Turku Suomen pääkaupungiksi

#13: Husky - Re: Ei ole mitään oikaistavaa historiallista vääryyttä 

Herra Hyskyn vastaus kritiikkiini kirvoitti halun tähdentää vielä muutamia näkökohtia, vaikka en näekään mitään aihetta väittelymaratoniin koskien tätä ikuisuusteemaa. En ole helsinkiläinen enkä turkulainen, joten en lähesty pääkaupunkikysymystä minkäänlaisesta kotiseuturakkaudesta kumpuavalla kiihkomielisyydellä vaan pikemminkin neutraalisti ja kiihkottomasti. En ole liion mikään historiantuntija vaan vain tavallinen yksinkertainen miekkonen, joka on joskus lukenut maamme menneisyydestä kirjan tai kaksi. Meille kehäkolmosen ulkopuolisille kansalaisille pääkaupunki edustaa välttämätöntä pahaa ja toisaalta myös kansallista käyntikorttiamme maailmalle; Helsinki-Vantaan lentokenttä on henkilöliikenteen näkökulmasta nykyään useimpien suomalaisten ja ulkomaalaisten matkaajien näkökulmasta tietysti portti Suomeen. Huskyn leikkimielinen adressi tietysti edustaa turkulaisutopioita pääkaupunkisiirrolla Turun tekemisestä väkisin vääntämällä takaisin Suomen ykköskaupungiksi, vakavassa mielessä kun status quota ei ole syytä muuttaa ja tehdä turhaa jättimäistä miljardiluokan rahareikää Suomen valtiolle. En näe joidenkin turkulaisten subjektiivisten vääryydentuntemusten muodostavan minkäälaista perustaa utooppisille projekteille. Lähes koko valtiollisen historian ajan Suomen pääkaupunkina on ollut Helsinki ja sinne se pääkaupunkius jääkin koko nähtävinä olevassa tulevaisuudessa, tarkasteltiinpa asiaa sitten vuodesta 1809 tai 1917 eteenpäin. Ja hyvä niin.

Olen hyvin tietoinen siitä, mihin Varsinais-Suomi viittaa. Käsitys maantieteellisen Suomi-kokonaisuuden muotoutumisesta oli hyvin hidas prosessi osana Ruotsin valtiota, eikä siihen ole tässä paneutua tämän enempää. Se antaa kuitenkin hyvin köykäisen perustan lähteä argumentoimaan Turun ikiaikaisesta ja kohtalonomaisesta pääkaupunkiudesta niinä Ruotsin ajan vuosisatoina, jolloin mitään suomalaista pääkaupunkia ei edes ollut olemassa. Se on hyvin ilmeinen tosiasia, vaikka turkulaismielinen historiankirjoitus tunteekin sellaiseen paikallisromanttista viehtymystä. Tällainen viehtymys voi saada pauloihinsa ammattihistorioitsijankin. Tyydyn tässä lyhyesti toteamaan, että Turun pitkästä historiasta poimitut muutamien vuosien poikkeusajat eivät minulle ja varmaan monelle muullekaan anna riittäviä perusteita pääkaupunkiväitteelle Ruotsin aikana. Myöhemmän Suomen maanitieteellisen alueen suurin ja merkittävin kaupunki Turku tietysti oli, mutta se on ratkaisevasti eri asia pääkaupunki.

Historian kulku on usein ennakoimatonta ja oikukasta, muutoksilla on tietysti usein voittajansa ja häviäjänsä. Suomen pääkaupungin asemasta kilvoiteltiin 1809-1812/1819. Turku puoltajineen kävi eittämättä rajun taiston kaupunkinsa puolesta ja hävisivät. Uuden suuriruhtinaskunnan uljuutta ja Venäjän valtaa symboloivat empirerakennukset pystytettiin sinne Vironniemelle eikä minnekään muualle. Minun tiedossani ei ole, että 1917 tai sen jälkeen olisi koskaan vakavassa mielessä keskusteltu pääkaupungin siirrosta Helsingistä, niin selvä ja ylivoimainen pääkaupunki siitä oli jo tuolloin sata vuotta sitten tullut. Suosittelen hra Huskylle erittäin lämpimästi Max Engmanin kirjaa Pitkät jäähyväiset, jossa tämä ruotii monipuolisesti Suomen ja suomalaisen identiteetin muotoutumista vuoden 1809 jälkeen raikkaalla ja silmiä avaavalla tavalla. Samalla on helppo ymmärtää sen, miksi asia oli paljon suurempi kuin yhden suomalaisaatelisen Turku-antipatiat. Kiteyttäen pitää ymmärtää Suomen nopeasti muuttunut asema parin prosentin vähemmistökansallisuutena pinta-alaltaan maailman suurimmassa ja hallinnollisilta rakenteiltaan kehittymättömässä imperiumissa, jonka monia alun perin valloitettuja alueita hallittiin paikaillisten tapojen ja hallintorakenteiden kautta. Siinä tilanteessa Turku muuttui epäilyttäväksi rajakaupungiksi, jolla oli paljoin yhteyksiä entiseen pääkaupunkiin. Suomen alueellinen hallinto haluttiin järjestää uudella tavalla lähemmäksi uutta valtakunnan pääkaupunkia Pietaria ja toisaalta myös sotilasstragisesti etäämmälle Ruotsissa ja myös Viaporin eli Suomenlinnan suojaamaksi. Turku ehti toimia muutaman vuoden eräänlaisena virkaa tekevänä Suomen pääkaupunkina, kunnes Aleksanteri I päätti uuden hallintokeskuksen sijainnista. Se oli siis osa Pietarin intreistä lähtevää äskettäin valloitetun alueen hallinnolisten asioiden uudelleenjärjestelyä.

Summa Summarum: koko asia on ollut loppuunkäsitelty jo äärimmäisen kauan. Herra Huskyäkin kismittävä asiantila kuuluu oikeastaan vaihtoehtoisen historiankulun piiriin. Selväksi suomeksi ja ehkä vähän yksinkertaistaen Turun pääkaupunkius on pelkkää jossittelua. Ymmärrän toki, kuinka kiva on ajatella, millainen megalopolis Turku tänä päivänä voisi olla, jos Aleksanteri I olisi nähnyt parhaaksi perustaa Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki Turkuun Helsingin tai vaikkapa Hämeenlinnan tai Porvoon tai jonkin muun kandidaatin sijasta. Vastaavasti voi jossitella monia muitakin asiota Suomen ja koko maailman historiasta. Yhden unelma voi tietysti olla toisen painajainen, mutta niinhän aina käy, kun kiistellään voimakkaita tunteita nostattavista asioista.

Omasta puolestani voin kuitenkin täysin sydämin huutaa kolminkertaisen eläköön Helsingille, Suomen mahtavalle ja totiselle pääkaupungille. Pysyköön se siellä iän kaiken ja Luoja suojelkoon meitä sellaisilta vallantäyteisiltä hallitusherroilta, jotka ryhtyisivät edellä mainitun kaltaisiin mahdottoman utooppisiin projekteihin, jotka vain kiristäisivät entisestäänkin meidän hallintoalamaisten verotaakkaa.