Vetoomus yrityksille vähemmistökielten näkyvyyden lisäämiseksi

Vetoomus Suomessa toimiville yrityksille kotoperäisten vähemmistökielten näkyvyyden lisäämiseksi

Vetoamme Suomessa toimiviin yrityksiin, että ne ottaisivat tulevaisuudessa nykyistä paremmin huomioon kotoperäisten kielivähemmistöjen tarpeet ja tukisivat näitten kielten mahdollisuuksia säilyä elinvoimaisina nyky-yhteiskunnassa. Kotoperäisillä vähemmistökielillä viitataan tässä vetoomuksessa lähinnä Suomessa puhuttaviin saamelaiskieliin (pohjoissaame, inarinsaame, kolttasaame) sekä karjalan kieleen.

(Koska kaikki suomalaiset eivät valitettavasti ole tietoisia karjalan kielestä ja edes sen olemassaolosta, mainittakoon tässä varmuuden vuoksi, että karjalan kieli on eri asia kuin suomen kielen karjalaismurteet. Karjalan kielellä tarkoitetaan kieltä, jota Suomen puolella puhuvat tänä päivänä lähinnä Laatokan pohjoispuoleisesta ns. Raja-Karjalasta kotoisin olevat evakot ja heidän jälkeläisensä. Karjalan kieli ei ole suomen kielen murre vaan oma kielensä ja se on vuonna 2009 tunnustettu tasavallan presidentin antamalla asetuksella kieleksi, johon sovelletaan Suomessa Euroopan neuvoston alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevaa peruskirjaa. Lisätietoa karjalan kielestä löytää halutessaan esimerkiksi Karjalan sivistysseuran ja Karjalan kielen seuran nettisivuilta.)

Kaikki edellä mainituista Suomen kotoperäisistä vähemmistökielistä ovat enemmän tai vähemmän uhanalaisia, eikä niitten siirtyminen sukupolvelta toiselle ole itsestäänselvyys. Yhteiskunta ja varsinkaan yksityinen sektori ei tue riittävästi sitä, että näitten kielten puhujat voisivat käyttää kieltä mahdollisimman paljon arkielämässään ja siten ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan äidinkielessään ja samalla saada lapsensakin omaksumaan kieli.

Mitä yritykset sitten voisivat tehdä vähemmistökielten elinvoimaisuuden tukemiseksi? Ne voisivat esimerkiksi käännättää joko kokonaan tai ainakin joitakin osioita nettisivuistaan vähemmistökielille sekä tehdä vähemmistökielet näkyviksi ja kuuluviksi liikkeissään tekemällä opastekylteistä ja mahdollisista valmiiksi nauhoitetuista kuulutuksista kaksikielisiä. Mitä tulee yksittäisten liikkeitten/toimipisteitten kielipolitiikkaan, saamelaiskielten käyttö olisi aiheellista ainakin saamelaisten kotiseutualueella (Utsjoen, Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnat) sekä muissa Pohjois-Suomen kaupungeissa, joissa asuu merkittävä määrä saamelaisia, kuten Rovaniemellä ja Oulussa, johon keskittyy muitakin saamelaisten kannalta oleellisia toimintoja, kuten saamelaiskielten yliopisto-opetus. Karjalan kielen näkyvyyttä taas voitaisiin lisätä ensisijaisesti Pohjois-Karjalan maakunnassa, esimerkiksi Valtimolla, Nurmeksessa ja Joensuussa sijaitsevissa liikkeissä/toimipisteissä. Kaikissa näissä kunnissa elää merkittävä määrä karjalankielisiä evakkoja ja heidän jälkeläisiään ja niihin keskittyy muutakin kielen elvyttämiseen pyrkivää toimintaa. Nurmeksessa on järjestetty karjalankielistä kielipesätoimintaa (eli kielikylpymenetelmällä toimivaa päivähoitoa) ja kunnassa sijaitsee karjalaista perinnekulttuuria esittelevä matkailukohde Bomban talo. Karjalan kielen yliopistotason opetus keskittyy puolestaan Joensuuhun, sieltä käsin tuotetaan YLEn karjalankieliset radio- ja nettiuutiset, ja vuonna 2015 Joensuun kaupunki teki päätöksen asentaa joitakin karjalankielisiä opaskylttejä.

Mitä hyötyä vähemmistökielten puhujille sitten olisi kielten käyttämisestä yritysten nettisivuilla, liikkeitten opasteissa ja kuulutuksissa? Kyse ei ole siitä, etteivätkö tässä mainittujen kotoperäisten vähemmistökielten puhujat osaisi suomeakin ja pystyisi tarvittaessa hoitamaan kaikki asiansa suomeksi. Näitten kielten puhujat ovat Suomessa tänä päivänä lähes aina kaksikielisiä, ja suomi on heille itse asiassa usein paremmin hallittu kieli kuin oman suvun perinteinen kieli, jota saatetaan puhua kotikielenä ja jolla parhaassa tapauksessa saatetaan saada kouluopetustakin, mutta joka on muualla yhteiskunnassa niin marginaalissa, että suurimmassa osassa kielenkäyttötilanteita käytetään suomea. Vähemmistökielisiä palveluja tarvitaan juuri siksi, ettei enemmistökieli (tässä tapauksessa siis suomi) jyräisi vähemmistökieltä kokonaan alleen. Kieli, jota käytetään vain kotikielenä, syrjäytyy nyky-yhteiskunnassa monesti lopulta jopa siitä kotikielen asemasta, sillä voi olla vaikeaa kasvattaa lapsista kaksikielisiä, jos kieli ei näy eikä kuulu muualla kuin kotona. Vanhempien on sitä helpompi siirtää oma kielensä jälkikasvulleen, mitä enemmän kieli näkyy ja kuuluu lasten arkielämässä kodin ulkopuolellakin. Sillä, että lapset ja nuoret näkevät ja kuulevat omaa kieltään virallisiksi mielletyissä yhteyksissä, on merkitystä myös sille, kehittyykö heille myönteinen suhde omaan kieleensä. Jos lapsi ei näe eikä kuule omaa kieltään missään muualla kuin kotona, hän saattaa pahimmillaan alkaa tuntea itsensä ”erilaiseksi” ja alkaa hävetä omaa taustaansa, mikä on kuolinisku kielelle ja sen siirtymiselle sukupolvelta toiselle.

Mitä hyötyä vähemmistökielten näkyvyyden lisäämisestä voisi olla yritykselle? Jos yritys alkaisi järjestelmällisesti huomioida jonkin kotoperäisen vähemmistökielen tai useamman niistä kielipolitiikassaan, yrityksen olisi tässä yhteydessä mahdollista saada myönteistä näkyvyyttä niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassakin ja siten ”ilmaista mainosta”. Ainakin tietyissä piireissä asialla voisi olla vaikutusta myös kulutuskäyttäytymiseen, tietysti myönteisellä tavalla sen yrityksen kannalta, joka parantaisi vähemmistökiel(t)en huomioimista kielipolitiikassaan. Lisäksi laajemmin ajateltuna vähemmistökielten näkyvyyden lisääminen voi edistää esimerkiksi matkailuelinkeinoa jollain tietyillä paikkakunnilla, sillä luonnollisesti turistejakin kiehtovat paikat, joissa seutuun kytköksissä oleva kulttuuriperinne (tässä tapauksessa siis vähemmistökieli) on elinvoimaista tehden juuri siitä seudusta ainutlaatuisen maailmassa. Taloudellisten näkökulmien lisäksi yritykset voisivat tietysti lisätä vähemmistökielten näkyvyyttä jo ihan puhtaasti eettisistäkin syistä. Se, että jotkin opasteet, kuulutukset tai nettisivujen sisältöä käännettäisiin yhdelle tai useammalle vähemmistökielelle ei olisi ainakaan suurille yrityksille kovinkaan suuri rahallinen panostus, mutta voisi lisätä merkittävästi vähemmistökiel(t)en näkyvyyttä ja olla iso askel eteenpäin sen/niitten käytölle julkisissa yhteyksissä.

***

Huom! Allekirjoittaessasi vetoomusta voit lisätä kommenttikenttään ammattisi tai muun tittelisi, jos katsot sillä olevan painoarvoa tässä yhteydessä (esim. jos olet kielentutkija, puhut äidinkielenäsi jotain mainittua kieltä tai olet jonkin mainittuja vähemmistöjä edustavan järjestön hallituksen jäsen tms.)