Arvoisat kansanedustajat
Julkisuudessa käytävissä keskusteluissa korostetaan, kuinka sähköautoilu on ekologinen ja ympäristöystävällinen tulevaisuuden liikkumisen muoto! Puolestapuhujat eivät tahdo nähdä ongelmana, että sähköauton valmistuksessa käytetään erittäin kalliita ja uusiutumattomia, kaiketi hupenevia akkumineraaleja, joiden vuoksi tuhlataan tolkuton määrä vettä ja neitseellistä luontoa! Pääosin etenkin kriittisten mineraalien tuotanto tapahtuu Kiinassa ja olemme tältäkin osin riippuvaisi epävakaaksi luonnehdittavan suurvallan mielenliikkeistä.
Uusiutumattomat fossiiliset polttoaineet ovat sen sijaan pahiksia, jotka nähdään ongelmana - mineraaleja ei! Keskusteluissa unohdetaan kuitenkin kokonaan, että fossiiliset polttoaineet ovat paljolti korvattavissa uusiutuvilla biopohjaisilla ratkaisuilla.
Vanhaa teknologiaa ei haluta enää tukea, vaikka moni edelleen käytössä oleva bensiinikäyttöinen auto olisi monessa tapauksessa muutettavissa varsin huokein kustannuksin bioetanolia (E85) käyttäväksi lähes nollapäästöiseksi kulkineeksi. Sama voidaan todeta dieselautojen osalta.
Ranskalaiset ovat toimineet tässä asiassa toisin! Siellä on ymmärretty, että oman maan autoteollisuutta voi tukea myös tukemalla oman maan kansalaisten ostovoimaa pienentämällä biopolttoaineiden valmisteveroa. Niinpä ranskalainen autoilija voi täyttää vanhan bensiiniautonsa tankin huokeasti alle euron litrahintaisella E85 polttoaineella, kun perinteiset E95/E98 maksavat korkeammasta verotuksesta ja poliittisesta maailmantilanteesta johtuen lähes saman kuin Suomessa.
Tällä menettelyllä ranskalaiset toteuttavat myös ympäristövelvoitettaan hyppäämättä täydellä vimmalla suoraan sähköautovillityksen vietäviksi, vaikka silläkin toki paikkansa on. Ero on kuitenkin siinä, että siirtymälle sähköistyvään autoiluun jää enemmän aikaa ja huokeampaan hintaan heille, joilla lompakon nyörit ovat tiukalla.
Suomessa olisi kaikki edellytykset toimia samoin: Laskea biopolttoaineiden verotusta, säilyttäen fossiilisten polttoaineiden verotus ennallaan. Samoin biopolttoaineilla voitaisiin tehokkaasti madaltaa Lähi-idän tai minkä tahansa muun maan konflikteista koituvaa energiariippuvuutta.
Parhaimmassa tapauksessa voisimme olla jopa lähes energiaomavaraisia, mikäli uusiutuvien polttoaineiden tuotantoa tuettaisiin ja kasvatettaisiin määrätietoisesti, sekä panostettaisiin uusien ratkaisujen kehitykseen ja tutkimukseen. Muistaen toki, että biopolttoaineet olisivat kuitenkin vain yksi osa energian kokonaispalettia niiden yksinään riittämättä täyttämään kaikkea kysyntää.
Voisimme esimerkkisi tukea kustannuspaineissa rimpuilevaa maataloutta: Mikäli tila tuottaa biokomponenttia, kuten sokerijuurikasta polttoainevalmistuksen tarpeisiin, tämä voisi olla peruste jollekin uudelle maataloustuennan muodolle! Nykyisin viljellään huomattavia aloja niin sanottuina luonnonhoitopeltoina, joissa pääasiallisesta ruuantuotannosta ei ole kyse. Maatilan tuottavuusnäkökulmasta olisi järkeväpää tuottaa ja tukea sellaista toimintaa, josta saamme suoraa hyötyä. Samalla voimme kasvattaa tilan rakenteen monimuotoisuutta.
Mahdollisuus pitäisi olla myös tukea teollisen tason hankkeita, joissa peruste on valmistaa biokaasua, dieseliä tai muuta polttoaineeksi kelpaavaa, kuten etanolia.
Edellä mainittu toisi kaivattua työtä ja investointeja maahamme, mutta samalla saisimme tässä epävarmassa ajassa kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta omaan energiaturvallisuuteemme, koska emme olisi riippuvaisia muiden maiden öljytuotannosta tai akkumineraaleista samoissa määrin kuin nyt olemme.
Voisimme pidentää monen polttomoottoriauton elinikää. Säilyttäisimme koko maan kattavan ja etenkin rekkarahtiliikenteen kannalta välttämättömän huoltoasemaverkoston. Meidän ei tarvitsisi kiireellä suunnitella kilometriveroja, koska veroluonteiset maksut voitaisiin edelleen kerätä polttoaineen myynnin yhteydessä toisin kuin sähköautojen osalta, mitä näissä keskusteluissa on pidetty perusteena veromuutoksen tarpeellisuudesta.
Mielessä täytyy kuitenkin pitää, että ympäristöystävällisen autoilun tulisi olla lähtökohtaisesti verokohtelultaan loppukäyttäjälle taloudellisempaa kuin enemmän päästöjä aiheuttavan. Painotuksen muutoksella kompensoitaisiin biopolttoaineiden merkittävää veronalennusta. Tässä yhteydessä voimme pohtia, onko sähköauton päästöttömyydessä kyse siitä, että se ei tuota käytön aika hiilidioksidia, mutta valmistusvaiheessa aiheuttaa merkittävää ympäristörasitusta? Miten tämä huomioitaisiin verokohtelussa?
Sähköautoiluun upotettu sähkö voitaisiin hyödyntää toisin. Eikö olisi mielekkäämpää käyttää sama sähkö johonkin hyödyllisempään ja tuottavampaan kuin paikasta a paikkaan b siirtymiseen sähköautolla? Toki pitäen silti mielessä, että myös biopolttoaineiden valmistus vaatii energiaa, jolloin olisi perusteltua ajatella erilaisia synergiaetuja hyödyntää esim. aurinko- ja tuulivoimaloiden niin sanottuja "halpoja tunteja". Selvityksen arvoista olisi myös, voiko esimerkiksi datakeskusten jäähdytysenergiaa hyödyntää tällaisessa käytössä.
Hyödyiksi voisi mainita myös kuluttajien ostovoiman kasvamisen sekä varojen säilymisen kotimaisessa kierrossa.
Lopuksi mainittakoon, että vaihtoehtoja liikenteen välittömälle sähköistämiselle on ja jopa jossain mielessä puhtaampia ja kestävämpiä sellaisia. Moni kun ei ota huomioon sitä, että akkujen vaatima materia ei ole kestävällä pohjalla pitkällä aikajänteellä vaan puhutaan harvinaisista raaka-aineista, joita ei tulisi suin päin tuhlata autoteollisuuden ja "vihreän siirtymän" ehdoin. Ainoa tae niiden riittävyydestä vuosikymmeniksi eteen päin on jatkuva ja täydellinen kierrätys, sekä inflaation kasvava paine, joka säätelee niiden holtitonta kulutusta.
Oikea vihreän siirtymän linja on käyttää aidosti uusiutuvia energiamuotoja ja mikä parasta, pystymme tarvittaessa ja ennen kaikkea korostaen halutessamme (tahtotila) tuottamaan niitä täysin itse - ilman ulkopuolista välikättä.
Tietysti tutkimusta, kehitystä ja uusia innovaatioita vaaditaan, esimerkiksi hyödyntämätön potentiaali on tietyt merilevät, jotka paitsi puhdistavat merta, mutta ovat ehkä mahdollisuus hyödyntää polttoaineiden pääraaka-aineena. Jostakin syystä tämäkin tutkimus ja kehitys on jäänyt sähköautoteollisuuden varjoon.
Miksi siis tämä linja ja suunta kehityksessä on tyystin unohdettu ja torpattu? Voisivatko arvon kansanedustajat syventyä hieman aiheen tiimoilta, kun hieman tuntuu siltä, että energian hinnan nousupaineille ei näytä nykymaailman kriiseissä olevan kattoa.
Ystävällisin terveisin,
Timo Suffeli, Huolestunut kansalainen
Tampereella 18.9.2026