Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

Ehkä täällä tartutaan nyt turhaan yhteen sanaan ymmärtämättä lausetta ollenkaan. Syntymät ja kuolemat ovat ihan luonnollisia asioita, elämän kiertokulkua. Kuka, mitä, missä, milloin, sitä ei voida tietää... Mutta on luonnotonta kokea käänteinen järjestys ja haudata lapsensa kun sen kuuluisi mennä toisinpäin.

Tälläinen muistopäivä antaisi varmasti kaikille jotain. Toisille se olisi oman lapsen menetyksen muistamista ja kunnioittamista. Mutta onhan tämä suurempikin yhteiskunnallinen asia. Toiset meistä haluaisivat muistaa vaikka kouluampumistapauksissa menehtyneet nuoret. Tai Sellon tapahtumat. Tai yleensäkin isot onnettomuudet joita ei saa unohtaa siksikin ettei ne toistuisi! Onhan näitä vertauksia vaikka kuinka paljon. Tässä olisi mahdollisuus monenlaiseen muistamiseen.