Elävänä syntynyt abortoitu sikiö on pelastettava!

Olemme kuulleet ministeri Päivi Räsäseltä erään kätilön tilityksen siitä miten 23. raskausviikolla abortoitu sikiö syntyikin elävänä. Vaikka kätilö olisi halunnut pelastaa vauvan ja kyseli asiasta lääkäriltä, elvytystoimiin ei ryhdytty huolimatta samassa sairaalassa olevista laitteista joiden avulla ne olisivat olleet mahdollista. Lapsi tukehtui hitaasti.

Läheisessä huonetilassa samanikäistä keskosena syntynyttä vauvaa virvoiteltiin kaikin keinoin. Myös abortoitu lapsi olisi leikkauksella parannettavissa olevasta vammastaan huolimatta ollut elinkykyinen.

Miten on mahdollista että samassa sairaalassa samaan aikaan kahdesta saman ikäisestä lapsesta toista koetetaan pelastaa kaikin käytettävissä olevin keinoin, kun taas toisen annetaan kuolla tuskallinen kuolema? Selityksenä on vain erilainen lähtötilanne: toinen lapsista oli vammaisuutensa takia päätetty abortoida, toisen toivottiin jäävän henkiin. Kummassakin lapsessa oli kuitenkin elämänhalu samanlaisena olemassa, mitä kätilön kuvaus sikiönä syntyneen kamppailusta kuvastaa.

Suomessa tehdään tätä nykyä noin 10 000 aborttia vuodessa. On selvää että kuvatunlaiset tapaukset toistuvat yhä uudelleen muodossa tai toisessa. Hoitohenkilökunta joutuu usein kestämättömään tilanteeseen kun he joutuvat vain katsomaan vierestä ihmisyksilön kuolemaa, yksilön, jonka henki voitaisiin usein helposti pelastaa lääketieteen nykyaikaisilla menetelmillä. Laki tuntee heitteillejätön rangaistavana tekona, vaikka ketään ei aktiivisesti surmattaisikaan.

Kahden lapsen erilainen kohtalo pelkkien ihmispäätösten perusteella on syvästi epätasa-arvoinen tapahtuma. Taustalla on myös ajatus vammaisten alempiarvoisuudesta lain edessä, sillä vammaisten lasten abortoiminen on mahdollista aina 24.:lle raskausviikolle, kun taas terveiden lasten abortoiminen voi tapahtua äärimmillään 20.:lle raskausviikolle asti.

Allekirjoittamalla tämän adressin haluamme osaltamme auttaa edellä kerrotun tapaisen mielettömän tilanteen uhreiksi joutuvia lapsia ja myös niitä hoitohenkilökunnan jäseniä jotka tahtoisivat pelastaa näiden elämän mutta eivät voi. Etukäteen mietittyjen selkeiden toimintaohjeiden avulla erilaiset tapaukset voidaan ottaa huomioon. On kaikin tavoin mahdollistettava hoitajien ja lääkäreiden oikeus ja velvollisuus koettaa pelastaa näin äidin kohdun ulkopuolelle päätynyt elävä lapsi, vaikka tämä olisi tapahtunut abortin "epäonnistumisen" seurauksena.

Päivi Räsäsen puhe:

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/E54BE519B8D103B7C2257AAE00491A16/$file/R%C3%A4s%C3%A4nen_Kirkolliskokouspuhe_syksy2012.pdf