Terhokodin puolesta -adressi

Allekirjoitukset, joissa on kommentti mukana

#29403

Jokaisella on oikeus hyvään kuolemaan.

Liisa Rantalainen (Tuusula, 18.09.2020)

#29413

Pidetään toisistamme huolta❣

Mirja Räikkönen (Espoo, 18.09.2020)

#29419

Arvokas kuolema on osa ihmisarvoa

Marjaana Hjelt (Jyväskylä, 18.09.2020)

#29424

Terhokoti oli mieheni viimeisien aikojen ja perheemme tuki ja turva Äärettömän arvokasta toimintaa

Mirja Kyhäräinen (Espoo, 18.09.2020)

#29426

Terhokotihan on tärkein paikka mitä ajatella saattaa, aivan ehdottomasti pakollinen meille kuolevaisille ja myös omaisille!!!!!!

Virpi Ihalmo (Helsinki, 18.09.2020)

#29432

Ihmisläheistä, asiantuntevaa hoitoa, surun äärellä.

Emilia Cronvall (Helsinki, 18.09.2020)

#29433

-

Päivi Kaakko (Oulu, 18.09.2020)

#29435

Terhokodin toiminnan lakkauttaminen on järjen vastaista ja paha virhe! Terhokodin toiminta on ainutlaatuista osaavan ja moniammatillisen henkilökunnan ansioista. Toiminnan tappiollisuuden keskeisimpiin ongelmiin on puututtava ja asia korjattava, mutta toiminnan lakkauttamisella edes uhkaaminen on törkeää ymmärryksen puutetta!

Anu Kievari (Helsinki, 18.09.2020)

#29438

Inhimillisyyttä pyydän!

Eliisa Kauppila (Helsinki, 18.09.2020)

#29447

Järki käteen!

Sebastian Kotonen (Espoo, 18.09.2020)

#29454

Tärkeä asia.

Raija Liuhola (HYVINKÄÄ, 18.09.2020)

#29468

Todella hyvä ja tärkeä asia.

Mirja Räbinä (Helsinki, 18.09.2020)

#29470

On yhtä kuin pyhäin häväistys, jos ette Terhoa tue ja pelasta. Jokainen joka on nähnyt läheisensä lähdön Terhokodissa ja etenkin jos on vielä kokemusta kaupungin "saattohoidosta" ja "palliatiivisesta hoidosta" esim. Suursuolla, ymmärtää kyllä mistä puhun. Henk.koht.en koskaan tule unohtamaan mitä Terhokoti teki isäni eteen ja tuki minkä omaisena saimme oli korvaamatonta. Kertaakaan en joutunut pelkäämään oven sulkiessani, ettei omaistani hoideta hyvin ja ettei hän ole vain rasite, vaan hän jäi sinne arvostettuna ja onnellisena ja jopa eli vielä viikkoja pidempään kuin alkuun oli ennustettu. Hoitajat tulivat hänelle tutuiksi ja tärkeiksi,vaihtuvuus oli vähäistä ja hoidon jatkuvuus aina turvattu. Lääkäri oli loistava.Tietoa ei tarvinnut metsästää ja nyhtää väkisin, sitä aktiivisesti tarjottiin. Hoitajat tulivat ennen tutuiksi tulemistaan ja myös vuoron vaihtuessa esittäytymään, eivätkä juosseet tiuskien karkuun jos yritti jotain kysyä tai pyytää edes inkosuojaa että voisin sen isälle vaihtaa itse, kun eivät hoitajat ehdi sitä tehdä vaikka potilaalla on selvästi jo ihan hajusta päätellen tovin olut asiat alla ja hän pyytää häpeissään lapseltaan apua.Terhossa ei sellaista olisi päässyt tapahtumaan, koska isää ei jätetty niin pitkiksi ajoiksi yksin ja jopa hoidimme isää joskus hoitajien kanssa yhdessä. Vastaus isän päivän voinnin,ruokahalun ym. tiedusteluun ei Terhokodissa ollut koskaan että "hoidan sun isää ekaa kertaa ja en oo saanu raporttii" saati että asiat eivät selvinneet edes edellisen vuoron kirjauksista joita ei oma-aloitteisesti, vaan pyynnöstä menty katsomaan. Onneksemme "palliatiivisessa" yksikössä isän vierustoverina oli syöpää sairastava järjissään oleva lääkäri, joka usein piti meitä henkilökuntaa paremmin informoituna isän päivän kulusta ja voinnista. Hoitosuunnitelmaa en nähnyt koskaan, saati että meitä omaisia sen laatimisessa olisi huomioitu,tai ylipäänsä meiltä isän asioista kysytty mitään mikä olisi voinnut vaikuttaa hoidon suunnitteluun. Lääkityksestä ja sen muutoksista sain tietoa vasta, kun vaadin saada lääkelistan jossa ilmeni aloitetut,tauoitetut,tarvittavat,lopetetut ja jatkuvat lääkkeet. Syöpäpolilla oli ollut itsestään selvyys että olimme lääkityksen suhteen kartalla ja tuli shokkina että nyt meitä ei informoitu,saati kuultu. Näinpä isäni saikin kipupumpussa lääkettä, joka jo aiemmin oltiin todettu vain vievän hänet täysin sekavaksi auttamatta lainkaan kipuun. Tämä olisi vältetty,jos kanssamme olisi vaivauduttu keskustelemaan. Kun lääkkeen anto vaatimuksestamme lopetettiin,alkoi isän tila koheta joskin yhä ollen vuodepotilas,mutta sentään jo taas kykeni vähän itsenäisesti syömään ja juomaan. Sädehoitokin onnistuttiin lopulta antamaan,sinnehän isä ei päässyt,koska oli lääkitty liian sekavaksi. So***** aamuisen sädehoidon iltana, menin isän luo,juttelimme siitä että nyt kipua on taas hetken hoidon jälkeen enemmän,mutta että pian se olo paranee. Tiedustelin lähtiessäni kansliasta miten reissu oli mennyt. Minulle vastattiin ettei isä kirjausten perusteella olekkaan k.o sädehoitoa saanut. Ei selvinnyt miksi hänet sinne sitten ylipäänsä oli viety ja hän itse kivenkovaan väitti hoidon saaneensa. Olin järkyttynyt.
Isän piti jäädä sairaalaan odottamaan että hän sinne hoitoon viimein pääsee,päivät vierivät mutta aikaa hoitoon ei kuulunut, isän kunto toisaalta alkoi kohenemaan päivä päivältä ja hän oli jo aivan oma itsensä, hoiti toimensa pukeutui itse omiin vaatteisiinsa, istui nojatuolissa ja halusi kotiin. Aikaa tivattiin että miksei se nyt jo tule että päästään pois täältä. Lopulta Meilahteen soittivat ja ilmeni että isä oli kuin olikin saanut sen hoitonsa sinä päivänä kun oli siellä käynyt ja siis odotellut aikaa siellä nyt monta sairaalapäivää turhaan. Kipupumpunkin oli itse jo päiviä sitten irrottanut kun ei kokenut sitä tarvitsevansa (tästä hyvästä isän mukaan"joku hapan akka" oli hänelle huutanut mistä hän oli pahoittanut mielensä)
Vielä sen verran perushoidosta, toimme itse isälle hampaidenhoitovälineet, kun reilun 2 viikon päästä havaitsimme ettei niitä oltu hoidettu lainkaan. Myöskään sukkia ei oltu riisuttu ja vaihdettu kertaakaan ja tuskin tarkastettu jalkojen kuntoa. Koska perushoitovälineet olivat lukkojen takana ja ylen kiireistä henkilökuntaa ahdistavaa "häiritä" ostin lopulta omat rasvat, asiakirjat, pesulaput ja inkosuojat, että sain itse hoidettua isän. Suihkussa isä kävi 1x 3 vk.n aikana pari päivää ennen kotiutumistaan äitini toivomuksesta.
Isä oli 4 hengen huoneessa. Huoneessa oli vain 1 tv ja se potilaalla joka ei sitä katsonut,mutta vaikersi ja ääntelehti koko ajan.
Me isän omaiset emme kyenneet 3 vk.n hoitojakson aikana kuin paria poikkeusta lukuunottamatta uskomaan, että omaisestamme huolehditaan kuten hauraasta kipeästä ja pelkäävästä vanhasta ihmisestä kuuluisi huolehtia ja että hän on turvassa, eikä yksin sekavaksi lääkittynä, hädissään, ulosteet allaan sänkyynsä vangittuna. Kävelevä wc ja syömistoiminnoissaan itsenäinen mies saatiin muutamassa päivässä sekavaksi vuodepotilaaksi ja hän meni sinne vain lääkityksen titraukseen ja odottamaan kipuun annettavaa sädehoitoa.
Isäni olisi todennäköisesti kuollut osastolla,jos ei hänellä olisi ollut n.s vaativia omaisia.Kun saimme hänet pelastettua sieltä "palliatiivisen osaston" "kipulääkkeiden titrauksesta",saatiin vielä viettää yhdessä isän kanssa pääsiäinen,vappu, tehdä ikimuistoisia retkiä ja viettää isän viimeiset synttärit ja lopulta voinnin romahdettua ne 3 mahtavaa viikkoa Terhossa, jossa jokainen päivä oli meille kaikille lahja. Isän ja meidän perheen pelasti Hus.n lääkäri,joka kirjoitti lähetteen Terhoon ja saimme kaupungin taloudellisen tuen hoitojaksoon. Tämä siksi että äitini sai hysteerisen ahdistuskohtauksen kuultuaan että isällä on enää päiviä jäljellä ja mikä pahinta että häntä oltiin siirtämässä viettämään ne Suursuolla tällä kertaa saattohoidossa. Äitini kertoi kaikesta laiminlyönneistä, siitä sekoilusta,mitä olimme helvetin esikartanossa joutuneet kokemaan, mainiten myös että k.o sairaala puolusteli joitain toimiaan sillä, ettei yhteistyö Hus.n puolelta pelaa heille päin. Isä sai lähteä niin kauniisti kun se sairauteen nähden oli mahdollista, hirveää että niin moni ei sitä mahdollisuutta saa. Terhokodin kokemusta,tietotaitoa ja pitkälle kehitettyä hoidon laatua totisesti tarvitaan vähintäänkin esimerkkinä ja opettajana, miten saatto- ja palliatiivisessa hoitoa voisi toteuttaa niin, että ei omaisten tarvitsisi kuollakseen pelätä rakkaansa tai jotain päivänä itsensä joutuvan tuomituksi kaupungin "palliatiiviseen" tai "saattohoito" yksikköön.
Ihmettelen että lähes jokaisen tuttuni kokemus näistä yksiköistä on ollut erittäin negatiivinen,näitä kohtalotovereita on osaston hoitajista sairaanhoitajiin ja toisten ammattien edustajiin.
Hirvittävää jos kaikki se kokemus ja hoidon kehittäminen Terhon mukana katoaisi.
Itse hoitajana kokemuksestani isän hoidosta Terhossa muuttui saattohoito omassa työssäni antoisammaksi ja siihen tuli mukaan voimakas henkisempi ja rakastavampi ulottuvuus. Tukekaa ihmeessä Terhokotia ja koittakaa tosiaan valjastaa se vaikka kouluttamaan kaupungin yksiköitä.Terhon myötä menetettäisiin jotain korvaamatonta. Yhtä hyvin voisitte edes alkaa sitten puuhaamaan sitä eutanasialakia jos ei tuon kaltaista saattohoitoa koettaisi säilyttämisen arvoisena. Itse ainakin päättäisin ihan itsenäisesti päiväni jo hyvissä ajoin, jos uhkana olisi se mitä meille näytettiin isän syövän hoidon siirryttyä HUS.lta kaupungin "palliatiiviseen- ja saattohoitoon" samalla osastollahan oli tosiaan molempia. Ainoa mikä toimi tässä jatkumossa, Hus.n jälkeen oli kotisairaala, Malmin sairaala ja "palliatiivis/saattohelvetin" puolella ne jokunen kultaakin kalliimpi hoitaja jotka tekivät työtä sydämellään ,heistäkin moni1 vuoron keikkalaisina. Toki ymmärrän että mitoitus kaupungilla lie pienempi ja jostain kumman syystä hoitajien vaihtuvuus suurta, se taas on sitten toinen kehittämisen kohde joka ehkä kaatuu rahaan. Terhon henkilökunnalle, olen lopun elämäni niin tavattoman kiitollinen, että minun rakas isäni sai yhtä hienon hoidon mitä hän itse oli ihmisenä, lukuisten toisten ihmisten työllistäjänä ja melko kovan luokan veronmaksajana elämänsä aikana oli.
Mutta me ihmisethän hoitajasta, omaiseen ja potilaaseen ollaan käsittääkseni lopulta vaan kasvotonta massaa ja kustannus erää, kun päätöksiä tehdään ja rahhaa pitäis johonkin löytyä.

Anna-Maria Lepistö (Helsinki, 18.09.2020)

#29473

Terhokoti on äärimmäisen tärkeä, sen hyvä 'henki' ja hoito tulee säilyttää.

Eila Lyytikäinen (Vantaa, 18.09.2020)

#29476

Mahdoton ajatus että Terhokotia ei olisi.

Mervi Aaltonen (Helsinki, 18.09.2020)

#29477

Terhokodissa on paras ammattitaito kohdata kuolema sekä kuolevan että hänen omaistensa kanssa. Erikoisesti alaikäisten kanssa.
Tätä osaamista ei saa heittää pois vaan vaalia ja kasvattaa sekä jakaa muille.

Päivikki Sarkkinen (Espoo, 18.09.2020)

#29479

Ihmisyys kunniaan.

Anne Pircklen (Sipoo, 18.09.2020)

#29484

Terhokoti on saattohoidon ikoni Suomessa. Sen mahdollinen lakkauttaminen olisi selkeä osoitus tämän päivän arvomaailmasta.

Jarmo Kiukainen (Espoo, 18.09.2020)

#29503

Iäisyysmatkalle lähtijä tarvitsee arvoisensa olotilan, vierelleen ihmisiä ja tunteen, että hänestä huolehditaan loppuun asti ♡

Tarja Tulppo (Mäntyharju, 18.09.2020)

#29519

Terhokotia tarvitaan ❤️

Leena Sippola (Oulu, 18.09.2020)

#29520

Inhimillisyys on meidän viimeinen toivo.

Jaana Repo (Turku, 18.09.2020)

#29530

Rauhallisessa ja yksilöllistä hoitoa tarjoavassa ympäristössä on omaisten mahdollisuus viettää aikaa rakkaan läheisen kanssa elämän lopputaipaleella. Nyt tulee tasan 9 v.kun isäni siirrettiin Meilahdesta Terhokotiin. Saimme yksityishuineessa olla hänen kanssaan loppuun asti isommalla ja pienemmällä kokoonpanolla. Heti saimme tiedon kun lopou oli löhellä ja olimme kädestä kiinni pitämässä. Tuni ja neuvot sekä rauhallinen suhtautuminen olivat arvokkaita.

Silja Santala (Helsinki, 18.09.2020)

#29534

Ei missään tapauksessa saa sulkea!
Hyvä kuolema on ihmisen oikeus💝

Sirpa Putkonen (Järvenpää, 18.09.2020)

#29537

Ei saa lakkauttaa

Ulla Karsikas (Kankaanpää, 18.09.2020)

#29551

Älkää nyt tätäkin asiaa pilatko.

Leo Gelhar (Helsinki, 18.09.2020)

#29555

Terho koti monen ihmisen viimeinen inhimillinen viimeisten päivien koti.

Anita Karppinen (Kuopio, 18.09.2020)

#29561

Tätini lähti aikoinaan Terhokodista viimeiselle reissulleen eikä sen kauniimmin täältä voisi lähteä. Sanoinkin jo silloin,että kun lähteä täytyy haluaisin tehdä sen sieltä käsin. Niin upeata ja elämää, kuolemaa ja ihmistä kunnioittavaa hoitoa!

Susanna North (Helsinki, 18.09.2020)

#29582

Edes viimeinen inhimillinen kädenojennus kuolevalle..

Eeva Huttunen (Hyvinkää, 18.09.2020)

#29588

Terhokoti täytyy säilyttää

Helena Vuotovesi (OITTI, 18.09.2020)

#29592

Paljon nähneenä hoitajana ja lähimmäksensä tällaisia ei saa lopettaa. Inhimillisyys ja ihmisarvo kunniaan!

Ilona Pehkonen (Helsinki, 18.09.2020)



Maksullinen mainonta

Mainostamme tätä adressia 3000 ihmiselle.

Lisätietoja…