Salaa vanhemmilta-lakiesityksen vastustaminen

Suomen Lääkärilehti:

Uusi laki heikentäisi vanhempien oikeuksia
Julkaistu 11.11.2009 10.33
STM esittää lausuntokierroksella olevassa lakiehdotuksessaan, että lasten osallistumisoikeutta lääketieteelliseen tutkimukseen laajennettaisiin. Lausuntoaikaa on jäljellä ylihuomiseen perjantaihin saakka.

Lakiehdotuksen mukaan lapset voisivat osallistua tutkimuksiin ilman huoltajan suostumusta ja jopa tämän tietämättä.

– Nykyistä 15 vuoden alarajaa oikeuteen antaa suostumus ilman vanhemman lupaa ei pidä alentaa päivälläkään, Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heino sanoo.

Hänen mukaansa se, mitä ikärajan alentaminen todellisuudessa merkitsisi varhaisnuorelle ja hänen perheelleen, on rajattu esityksestä ja sen perusteluista ulos.

– Lapsen itsemääräämisoikeuden korostaminen ja vanhemman aseman tarkentaminen kuulostavat hienoilta, mutta tosiasiassa vanhempien asemaa heikennetään. Lapsen osalta unohdetaan oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon, jota alaikäinen kehitystasonsa takia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan tarvitsee.

Vanhempien suojeltava lasta

Kaltiala-Heino korostaa, että vanhempien tehtävä on suojella lasta.

– Jos heidät rajataan ulos lasta koskevien vaikeiden ja monimutkaisten asioiden – esimerkiksi geneettisen näytteen tai kokeellisen lääkityksen – päätöksenteosta, heidän mahdollisuutensa suojelemiseen ovat melko olemattomat.

Kaltiala-Heinon mielestä lapsen ei pitäisi voida olla minkään kajoavan tutkimuksen kohteena ilman vanhempien suostumusta.

– Epidemiologina hyväksyn, että lapsi ei saa liioin vastata kyselyihin ilman vanhempien suostumusta. Pidän alaikäisen suojelua tärkeämpänä kuin omia tutkimusintressejäni.

Lapsi ei ymmärrä riskejä

Kaltiala-Heino painottaa, että lapsi ei kykene ymmärtämään riskejä eikä todennäköisyyksiä.

– On naurettavaa ajatellakaan, että kukaan 12–14-vuotias voisi käsittää, mitä merkitsee vaikkapa geneettisen näytteen antaminen ja tiedon päätyminen rekistereihin, tai kehittelyssä olevan lääkkeen nauttiminen. Nyt odotetaan lapsen ottavan vastuun sellaisista päätöksistä, jotka ovat osalle aikuisiakin tosiasiassa liian vaikeita.

Kaltiala-Heinon mukaan ”koekaniiniksi” joutuminen voi vahingoittaa lapsen psyykkistä kehitystä etenkin, jos siitä tulee haittavaikutuksia ja aihetta katua jälkikäteen.

– Lapsi on siinä sitten todella yksin, kun vanhemmat on rajattu pois ja vastuu pitäisi kantaa. Vastuun kantajaksi näyttää jäävän alle 15-vuotias varhaisnuori.

Päätöksenteko on sattumanvaraista

Kaltiala-Heino toteaa, että alaikäisen kompetenssia päättää terveydenhoitoaan koskevista asioista ei ole kyetty missään pukemaan minkäänlaisten käytännöllisten kriteerien muotoon.

– Nykyäänkään lääkäreillä ei ole mitään muita keinoja kuin henkilökohtainen arvostelukyky sen päättämiseen, missä määrin joku alaikäinen on kypsä suostumaan hoitoon tai kieltäytymään siitä, tai kieltämään vanhempiensa tiedon saannin ja osallistumisen.

Kaltiala-Heinon mukaan päätöksenteko on intuitiivista, sattumanvaraista ja kulttuuristen arvojen ohjaamaa – mitään kunnollista ja käytännöllisesti hyödyllistä empiiristä tietoa ei ole käytettävissä.

– Ajattelun välys on todella suuri: jotkut argumentoivat, että 7-vuotiaan pitäisi saada kieltäytyä syövän hoidosta; toisaalta 17 vuoden 11 kuukauden ikäinen alaikäinen Suomessa ei saa kieltää mielenterveyslain mukaisen pakkohoitopäätöksen ilmoittamista biologiselle vanhemmalle, joka ei ole koskaan osallistunut lapsensa elämään.

– Tutkimuksessa on vielä se vaara, että lapsi tarkoitushakuisesti tulkitaan kompetentimmaksi kuin mitä hän on, jotta saataisiin dataa.

Nuoret pakotetaan itsenäisiksi liian varhain

Kaltiala-Heino näkee lapsen liiallisen itsemääräämisoikeuden vaikuttavan haitallisesti lapsen ja vanhempien suhteeseen.

– Lapselle luodaan sellainen maailma, jossa hän hallitsee vanhempiaan ja säätelee näiden tiedon saantia. Tämä heikentää vanhempien mahdollisuutta suojella lasta.

Kaltiala-Heino painottaa, että varhaisnuori tarvitsee vielä paljon vanhempien tukea ja huolenpitoa.

– Jos lapsi asetetaan vanhempien yläpuolelle päättäjänä liian aikaisin, hoivasuhteen mahdollisuus rikkoutuu. Ongelmien ilmetessä tuen saaminen vanhemmilta voi sitten olla vaikeaa.

Kaltiala-Heino kritisoi suomalaisen yhteiskunnan vimmaa kieltää nuorilta suojelu ja huolenpito. Hän näkee hallituksen esityksen osana tätä laajempaa ilmiötä.

– Liian aikaisiin itsenäisyyteen pakotettujen nuorten persoonallisuuden kehitys jää hauraaksi. Mielenterveyden ongelmia, juurettomuutta ja ihmissuhteissa ajelehtimista hoidetaan sitten kolmikymppisinäkin.

Laki hyödyttäisi vain kaupallista tutkimusta

Kaltiala-Heino kehottaa lainsäätäjiä miettimään, miltä heistä itsestään tuntuisi, jos he saisivat tietää 13-vuotiaan lapsensa syövän säännöllisesti kokeellista lääkitystä sairauteen, jonka olemassaolokin olisi ehkä heiltä salattu.

– Miten heidän luottamuksensa terveydenhuoltoon säilyisi? Kokisivatko he tulleensa vanhempina mitätöidyiksi? Millaiset voimat heillä silloin olisi suojella tätä lasta?

Kaltiala-Heinon mukaan lakiehdotus hyödyttäisi läpi mennessään ainoastaan kaupallista tutkimusta.

– Se saisi vapaammat kädet käyttää varhaisnuoria ja muutaman vuoden päästä varmaan pikkulapsiakin hyväkseen vanhempien häiritsemättä.

Sirpa Kulonen
Kuva: Pixmac