Suomen taidekoulutuksen puolesta

#20: -

Lahdessa ollaan samassa veneessä, meillä Mute ja perinteikäs Taideinstituutti korvataan
liiketalouden ja hoivapuolen koulutuspaikoilla. Elokuvahan meni jo. Taideinstituutin juuret on 70-luvulla, se ja muotoiluinstituutti ovat olleet Lahden lippulaiva, se toinen kulttuuri mäkihyppytornien varjossa, joka
juhlapuheissa kaivetaan esiin. Koulutuskonsernin/Lamkin johto piiloutuu selvitysten, ja OPMn määräysten taakse, eikä edes yritä seistä veitsenterällä olevien koulutusalojensa takana, eikä Lahden poliittisia päättäjiä näytä
hetkauttavan kulttuurin tila. Onneksi taidekentältä löytyy puolestapuhujia. Muiden koulutusalojen kohdalla kuullaan elinkeinoelämän tarpeita, mutta kulttuurin kohdalla ilmeisesti ei. Kukaan taidetta tunteva tuskin on sitä mieltä että esimerkiksi Lahdesta valmistuu liikataiteilijoita, tai Jyväskylästä turhia musiikin ammattilaisia. Ajan nyt takaa sitä, että myös kulttuurialan tekijät ovat asiantuntijoita oman alansa tarpeiden suhteen, ja opetusministeriö voisi
lyödä pöytään ne mittarit joihin se nämä höyläykset perustaa.

On todella huolestuttavaa kehitystä että taidetta ja tiedettä pyritään puristamaan talouden mittareille. Taidemyynnin ja tekijöiden ja eri yhteistyötahojen toistensa löytämisen eteen tehtävä työ on tärkeää, mutta taiteen markkinat eivät saa kasvaa kaupallistumisen ehdoilla.(Niinkuin ilmeisesti opetusministeriön mittareilla tuloksellisuus edellyttäisi)

Arvostus tiedettä, taidetta ja kulttuurin moninaisuutta kohtaan on jostain syystä päässyt kuralle ja tässä nyt ollaan; opetusministerin mielestä kulttuurialojen koulutus on tuottamatonta, ja jopa "väärin niitä nuoria kohtaan, jotka
näiltä aloilta valmistuvat työttömiksi", ja yliopistot halutaan rahoittaa sponsorirahoilla jotka tulevat liikemaailmasta. Minä en ainakaan sellaista tiedettä halua! Vapaa taide ja tiede on se alue, missä tehdään perustyötä, joka
tuottaa hyvää niin suoraan yhteiskunnalle hyvinvointipalveluna, että epäsuorasti innovaatioiden kautta, jotka hyödyttävät niin peruskivijalkateollisuutta, suurteollisuutta kuin esimerkiksi palvelualoja ja viihdeteoillisuuttakin.
Kunnilla on velvollisuus tarjota taiteen, musiikin jne. perusopetusta ja turvata kulttuurin toimintamahdollisuudet. miten se tehdään ilman kunnissa toimivia alojen ammattilaisia millään sektorilla?

Kulttuurilinjat ovat olleet Ammattikorkeakoulujen vetureita, hakijoita on aina moninkertainen määrä, ja ne harvat valitut jotka koulutukseen pääsevät, osaavat sen kyllä hyödyntää.  Minulla ei ainakaan ole koskaan ollut ruusuista kuvaa ammatista johon kouluttauduin (kuvataiteilija), mutta yllättävän hyvät edellytykset ammatissatoimimiseen, kaikkine varjopuolineen olen saanut, nimenomaan Lahden Amkin Taidetuutista. Eikä työnteko yhtäaikaa monella rintamalla ole vältttämättä huono malli. Ei ole enää olemassakaan sellaisia aloja joille kouluttautumalla pystyisi takaamaan loppuelämäksi turvallisen työuran. Nuorethan nimenomaan koulutetaan elinikäisen oppimisen paatoksella. En oikein jaksa uskoa että se sukupolvi joka on tehnyt työuransa saman sorvin ääressä, voi vilpittömästi sanoa että näin sen elämän piti mennäkin. Muutosten ja jouston pitääkin kuulua työelämään, kulttuurialoilla sellainen ajattelu, mitä nyt opseissa iskostetaan opiskelijoiden tajuntaan on ollut jo pitkään arkipäivää, ja nyt se onkin yhtäkkiä syy näiden alojen alasajoon.