Pelastetaan Lapuan hiippakunta

#15: Pentti Lemettinen, rovasti -

Olisit, Pentti, voinut kumminkin selkeästi, vahvasti ja pelkäämättä kertoa myös ( pappi kun olet ) vaikkapa siitä kuinka Lapualla - ja nimenomaan Lapualla - on veisattu aina, niin rauhan aikana kuin sodasta palattaessa. Lapualaiset ovat veisanneet ystäväkodeista lähtiessään ja teatteriesityksen jälkeen. Pentti! Otaksun, että olet lukenut Olavi Kareksen kirjoittaman viisiosaisen Heränneen kansan vaelluksen ja saman Kareksen tekemän elämäkerran N. G. Malmbergin elämästä, elämäkirjan nimeltä Palava kynttilä.

Maltillista tahi ei: mutta minusta papit voisivat puhua väkevästi Lapuan lähes 200 vuoden ajan todellisuutta olleesta väkevästä hengellistä elämästä, johon kuuluvat oivalliset virret ( veisatuimmat vrt. Oi  Herra, jos mä matkamies maan ovat lapualaisten tekemiä. ) ja kohtikäyvät puheet. Prosentuaalisesti ajatellen - väkimäärään nähden - ehkei vieläkään ole miltään muulta paikkakunnalta tullut pappeja niin paljon kuin Lapualta. Rakenteista toki saa puhua, mutta henkeä, ja uskallan sanoa Henkeä, ei pidä unohtaa. Ei henkeä eikä liikehdintää. Ei sitä mikä yhä on. Siitä paljolti kiitos monille 1800- luvun ja 1900-luvun papeille ja muille heränneille, jotka rohkeasti ja ymmärtäen syöksyivät ytimeen. Niin pitää olla myös tulevaisuudessa. Siihen auttaa sekin, että tunnustetaan historia ja tunnustetaan, että meitäkin ennen on ajateltu. Joskus jopa nykyistä ydykkäämmin. Lapuan puolesta hautaan asti.