VANHAINKOTIEN PUOLESTA

Kajalakotia on rakennettu kolmessa eri vaiheessa. Alku on vuodelta 1938, jolloin Muurlan, Kuusjoen ja Perttelin kunnat rakensivat 36 -paikkaisen kunnalliskodin. Vuonna 1972 taloa laajennettiin 37 -paikkaisella osalla, jonka jälkeen talon kokonaispaikkaluvuksi hyväksyttiin 72. Vuonna 1990 aloitettiin asukashuoneiden väljennys ja taloa laajennettiin 12 asukashuoneella. Kahden hengen asukashuoneita ei enää montaa jäänyt ja nekin tarkoitettiin joko pariskuntien tai vuoteeseen hoidettavien käyttöön. Talon kokonaispaikkaluku on nyt 63.

Nämä tiedot voin kertoa laitoksen entisenä johtajana ( 1967-2008).

Nyt olen eläkeläinen ja seuraan asioita toisesta näkökulmasta. Kajalakodin toiminta kuntayhtymänä on päättynyt. Koti on nyt yksi uuden Salon ( 1.1.2009-) vanhainkodeista. Itse istun jäsenenä Salon kaupungin tarkastuslautakunnassa.

Samalla tavalla kuin entisessä elämässä, samalla tavalla nykyisessä elämässä katson kokonaisuuksia, ihmettelen, lasken ja päivittelen, jotta mihin niitä euroja käytetään ja miten.

Väitän, että vanhainkotimainen hoito tulee kunnille, muillekin kuin Salon kaupungille edullisemmaksi kuin, että laitoksia suin päin lakkautetaan. Ihan tavallinen maallikkokin ymmärtää, että kovin montaa keikkaa ei yksittäisen vanhan ihmisen kotiin tehdä niinkutsutun kotihoidon nimissä 80 rahalla per päivä. Tuossa summassa pyörii esim. Kajalakodin hinta. Varmaan vielä monen muunkin suomalaisen vanhainkodin.

Kannattaako alasajo? Ei kannata. Ei Kajalan eikä muittenkaan laitosten kohdalla, vaikka hoitopäivän hinta olisi 100 euroa.

Ei siis äkkinäisiä laitosten alasajoja, mutta hoitopaikkojen laadun tarkistusta kylläkin. Huonot, ahtaat asukashuoneet pitää ottaa pois käytöstä ja asukashuoneisiin sijoittaa enintään kaksi samaan. Mielellään yksi per huone. Ja pariskunnat yhteen, jos niin haluavat. Heitä ei pidä erottaa, elleivät he itse sitä ( vielä elämänsä ehtoopuolella) halua!

Kotikuntalaki muuttuu, terveydenhuoltolaki on muutoksessa ja myllerryksessä. Kunnat ovat hetken päästä helisemässä, kun ottavat vastaan muualta muuttavia. Jos joku vanhainkotihoitoinen vanhus muuttaa lähelle lapsiaan niin eiköhän hänen pidä saada samaa tasoa oleva hoitopaikka uudestakin kunnasta. Mitäs tehdä kun vastaanottavassa kunnassa ei tämmöistä enää olekaan?

Olen monta kertaa todennut, että tulevaisuuden omaiset ( = tämä tämän päivän koulua käyvä nuoriso ja heidän työssä käyvät vanhempansa) tietävät mitä tahtovat ja tahtovat sen mitä tietävät. Jos lapsille pitää löytyä hoitopaikat tässä ja nyt, niin miksei myös vanhuksille?

Vanhainkodit takaisin -teemalla eteenpäin!

Minä allekirjoitan ilomielin tämän esillä olevan adressin.

Sen ovat käynnistäneet Kajalakoti kuntayhtymän entinen luottamushenkilöjohto: Valtuuston puheenjohtaja Leena Oksanen, varapuheenjohtajat Sirpa Kallio ja Leena Riihikankare, sekä Hallituksen puheenjohtaja Jukka Niemi ja varapuheenjohtaja Heikki Oksa.