Adressi RaisU:n johtoryhmälle

Mikä on raisiolaisen uintimenestyksen hinta, mitalin toinen puoli?

RaisU on viime vuosina voittanut isoja mitalisaaliita nuorten uintikisoissa. Uusia nuoria lupauksia on noussut uintikartalle puolivuosittain. Mutta myös hyviä uimareita on lopettanut tai vaihtanut seuraa yllättävän nopeasti. Miksi? 

Viimeisin lähtijä RaisU:sta Turkuun on Patricia Aschan, jonka tuloskunto ei tyydyttänyt edes tyttöä itseään.

– Motivaatiota ei enää löytynyt nykyisessä seurassa. Yhteistyö valmentajien kanssa ei toiminut, kuten olisin toivonut, toteaa Patricia.

Uinnissa on tavallista, että uimari vaihtaa seuraa, jos haluaa uuden valmentajan. 

RaisU:ssa valmennus on ulkoistettu ostopalveluiksi Liikunnax:ilta, jota pyörittää Petteri Paatos.

Patricia ei ole ainoa huipulta seuraa vaihtanut tai lopettanut. Jani Rusivaihtoi syksyllä seuraa, Tia Laurila lopetti ikäkausihuipulta vuosi sitten. Toimituksen saaneen aineiston mukaan lähes 40 13–17-vuotiasta nuorta on lopettanut tai vaihtanut seuraa viimeisen kolmen vuoden sisällä.

Ajetaanko lapset uintiharrastuksessa nopeasti loppuun RaisUssa?

– Kysymys koskee koko Suomen uintia, jossa tuntuu olevan sama suuntaus. Ei niitä ajeta loppuun, kaikki eivät vain kestä sitä harjoittelua, jota uinti vaatii, toteaa Jarmo Rosama RaisU:sta. 

Rosama toimii myös Raision kaupungin liikuntapaikkapäällikkönä.

Rosaman mukaan uimareiden lähdöt ovat johtuneet henkilökohtaisista syistä.

– Näin asian ei kuuluisi olla. Tässä vaiheessa pitäisi seuran ja valmennuksen pohtia syitä uimareiden lopettamiseen, eikä itkettää tyttöjä lisää, sanoo valmennusmeriittejä Suomessa omaava Kari Ormo.

Ormon mielestä Rosaman olisi oman valmentamisensa jälkeen pitänyt pysyä tiukemmin ohjissa kiinni. Nyt tulosta ei enää synny, kuten aiemmin.

– Siitä hyvien lupausten määrästä pitäisi valmennuksen saada aikaiseksi tulosta kansainvälisellä tasolla myöhemminkin. Nyt tulos on päinvastainen, pohtii Ormo.

RaisU on siis selvästi profiloitunut kilpauintiin. Erillisiä harrasteuintiryhmiä siellä ei ole. Valmennus seurassa tapahtuu menestystason mukaan, ja menestyksen saavuttamiseksi on sitten harjoiteltava enemmän.

Jos nuori uimari ei harjoittele lisää, hän tippuu alempaan tasoryhmään. Aika kovaa henkistä leikkiä, ainakin entisten raisulaisten vanhempien mielestä.

– Onneksi nämä vajaat 40 huipulta lopettanutta lasta ovat ymmärtäneet lopettaa tai vaihtaa seuraa, ennen kuin ovat uupuneita liian kovan harjoittelun takia, sanoo erään entisen uimarilupauksen isä.

Yleensä uintiseurat maksavat uintivuoroista kaupungeille vuoromaksuja. Seurojen uimarit sitten pääsevät halliin seuran korttia esittämällä.

Raisiossa RaisUn ei tarvitse maksaa uintivuoroistaan mitään. Ne lapset ja nuoret, jotka eivät ole ennalta asetettua tulostavoitetta saavuttaneet, joutuvat valmennusmaksun lisäksi maksamaan normaalin sisäänpääsymaksun. Tavoitteen saavuttaneet pääsevät ilmaiseksi.

Turun seudulla on pyritty nuorten ilmaiseen liikkumiseen, jolloin Turussa nuorilta uintiharrastajilta ei peritä uintimaksua. Raisiossa ei tämä Rosaman mielestä olisi ollut mahdollista, joten vapaa-aikalautakunta asetti 2000-luvun alussa tulostavoitteet ilmaista sisäänpääsyä varten.

– Sittenhän kaikki lapset olisivat osallistuneet kilpauintikouluun. Radat olisivat loppuneet kesken, Rosama ihmettelee.