LINTUNEVAN PELASTAMINEN TURVETUOTANNOLTA / Help us to rescue a Lintuneva!

Lehdissä 27.10.10 julkaistusta uutisesta ilmeni, että Vapo yrittää paikata turve-energian heikoksi osoittautunutta huoltovarmuutta ja suoranaista turvepulaa vaatimalla turpeenkaivuupinta-alan kasvattamista.  Mm. Timo Soinilta ja näköjään monilta muilta ovat turpeen huoltovarmuuteen liittyvät läksyt jääneet tekemättä, ovenpielessä makaavaan reppuun.

Pysyväksi osoittautuneen sateisuuden kasvun vuoksi tuotantokausien 2007-08 turvemäärät jäivät pahasti tavoitteista, eikä seuraavakaan vuosi parantanut turpeen huoltovarmuutta lainkaan. Turpeen varmuusvarastot jouduttiin polttamaan ja turvetta tuotiin jopa ulkomailta. Varastoidun turpeen säilyvyyskin on heikko; biologinen hajoaminen laskee energia-arvoa huomattavasti jo parin vuoden varastoinnissa.

Turve ei tahdo riittää jo toimivillekaan polttolaitoksille. Silti energiateollisuus, mm. valtionyhtiö Vapon suunnittelemana rakentaa lisää uusia turve-energiaan pohjautuvia voimaloita eri puolille maata. Näihin investointeihin käytetään huomattavat määrät valtion antamaa verorahaa.

Turpeen huoltovarmuuden kehnoudella on surulliset seuraukset ainutlaatuisen suoluonnon säilymiselle sekä soiden luonnontilaa hyödyntävien kansalaisten nautintaoikeuksille: Luonnontilaisten soiden lisäalaa turvekentiksi vaaditaan, jotta ylimitoitetut turvetavoitteet saavutettaisiin. Kolmannes turvelupahakemuksista kohdistetaan jo nyt viimeisille luonnonsoille. Vaateet ovat suoluonnon elinkyvyn, Suomen ilmastopäästöjen vähennystavoitteiden sekä vesistöjemme ekologisen tilan kannalta käsittämättömän vastuuttomia.

Parhaidenkin vesiensuojelurakenteiden (BAT) ohi turvekentiltä vesistöihin karkaava kiintoainemäärä - ka.100 grammaa kiintoainetta / hehtaari / vuorokausi, 365 päivänä vuodessa - on osoittautunut alapuolisten vesistöjen ekologian tuhoajaksi. Ja yhä yleistyvillä runsailla sateilla sekä loskatalvien valumilla kiintoainepäästöt moninkertaistuvat viikkokausiksi tuosta keskiarvoluvusta, eivätkä turveyhtiöt sitä pysty kiistämään. Kasvipeitteetön turvekenttä on 365 päivää vuodessa alttiina tuuli- ja vesieroosiolle, eivätkä niitä Ely-Avien myöntämät ympäristöluvatkaan  pidättele.

Sinänsä ei ole ihme, että turveteollisuus yrittää paisuttaa liiketoimintaansa luonnonsoita hävittämällä, koska se on yhä verorahoin tuettua. Nyt turveteollisuudella on kiire käyttää hyväkseen kaikki vielä tarjolla olevat valtiontuet, jotta taktisin syin rakennettua turvelaitosten ylikapasiteettia voidaan käyttää painostuskeinona päättäjien suuntaan, perustellen kaivuukenttien pinta-alan kasvatusvaateita turve-energian huoltovarmuuden turvaamisella. Tällaista on turveteollisuuden ympäristövastuu.

Huoltovarmuuden parantamisen suoluonnon lisähävityksellä voi rinnastaa huonosti johdettujen liikelaitosten tappiotulosten korjaamiseen työntekijöiden työajan pidennyksillä, siitä kuitenkaan palkkaa maksamatta.

Martti Peltola