Puolustamme lääkärien oikeutta toimia omantunnon mukaan.

#9: - Sukat

Minulla ei ole mitään tarkoitusta arvostella omaa mielipidettäsi omasta ajatuksestasi aborttiin, vaikka sitä itse vastustankin. En ole itse vielä läheskään täysi-ikäinen, ja tiedän, tässä vaiheessa joka ikinen ajattelee, ettei minulla ole tänne mitään virallista asiaa... Ehkä olen suurimman osan teistä mielestä liian nuori tänne kertomaan mielipiteitäni aikuisten keskusteluun... (Oikeastaan eksyin koko sivustolle, koska teen abortista esseetä, mutta keskustelu nappasi mukaansa sen verran, että tahdoin esittää oman mielipiteeni ja tässä se sitten tulee...) Selventääkseni vielä kantaani aborttiin, en ottaisi sitä, vaikka joku minut raiskaisikin... Olen vielä sen verran  nuori, että luulisin abortin olevan riskialtis ikäiselleni, mutta jos minua yhtään asiassa kuultaisiin, en ottaisi aborttia, nyt, kun tiedän enemmän siitä, mitä se on. Ja nyt varmasti ajattelette: Niinhän sinä sanot, mutta et sinä ole sitä kokenut. Mielipiteet vaihtuvat, kun itse joutuu pinteeseen." Tämä on totta, luulen, että mielipiteeni vaihtelisivat päästä toiseen, jos tulisin syystä tai toisesta minkä ikäisenä tahansa raskaaksi. Mutta lopulta, olen sitä mieltä, että en ottaisi aborttia. Se ei olisi oikein, tuntisin siitä syyllisyyttä koko lopun elämääni, enkä sitä tahdo...

Mutta nyt haluan sanoa väitteeseesi mielipiteeni. "Aborttilakia pitäisi, jos jotakin, löyhentää entisestään." Tahdon sinun ajattelevan nyt kerran niitä lapsia, et itseäsi, saati ketään muutakaan naista, joka voi, tai ei voi saada lapsia. Niin, tahdon sinun ajattelevan, miten, jos aborttilakia vielä nykyisestä löyhennettäisiin, niinkuin sinun mielestäsi voisi ihan hyvin tehdä, ajattele sen seurauksia. Löyhentämisellä nimittäin, en voi ajatella muuta, kuin että tahtoisit abortin tulla sallituksi kaikille yli 12. raskausviikolle. Lapsi on 12-viikkoisena jo sen verran vanha, että se muistuttaa jo pientä ihmistä, sillä on kaikki raajat, ja se on n. 9 cm pituinen. Nyt varmaan ajattelet, sehän on ihan pieni ja niinhän se onkin. Mutta vaikka se on pieni, ei se tarkoita, etteikö se olisi ihminen. Ihminen, jolla on koko elämä edessä..."

Lapset, joilla todetaan jokin sairaus, vammaisuus, tai muu tarpeeksi kova syy, voidaan abortoida aina 24. raskausviikolle saakka. Tuolloin äidistään abortoitu lapsi, joka on toiminnosta jäänyt eloon, saattaisi selvitä hengissä keskoskaapissa, mutta sen sijaan lapsi heitetään roskakoriin tai jätetään pöydälle rääkimään ja sätkimään... Monet eivät ole tahtoneet uskoa, mutta luulen, että aika moni tietää tuossa vaiheessa lapsen olevan niin kehittynyt, että se ei ole pelkkä möntti, joka otetaan äidin kohdusta pois. Olen kuullut myös luotettavalta ystävältä, kuinka hänen äitinsä, oli joutunut auttamaan abortissa, vaikkei itse sitä ollut tiennyt, ennen kuin oli jo tainnuttamassa lasta. Ystäväni kertoi, että lapsi yrittää paeta neulaa, joka siihen pistetään. Onko tuo sikiö siis muka joku kummallinen olio, ei ihminen? Se on ihminen, jolta riistetään elämän mahdollisuus, niin hyvä tai kurja kuin se olisikin...

Toivon, ettet lue tekstiä vain olan kohautuksella... Mainitsin yhdelle ystävälleni aborttien raakuudesta, varsinkin, kun raskaus on edennyt jo 20-24 -raskausviikolle. Hän sanoi, että kyllähän ihmisiä kuolee muutenkin... Ja niin heitä kuolee, sodissa, onnettomuuksissa, taudeissa, listaa voi jatkaa loputtomiin... Mutta tahdommeko me tosiaan heidän kuolemaansa? Tahdommeko me, että nuo kaikki ihmiset kuolevat? Jos tahdot tehdä abortin, jos tulet raskaaksi, en sano vastaan. Sanon vain, Harkitse. Tiedä mitä teet, kun sen teet...