Agilityn SM-osallistumisoikeus myös sekarotuisille koirille
Agilityn suomenmestaruuskilpailujen osallistumisoikeus on nykyisten sääntöjen mukaan rajattu "Kennelliiton rotukoirarekisteriin rekisteröidyille" koirille, eli puhdasrotuisille koirille. Tämä sääntömuotoilu estää sekarotuisten koirien osallistumisen SM-kisoihin, riippumatta koirakon kisamenestyksestä. Allaoleva kannanotto pyrkii avaamaan keskustelua tämän rajauksen perusteluista ja tarpeellisuudesta.
Pyydän allekirjoituksia kannanottoon, puoltamaan pyyntöä muuttaa agilityn SM-kisasäännöstöä niin, että myös sekarotuisten osallistuminen sallitaan. Liitäthän kannanottoon kommenttina mukaan lajiin liittyvän yhteytesi/tittelisi, mikäli sellainen on.
Kannanotto allekirjoituksineen lähetetään Suomen Agilityliitolle marraskuun 2019 lopussa.
KANNANOTTO
Agilityn suomenmestaruuskisojen osallistumisoikeus
Tahtoisin toistamiseen tiedustella Suomen Agilityliitolta keskustelunavausta sekarotuisten koirien osallistumisoikeudesta agilityn suomenmestaruuskisoihin. Lähestyin liittoa aiheella alkuvuodesta 2018, mutta en tällöin saanut viestiini vastausta. Tavoitteena on käynnistää aiheesta rakentavaa keskustelua, joka toki toivottavasti johtaa SM-osallistumisoikeuden laajentamiseen koskemaan myös sekarotuisia koiria. Nykysäännöstön osalta perusteluja on hankala löytää. Sen sijaan useampikin seikka kyseenalaistaa sekarotuisten osallistumisoikeuden rajaamista:
- Suomen Agilityliiton omissa toimintaperiaatteissa mainitaan koirien fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä yhteiskuntakelpoisuuden lisääminen; tämä kunnioitettava tavoite ei sisällä erottelua koiran rodun perusteella. Kun vielä huomioidaan, että Agilityliiton toiminnan keskiössä ovat ”liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet sekä tasa-arvon edistäminen”, on vaikea ymmärtää, mihin rotuun liittyvä rajaus perustuu kansallisten sääntöjen osalta.
- Maailmalla käytännöt ja säännöstöt kansallisia kisoja koskien vaikuttavat olevan laajalti Suomesta poikkeavia, eli vastaavia roturajauksia ei ole tehty. Sekarotuisuus ei vaikuta kansallisen tason kilpailuoikeuteen Iso-Britanniassa, agilityn alkuperämaassa. Rajaus puuttuu myös muista Pohjoismaista.
- Agility ei lajina miltään muilta osin liity koiran rotuun
- Juniori- tai para-agilityssä vastaavaa rajausta ei ole tehty
Rotukoirien nykyinen terveystilanne on hälyttävä, ja usean rodun pelastamiseksi joudutaan väistämättä suunnittelemaan roturisteytyksiä (aiheesta mm. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ef4bd140-141b-4770-b77b-48a59f8ad970?fbclid=IwAR3aJTzT69y_CY-90LMjnKZLTkRtLEEpoo0mGE40zxqTBPKXx2dSjPvcnnY). Rotukoirien ongelmiin liittyvä keskustelu painottuu lyhytkuonoisiin rotuihin, mutta myös monissa muissa roduissa roturisteytykset ovat ainoa keino korjata liian kapeaksi ajautunutta genetiikkaa. Vaikka vakavimmat terveysongelmat eivät välttämättä koske agilityn valtarotuja, puhdasrotuisuuden statusta kultaisena standardina on nykytiedon valossa kyseenalaistettava. Toisaalta tulisi ymmärtää, että sekarotuisuudessakin on monenlaisia tasoja, eikä pelkkä sekarotuisuus edusta koirien omistamisen tai kasvatuksen epäeettisempiä muotoja.
Osa harrastajista on esittänyt osallistumisoikeuden laajentamiseen liittyvänä huolena koirien jalostamisen ”agilitykoiriksi”. Koiria on jalostettu ihmisen määrittämiin käyttötarkoituksiin vuosisatoja, ja jokainen nykyinen rotu on syntynyt yhdistelemällä sopivia ominaisuuksia ilmentäviä koirayksilöitä. Agilityssä menestyvältä koiralta vaaditaan ominaisuuksia, jotka edistävät paitsi koiran omaa elämänlaatua, myös yhteiskuntakelpoisuutta; laji vaatii terveyttä, keskittymis- ja yhteistyökykyä sekä hyvää hermorakennetta. Näin ollen sekarotuisten agilitykoirien kasvattamiseen liittyvät huolet tuntuvat sekä vähäisiltä, että huonosti perustelluilta.
Agilityn harrastaminen tukee koirakon keskinäistä yhteistyötä, innostaa koirankoulutukseen ja johtaa moniin positiivisiin sivuvaikutuksiin koiran ja omistajan välisessä suhteessa. Laji myös kannustaa koiran rekisteröintiin sekä perusterveydenhuollon ylläpitoon, ja erityisesti kilpailemiseen liittyen vaatii koiralta agilitytaitojen ohessa myös parempaa yhteiskuntakelpoisuutta. Koiran sopivien ominaisuuksien lisäksi agilityssä menestymiseen tarvitaan taitavaa koulutusta ja koirakon yhteistyön kehittämistä, johon tulisi kannustaa kaikkia koirakoita, rodusta riippumatta. Agilityn kehittäminen koiran rodun osalta vielä nykyistäkin avoimemmaksi olisi kunnioitettava askel kohti entistä sallivampaa koiraharrastusmaailmaa, jonka uskoisin hyödyttävän koko harrastajakuntaa.
Maria Nystén Ota yhteyttä adressin tekijään