Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Perusopetuksen tuntijakoa uudistava työryhmätyöryhmä vääntää oman uskon-nonopetuksen tilalle arvositoutumatonta etiikkaa. Ymmärrän sen a-teistiseksi etiikaksi.   Mutta väitän, että kristillisen uskon arvopohja, sen välittämä ihmis-kuva ja Raamatun 10  käskyä kelpaavat yhä yhteiskunnan tukipilariksi: Jumalan luomana jokainen ihminen on yhtä arvokas ja tasa-arvoinen. Ihminen on enemmän kuin eliölaji muiden joukossa. Hän on arvokas, vaikka olisi syntynyt vammaisena (toisin kuin evoluutio antaisi vain kelpoisille elin-tilaa).  Jo klassisiksi perusperiaatteiksi muodostuneet Charles Taylorin eettiset periaatteet – oikeus, kauneus, rehellisyys – pohjaavat nekin jumaluskoon. Uskon-nonopetus on tarjonnut kansakoulun perustamisen ajoilta asti areenan, jossa kansalaiset ovat saaneet yhteiset pelisäännöt. Tämä luo yhteiskunta-rauhaa, kun tietää, että muutkin tulevat vastaan samoilla sään-nöillä. Oman uskonnonopetuksessa saadaan mm. välineet erilaisuuden kohtaamiseen, kiusaamisen ja syrjimisen kitkemiseen. Raamatun tarinat antavat tämän päivän oppilaillekin elämään ratkaisumalleja. Lähtökohtana  ”Jumala on” on yksinkertaisesti  mielekäs.

Kansan enemmistölläkin on takanaan positiivinen uskonnonvapaus ja sen myötä oikeus oman uskonnon opetukseen. Suomalaisista kuuluu  80 prosenttia kristillisen uskonnon  opetuk-sen piiriin. Luokanopettajan työssäni olen kokenut, että erilaisista kristillisistä taustoista tulevat oppilaat osallistuvat  ev.lut.uskonnon opetukseen. Oman uskonnon opettamatta jättämisellä ei ainakaan saada säästöjä aikaiseksi. Lue vetoomuksen lähteenä oleva artikkeli, joka kertoo, että oman uskonnon osuus koko maata ajatellen on kokonaisbudejetissa todella ohut siivu.

Entä olisiko arvoneutraali vaihtoehto mahdollinen? Yhdysvaltojen historiaan ja kirkkohistoriaan erikoistunut dosentti Markku Ruotsilan mukaan Euroopan ei tulisi kieltää kristillistä perintöään ja arvopohjaansa, sillä uskonnollinen tyhjiö ei ole hänen mukaansa mahdollinen. Jos Eurooppa hylkää kristillisen perintönsä , se korvautuu muilla ideologioilla. Hän arvelee, että todennäköisesti islam täyt-tää hengellisen tyhjiön. Markku Ruotsala esitti näitä näkemyksiään kevään teologi-päivillä. 

Arvopöydän uusjaosta meillä on lähimenneisyydestä  runsaasti esimerkkejä. Kommunistisessa vallan-kumouksessa Lenin sanoi: ”Antakaa minulle yksi nuorten sukupolvi ja minä muutan koko maailman.” Hän myös teki sen. Olen kokenut paikan päällä ajanjakson, jolloin kommunistinen maailmankuva ei enää kantanut. Toimin nimittäin  neljän vuoden ajan Virossa heti maan itsenäistymisen jälkeen syksystä 1991. Kohtasin hyvin konkreettisesti sen arvotyhjiön,  joka oli muodostunut neuvostovallan aikana. Monelta sukupolvelta oli evätty uskonnonopetus koulussa.  Maahan kylvettiin sen sijaan  Isä Aurinkoisen ateistinen ideologia, joka alkoi lastentarhaikäisisten opetussuunnitelmasta lähtien.  Olen kohdannut paljon ihmisiä, joiden mahdollisuus korkeakouluun tai etenemiseen evättiin nuorena, kun he uhmasivat kieltoa esimerkiksi osallistumalla  joulunajan jumalanpalvelukseen.  

Liikutaan tosi vaarallisilla vesillä, jos kansakunnan enemmistöltä otetaan pois kristillinen uskonnonopetus ja arvopohja. Tämä on vastoin positiivista uskonnon-vapauslakia. Jos enemmistöltä viedään oikeus tuntea omat arvojuurensa, viedään myös kansakunnan tukiranka. Tyhjiötilaa ei jää, vaan muut arvot astuvat tilalle. Pelkään, että ne arvot  ovat kovat ja materialistiset – ateistiset.  Jakob Neusmerin (1993) puhuu kuvaavasti sukupolvien ketjusta, joka siirtää kulttuurin ja sen arvopohjan seuraavalle sukupolvelle.  Hän muistuttaa, että yhdenkin sukupolven tai ihmistieteiden vaalijoiden kompurointi tässä tehtävässä voi katkaista kulttuuriperinnön ketjun. Meillä suomalaisilla ei ole varaa menet-tää näin arvokasta osaa identiteetistäm-me.

lähde:

Opettaja-lehden 12.3.2010 (nro 10) artikkeli aiheesta.

N. Lähetkangas. Oppiaine muiden joukossa – oman uskonnon opetus ei kaipaa suuria muutoksia.