Rintakehäkirurgiaa ei saa viivyttää

Vetoomus HYKSin kirurgiselle yksikölle transmaskuliinisten potilaiden rintakirurgian kiireellisyyden puolesta



Tämä vetoomus koskee HYKSin kirurgisen yksikön linjauksia koskien transmaskuliinisten (ftm-transsukupuolisten) potilaiden rintakehäkirurgian uusia käytäntöjä.

Olemme saaneet tietoomme useilta tahoilta (HUSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka, Trasek ry, Transtukipiste ja HYKSin kirurgisen yksikön työntekijät), että HYKSin tavoitteena on siirtää varsinkin alle 23-vuotiaiden transmaskuliinisten potilaiden mastektomian toteuttamista vähintään kahden vuoden päähän hormonihoidon aloittamisesta. Lisäksi HUSin kirurginen yksikkö on kieltäytynyt rintakehän maskulinisoimiseksi tehtävistä kirurgisista leikkauksista F 64.8 -diagnoosin saaneiden kohdalla.

Linjausta leikkausten viivästyttämisestä on perusteltu leikkaustapahtuman helpottumisella ja paremmalla esteettisellä lopputuloksella sekä korjausleikkausten tarpeen vähenemisellä. F 64.8 -diagnosoitujen potilaiden hoitamatta jättäminen puolestaan on perusteltu resurssipulalla.

Me allekirjoittaneet olemme huolissamme näiden käytäntöjen vaikutuksista potilaiden terveydentilaan. Vetoamme HYKSin kirurgiseen yksikköön, jotta

-mastektomiajonoon pääsyn ajankohta päätetään jatkossakin potilaan ilmaisemaa tarvetta kuunnellen, ettei potilaan kokonaisterveydentila vaarannu leikkauksen lykkäämisestä
 
-mastektomiaan pääsevät kaikki sukupuoliristiriidasta kärsivät potilaat.

Transsukupuolisuuden lääketieteelliset diagnoosit, "transseksuaalisuus" (F 64.0) ja "muu sukupuoli-identiteetin häiriö" (F 64.8), ovat psykiatrisen sairausluokituksen alaisia diagnooseja. Transsukupuolisuus voidaan diagnosoida henkilöllä, jolla on pitkäaikainen, vähintään 2 vuotta kestänyt kokemus kuulumisesta muuhun kuin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen ja halu tulla hyväksytyksi kokemansa sukupuolen edustajana. Useimmissa tapauksissa transsukupuolisuuteen liittyy voimakas kehodysforian kokemus. Kehodysforia tarkoittaa intensiivistä ja pitkäkestoista vierauden kokemista kehoa ja sen syntymäsukupuolelle tyypillisiä piirteitä kohtaan. Kehodysforia on monelle transsukupuoliselle keskeisimpiä syitä hakeutua sukupuolenkorjausprosessiin. Se aiheuttaa jatkuvaa psyykkistä stressiä ja monenlaisia vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja yhteiskunnassa toimimisessa: vierauden tunne kehon sukupuolipiirteitä kohtaan ja sosiaalisissa tilanteissa väärin tulkituksi tulemisen aiheuttama stressi on vakava riski transsukupuolisen potilaan terveydelle.

Hoitamaton sukupuoliristiriita altistaa mielialahäiriöille, syömishäiriöille ja lisää merkittävästi itsemurhariskiä, sukupuolen korjaamiseen tähtäävät hoidot puolestaan vähentävät näitä riskejä tuntuvasti. [1, 2, 3, 4, 5]

Transsukupuolisuuden hoito voidaan aloittaa vasta diagnosoimisen jälkeen. Monet transsukupuoliset ovat kokeneet sukupuoliristiriidan kestäneen merkittävästi kauemmin kuin diagnostisten kriteerien mukaiset kaksi vuotta - monet jo lapsuudesta saakka. Potilas on siis todellisuudessa joutunut kestämään sukupuoliristiriidan aiheuttamia terveydellisiä riskitekijöitä jo useita vuosia siinä vaiheessa, kun hän saa lähetteen rintakehäkirurgiaa varten.

Psyykkisten riskien lisäksi rintakehäkirurgian viivyttäminen aiheuttaa myös seksuaaliterveydellisiä ja somaattisia terveysriskejä sekä sosiaalisia haittoja ja jopa turvallisuusriskejä. Transmaskuliiniset käyttävät lähes poikkeuksetta erilaisia menetelmiä rintojen piilottamiseksi, yleisimmin rintojen sitomista piiloon (bindaaminen). Rintojen sitominen vaikeuttaa hapenottoa, aiheuttaa kroonisia lihaskipuja yläselän, hartoiden ja rintakehän lihaksistoon, altistaa kylkiluiden katkeamisille sekä kylkiruston ja maitorauhasten tulehduksille. Lisäksi bindaaminen altistaa astmaattisia potilaita astmaoireiden pahenemiselle ja vaikeuttaa merkittävästi hengästymistä aiheuttavan liikunnan harrastamista - tai saattaa jopa estää sen kokonaan. Bindaaminen myös estää fyysisesti raskaiden työtehtävien suorittamisen ja rajoittaa näin mahdollisuuksia toimia työmarkkinoilla. Kaikista näistä haittatekijöistä huolimatta bindaamatta jättäminen ei ole useimmille edes vaihtoehto - jatkuvat somaattiset oireet ovat valtaosalle merkittävästi pienempi haitta kuin bindaamattomien rintojen aiheuttama dysforia.

Transsukupuolisten on ennen korjaushoitoja vaikea huolehtia terveydestään liikunnan avulla myös sukupuolitettujen pukeutumis- ja peseytymistilojen takia. Sukupuolitetut tilat muodostavat jopa turvallisuusriskin; transsukupuolisuuden paljastuminen saattaa altistaa verbaalisille hyökkäyksille ja fyysiselle väkivallalle.

Syrjinnän ja väkivallan riski ovat olemassa myös muissa julkisissa tiloissa, jos ihminen tulkitaan sukupuoleltaan epäselväksi. Testosteronikorvaushoito muuttaa nopeasti potilaan ääntä, kehon rakennetta ja kasvonpiirteitä; mitä pidempään hormonihoidon käynnistämät muutokset jatkuvat, sitä voimakkaampi ristiriita muodostuu transmiehen muun ulkonäön ja naistyypillisten maitorauhasten välille. Ympäristön kyvyttömyys lukea oikein ihmisen sukupuolta vaikeuttaa toimimista työelämässä, opiskeluyhteisöissä ja henkilökohtaisissa suhteissa. Mies, jolla on rinnat, on helppo kohde syrjinnälle, pilkalle ja jopa viharikoksille. Näistä tekijöistä johtuen monet transsukupuoliset joutuvat elämään eräänlaisessa välitilassa transition aikana. Korjaushoitojen odottamisaika tarkoittaa monelle potilaalle taukoa opinnoista, työelämästä, harrastuksista ja seurustelu- ja seksisuhteista. Mitä pidempään hoitojen odottaminen  kestää, sitä vakavamman syrjäytymisriskin odotusaika muodostaa niin henkilön taloudellisen tilanteen kuin ihmissuhteiden kannalta.

WPATH:in (World Professional Association for Transgender Health) uusimman hoitosuosituksen (versio 7) mukaan hormonihoidon aloittamisen ei tule olla edellytys rintakehäkirurgialle. Nuorten potilaiden kohdalla suositellaan mastektomian varhaista toteuttamista heti tosielämänkokeen jälkeen, jolloin potilas on yleensä ehtinyt käyttää hormonikorvaushoitoa noin vuoden.  Hoitosuosituksessa todetaan myös, että hoito tulee aina suunnitella ja toteuttaa potilasta kuullen:  ”It is important for mental health professionals to recognize that decisions about surgery are first and foremost a client’s decisions—as are all decisions regarding health care.”" [6]

Kirurgisten korjaushoitojen viivyttäminen on mielestämme kohtuutonta transsukupuolisten potilaiden hyvinvoinnin kannalta. Vetoamme potilaiden kuulemisen puolesta, jotta jokaisen potilaan kokonaishyvinvointi tulisi huomioiduksi. Potilaalle tulee tiedottaa asiallisesti esteettisistä riskeistä, joita hormonihoidon aikaisessa vaiheessa toteutettuun rintakehäkirurgiaan mahdollisesti sisältyy. Mastektomian ajankohdasta päätettäessä tulee kuitenkin kuulla potilasta, joka on itse oman kokonaisterveydentilansa paras asiantuntija, sekä potilaan sitä pyytäessä  konsultoida lähetteen kirjoittanutta tahoa (Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka) tai mahdollisesta psykiatrisesta hoidosta vastaavaa tahoa (terapeutti, psykiatri). Leikkauksen ajankohtaa ei tule päättää pelkän esteettisen tavoitteen perusteella.

Transmaskuliinisen potilaan mastektomia ei ole tavanomaista esteettistä kirurgiaa, vaan osa hoitojen kokonaisuutta, jolla voidaan merkittävästi parantaa potilaan psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa. Hoitojen toteuttaminen potilaan terveydentila ja toiveet huomioiden edistää merkittävällä tavalla potilaan hyvinvointia, ehkäisee riskiä joutua syrjinnän tai väkivallan kohteeksi, suojee potilaan työkykyä tai kuntoutumisprosessia ja parantaa potilaan mahdollisuutta huolehtia itsestään esim. liikuntapalveluja käyttämällä. Hoitojen toteuttamisen viivytykset puolestaan ovat transsukupuoliselle terveysriski somaattisesta, psykiatrisesta ja sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Sukupuoliristiriidan hoitamisen pitkittäminen sairastuttaa ja syrjäyttää.

---

1) " Shapes and sizes: Body image, body dissatisfaction and disordered eating in relation to gender and gender identity." Ålgars 2012
     http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74546/algars_monica.pdf?sequence=2

2) "Attempted suicide among transgender persons. The influence of gender-based discrimination and victimization."  Clements-Nolle, Marx, Katz       2008
      http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1300/J082v51n03_04#.UkBqrLyvGoR

3) "Hormone-treated transsexuals report less social distress, anxiety and depression." Gómez-Gil, Zubiaurre-Elorza, Estevo, Guillamon, Godas,   Cruz Almaraz,Halperin, Salamero 2012
     http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306453011002629

4) "Prevalence of and Risk and Protective Factors for Depression in Female-to-Male Transgender Ontarians: Trans PULSE Project." Khobzi Rotondi, Bauer, Scanlon, Kaay, Travers, Travers 2011
    http://cjcmh.metapress.com/app/home/contribution.asp?referrer=parent&backto=issue,10,12;journal,3,65;linkingpublicationresults,1:120150,1

5) "Aspects of psychiatric symptoms at different stages in the treatment of transsexualism." Mate-Kole, Freschi, Robin 1988
     http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3167409

6) http://www.wpath.org/documents/IJT%20SOC,%20V7.pdf