Kuusankosken Kymintehtaan piippu suojeltava

Isä oli aikoinaan klooritehtaalla kennomestarina.Elää vielä yli kahdeksankymppisenä.Minä kävin Yhtiön ammattikoulun ja tein töitä Voikkaan käyttölabrassa kymmenisen vuotta.Siellä koin elämäni karmeimmat ja ihanimmat hetket mitä työelämään voi kuulua.Kaksi sähkömiestä paloi kuoliaaksi mutta opin tuntemaan myös Paavo Smedsin ja hänen väkevät runonsa.Sukeltaja Paavo oli vahva ja herkkä persoona.Oikeastaan kaikki kulminoitui lapsuudessa ja nuoruudessa tehtaan ympärille.Kaikki olivat siihen rakennettuja kiinni.Oli meillä Pilkanmaalla Eino Rasan kauppa ja Kymenlaakson kauppa.Tehdas ruokki meidät kaikki.Jospa piippu säilytettäisiin ja minun tyttärenpoikani joskus kysyisi minulta että mikä tuo on?Voisin sanoa hänelle että se on suuri osa alueen historiaa ja sinä olet osa sitä.Poika on nyt puolitoista vuotias.Tai sitten en pääse kertomaan.Piippuun on minulla ainakin vahva tunneside.Se on ollut aina ja sen tuleekin seisoa paikoillaan.Ilman sitä häviää ruhtinaallinen menneisyys,lapsenomaiset mielikuvat ,taianominaisuudet..ihan kaikki.Tätä kun kirjoitan niin nousee iho kananlihalle.Pikkuisena tyttönä tehdas oli mysteeri.Ja monasti Pilkanmaan rannalla niin sanotulla Lemmen sillalla kävin sen suuruutta ihmettelemässä.Vaikka sinne oli ehdottomasti kielletty menemästä.Ja toki uin Mansikkasaareenkin.Ja riipattiin vaijereita pitkin tukkinipuille.Nyt ei ole noita juttuja enää.Kyllä piippu hallitsi.Minusta se on outoa että se pitäisi hajottaa.Se on Kuusankosken vanhimpia tekeleitä.Joten nostetaan muurareille hattua ja annetaan piipun seisoa paikoillaan.