. Huolimatta täällä asuneista heimoista ja Agricolasta (joka todennäköisesti alunperin puhui itsekin ruotsia) suomalaisuusaate laajempana käsitteenä muodostui vasta Suomen ollessa Venäjän vallan alla. Asialla olivat, ironista sinänsä, ruotsinkielinen sivistyneistö.

Puhuttaessa yhtenäisyydestä unohdetaan usein saamelaiset, joiden kieli eroaa jyrkästi suomen kielestä. Jos Karjala olisi Suomen provinssina, kielellinen ja kulttuurillinen monimuotoisuus olisi vielä suurempi. Itse en esimerkiksi pidä itseäni suomalaisena, vaan nimenomaan karjalaisena (livviläisenä), pakolaisten ja maahanmuuttajien jälkeläisenä.

Siinä ollaan tosin oikeassa, että Suomi on nykyään homogeenisempää, kuin esimerkiksi USA:n ja Bosnia&Hertsegovinan väestöt, mutta ei Suomikaan täysin homogeeninen ole ja suomalaisuus nykymuodossaan vaikuttaa hieman keinotekoiselta.