Suomen huippuyksikkö lasten sairaanhoidossa toimii museossa

 

Suomen huippuyksikkö lasten sairaanhoidossa toimii museossa

Laita nimesi listaan, jos kannatat uuden lastensairaalan rakentamista pääkaupunkiseudulle!

Moni pieni potilas sekä henkilökunta joustavat jopa terveytensä uhalla Meilahden ahtaalla tontilla paksuseinäisen Lastenklinikan kiinteistön potilaskopperoissa, jotka 1920-luvulla suunniteltiin tarkkailuun. Talvella kylmä ja kesällä tukahduttavan kuuma sairaiden lasten sairaala on suomalaisen yhteiskunnan häpeätahra. Tilanne on vakavasti ja pitkäaikaisesti sairaiden lasten, heidän vanhempiensa ja henkilökunnan kannalta kannalta sietämätön!

Lastenklinikalla sattuu useita vesivahinkoja vuodessa, koska kattavaa putkisaneerausta ei toimivassa sairaalassa voida tehdä. Kunnollisen korjaamisen sijaan paikataan vain rikkoutuneita kohtia. European Association for Children in Hospital, EACH:n on laatinut lasten hyvän hoidon kriteerit, joita pitäisi pystyä noudattamaan myös Suomessa (http://www.nobab.fi/standardit.html). Museorakennuksessa näiden kriteerien noudattaminen ei ole mahdollista.

Suomen sairaimmat lapset hoidetaan museorakennuksessa ja heidän hoito-olosuhteistaan päättävät museoviranomaiset. Nykyinen sairaala rakennettiin keskellä toista maailmansotaa. Tilat mitoitettiin aikana, jolloin hoitolaitteita ei juuri ollut eivätkä vanhemmat – saatikka sisarukset - saaneet olla sairaalassa pienten potilaiden tukena.

Suositukset osaston potilassänkyjen välisiin etäisyyksiin ovat 150cm. Helsingin lastensairaalan sairaat lapset on ahdettava 50-90 cm:n päähän toisistaan. Tästä on seurannut mm. sairaalabakteerien (MRSA, ESBL) räjähdysmäinen lisääntyminen. Erityisesti kaikista sairaimmat, kroonisesti sairaat lapset ovat saaneet tartunnan, mikä on estänyt tai hidastanut heidän parantumistaan. 12-paikkainen vuodeosasto voi joutua viikoittain hoitamaan yli 20 sairasta potilasta, joille on käytävällä yhteensä yksi yhteinen potilas-WC! Kaikilla osastoilla ei edes ole vanhemmille WC:tä. Vanhemmat joutuvat käymään poliklinikan tai kellarikerroksen vessassa.

Kaiken kukkuraksi sairaalan ovet ovat manuaalisia: infektiot leviävät juuri kahvojen kautta.

Jos vanhemmat onnistuvat ahtautumaan lapsensa viereen, on heidän nukuttava lattialla patja kiinni lapsen sairaalasängyn jaloissa. Useilla osastoilla vanhemmilla ei ole mitään tilaa, jossa  he voisivat nukkua. Sisarukset eivät mahdu minnekään. Hoitajat puikkelehtivat ja etsivät askeleilleen tilaa potilaan sängyn ympärillä. Miten kuvittelet elvytysryhmän kykenevän toimimaan näissä äärettömän ahtaissa oloissa?

Helsingin lastensairaala ei liioin voi noudattaa palo- eikä turvallisuusohjeita, koska osastoilla ei ole erillisiä varastotiloja sänkyjä, laitteita, lastenrattaita ja – vaunuja varten. Niitä on pakko säilyttää ahtailla käytävillä.

Marraskuussa 2010 näiden museotilojen yhteyteen avattu uusi teho-osasto-leikkaussalikompleksikin on jo nyt liian pieni. Ja jos teho-osasto olisi suurempi, muodostaisivat vanhoissa tiloissa toimivat vuodeosastot seuraavan ongelman: ne ovat niin ahtaita, että ne eivät kykenisi ottamaan vastaan enempää leikattuja potilaita.

Helsinkiin on keskitetty Suomessa tehtävät lasten sydänleikkaukset sekä elinsiirrot. Elinsiirtopotilas joutuu usein kuukausia, joskus jopa vuosia odottamaan uutta elintä tiloissa, joissa edellisten lisäksi on isoja sisäilmaongelmia. Kiinteistössä ei ole, eikä sinne voida asentaa kunnon ilmastointilaitteita. Huono ilmanlaatu heikentää pienen, sairaan potilaan kuntoa entisestään.

Henkilökunnalle tällainen työympäristö on erittäin raskas ja suorastaan terveydelle vaarallinen.

 

Haluamme sairaalan, jossa potilas- ja perhelähtöistä hoitotyötä voidaan toteuttaa. 
Haluamme sairaalan, jossa vanhemmat voivat olla läsnä lapsensa vierellä.
Haluamme sairaalan, jossa vanhemmilla on mahdollisuus levätä päivällä ja nukkua yöllä sängyssä. 
Haluamme sairaalan, jossa ei ole kynnyksiä.
Haluamme sairaalan, jossa on helppo liikkua, myös pyörätuolilla. 
Haluamme sairaalan, jossa vältetään infektioita: jokaisella potilaalla oma huone ja oma WC sekä automaattisesti aukeavat ovet. 
Haluamme sairaalan, joka on puhdas, turvallisuusmääräykset täyttävä ja viihtyisä. 
Haluamme sairaalan, joka sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä ilman pysäköintiongelmia.
Haluamme sairaalan, joka kykenee pitämään pientä, sairasta lasta ykkösasiana, kunniavieraana.
 

Uusi lastensairaala huippuyksikköineen maksaa muutaman kymmenen moottoritiekilometrin verran. Rahasumma on mitätön, kun pienten lasten terveyttä vaalitaan ja elämää pidetään yllä. Tämä on ihmisarvokysymys ja yksinomaan tahdon asia.

 

Helsingissä huhtikuussa 2011

 

Leijonaemot ry, Munuais- ja maksaliiton, perhe- ja nuorisojaoston vanhemmat sekä Bamsegruppen r.f

 

 


Leijonaemot ry, Munuais- ja maksaliiton, perhe- ja nuorisojaoston vanhemmat sekä Bamsegruppen r.f    Ota yhteyttä adressin tekijään