Elokuva- ja televisiotutkimuksen tulevaisuus turvattava.

Arvoisa Helsingin yliopiston rehtoraatti

Me allekirjoittaneet haluamme ilmaista syvän huolemme Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan päätöksestä supistaa elokuva- ja televisiotutkimusta ja vaadimme korjaavia toimenpiteitä alan turvaamiseksi.

Pandemian kurittama taide- ja kulttuuriala sai jälleen tyrmistyttävän osoituksen yhteiskunnallisen arvostuksen puutteestaan, kun Helsingin yliopisto teki päätöksen elokuva- ja televisiotutkimuksen oppiaineen alasajosta leikkaamalla sen opetusta. Elokuva- ja televisiotutkimuksesta ei voi jatkossa valmistua kandidaatiksi eli suorittaa alempaa korkeakoulututkintoa. Pelkän maisterintutkinnon tarjoaminen on absurdia, sillä on kyseenalaista, tarjoaako sivuainekokonaisuus riittävän perusosaamisen. Tämä kehitys uhkaa koko elokuva- ja televisiotutkimuksen tulevaisuutta. 

Vaadimme, että Helsingin yliopisto takaa oppiaineen tulevaisuuden seuraavilla toimilla:

1. Oppiaineen professuurin tulevaisuus on turvattava. Ei ole epätavallista, että Helsingin yliopistossa professuuri lopetetaan viranhaltijan eläköityessä. Siksi yliopiston on taattava, että oppiaineella on tämä virka myös tulevaisuudessa.

2. Oppiaineelle on professuurin lisäksi perustettava vakituinen lehtorin virka. Oppiaine ei voi olla pelkästään yhden henkilön varassa. Tuntiopetuksella on varmistettava, että oppialan tulevaisuus tulee riittävästi katettua opetustarjonnassa.

3. Kanditasolla oppiaineesta on tarjottava vähintään 60 opintopisteen opintokokonaisuus. Tämä takaa opiskelijoille riittävät valmiudet maisteriohjelmaa varten. 

Elokuva- ja televisiotutkimus on yhteiskunnallisesti merkittävä ala

Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen opintosuunta on Suomessa ainoa mahdollisuus erikoistua opiskelun aikana elokuvan ja television tutkimukseen taidemuotoina. Opinnot keskittyvät elokuvan ja television historiaan ja yhteiskunnalliseen merkitykseen, sekä taiteenlajina että laajemmin merkittävänä audiovisuaalisen kulttuurin ilmiönä. 

Suomalaisen elokuva- ja televisiokulttuurin kannalta on elintärkeää, että alalla on lukuisia kattavan koulutuksen saaneita erityisosaajia. Kuten elokuva- ja televisiotutkimuksen dosentti Jaakko Seppälä toteaakin: “missään muualla maailmassa ei tulla huolehtimaan siitä, että suomalaisia taiteita tutkivat siihen koulutetut asiantuntijat, meidän on itse yliopistoissamme pidettävä tästä huoli” (1).

Päätös vaikuttaa erittäin lyhytnäköiseltä varsinkin viimeaikaisen kehityksen valossa: suomalainen elokuva ja televisio on juuri löytänyt kansainvälisen yleisön ja av-alalle ollaan rakentamassa laajaa kasvusopimusta niin eri ministeriöiden kuin alan ammattilaisten toimesta (2). Lisäksi tuoreessa Business Finlandille teetetyssä selvityksessä alan toimijat itse kertovat tarvitsevansa laadukasta tutkimusta ratkaisemaan alan kasvua hidastava osaajapula. Selvityksessä nimetään muun muassa poikkialaisen ja -tieteellisen yhteistyön tapojen kehittämiselle. (3) Kun kasvava ja työllistävä ala suoraan ilmaisee tarpeen tutkimukselle ja erityisasiantuntijoille voidakseen kehittyä, miten voi olla suomalaisen yhteiskunnan etujen mukaista leikata koulutusta juuri silloin?

Yliopiston päätöksellä on siis suora negatiivinen vaikutus suomalaisen elokuvatutkimuksen kenttään ja Suomen audiovisuaaliseen kulttuuriin. Alalta valmistuneita erityisasiantuntijoita tarvitaan erilaisissa työtehtävissä elokuvatuotannon, -levityksen, kulttuurijournalismin ja -kritiikin, festivaalien ja elokuvakasvatuksen kentillä, sekä elokuva- ja televisiokulttuurin instituutioissa kuten Yleisradiolla ja Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa. Erityisesti nyt alan asiantuntijoita tarvitaan tutkimaan pandemian vaikutuksia suomalaiseen elokuvakenttään ja luomaan strategioita niistä selviytymiseen. 

Yleissivistyksellinen ja poikkitieteellinen merkitys

Alan tutkimus käsittelee muun muassa elokuvan ja television estetiikkaa, representaation problematiikkaa ja elokuvateollisuuden rakenteita. Myös poikkitieteellistä yhteistyötä tehdään läheisesti esimerkiksi sukupuolentutkimuksen, yhteiskunnallisten tieteiden ja psykologian kanssa.

Ala opettaa ymmärtämään liikkuvaa kuvaa ja sen vaikutusta vastaanottajaan. Suoratoistopalveluiden ja sosiaalisen median kehitys ovat luoneet audiovisuaalisen sisällön tulvan, jonka ymmärtäminen on tärkeä kansalaistaito. Varsinkin disinformaation aikakaudella on tärkeää, että Suomessakin tehdään korkealaatuista tutkimusta audiovisuaalisesta mediasta ja annetaan sen pohjalta opetusta. 

Muissa Pohjoismaissa on ymmärretty alan tutkimuksen tärkeys: Islantia lukuun ottamatta kaikissa Pohjoismaissa on useita yliopistoja, joissa jokaisessa on enemmän alan toimia kuin Suomessa kaikkiaan.

Oppiaineen alasajon herättämä huoli 

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on myös kuullut alan edustajien hätähuudon: hän teki taiteiden tutkimuksen tilasta välikysymyksen elokuussa 2021. Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen linjaa vastauksessaan, että "vastuunsa kantavan yliopiston intressissä ei ole sille kuuluvan taiteiden tutkimuksen alasajaminen" (4).

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti korostaa oppialan tärkeyttä:

”Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen opinalan jatkuvuus on olennaisen tärkeää kansallisen audiovisuaalisen kulttuurin kannalta. Tutkimus ja opetus rikastavat tulevien kulttuurityöntekijöiden yleistä sivistystä ja syventävät tieteellistä näkemystä audiovisuaalisesta kulttuuristamme. Televisio ja elokuvat täyttävät kansalaisten arkea yhä enemmän. Alaan kohdistuva tutkimus on välttämätöntä, jotta ymmärtäisimme paremmin. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti vetoaa yliopiston päättäjiin suositun elokuva- ja tv-tutkimuksen kaikenlaisen vahvistamisen puolesta.”

Elokuva- ja televisioalan tasa-arvoa ajava yhdistys Women in Film and Television Finland ry kommentoi:

“Korkeatasoinen tutkimus on audiovisuaaliselle alalle välttämättömyys. Tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan seurata esimerkiksi julkisten varojen käytön vaikutusta elokuva-alalle ja muun muassa sukupuolten tasa-arvon ja moninaisuuden kehitystä. Helsingin yliopiston päätös on hälyttävä.”

Pysyäkseen elinvoimaisena, suomalainen elokuva ja televisio tarvitsee laadukasta tutkimusta ja omistautuneita asiantuntijoita. Elokuva- ja televisiotutkimus on olennainen ala myös yhteiskunnallisella ja yleissivistävällä tasolla. Me allekirjoittaneet toivomme, että edustamamme oppialan merkitys ymmärretään Helsingin yliopistossa ja sen tulevaisuus turvataan.

Elokuva- ja televisiotutkimuksen ainejärjestö Elokuvaryhmä ry

Henry Bacon, elokuva- ja televisiotutkimuksen professori, Helsingin yliopisto

Jaakko Seppälä, elokuva- ja televisiotutkimuksen dosentti, Helsingin yliopisto

Matti Lukkarila, johtaja, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti 

Kirsi Raitaranta, apulaisjohtaja, audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti 

Riina Liukkonen, hallituksen puheenjohtaja, Filmiaura ry

Tero Koistinen, toimitusjohtaja, Suomen Filmikamari ry

Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry

Women in Film & Television WIFT Finland ry

Audiovisual Producers Finland - APFI

Mikko Aromaa, festivaalijohtaja, Night Visions International Film Festival / Night Visions - Yön kuvat ry

Anna Möttölä, toiminnanjohtaja, Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa

Lasse Saarinen, johtaja, Suomen elokuvasäätiö 

Ulla Simonen, johtaja, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK

Riina Liukkonen, hallituksen puheenjohtaja, Filmiaura Ry 

Outi-Alanko Kahiluoto, kansanedustaja, Vihreät 

Heta Pyrhönen, professori, Helsingin yliopisto 

Eija Niskanen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto 

Oiva Kuisma, estetiikan yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Susanna Välimäki, taiteiden tutkimuksen apulaisprofessori, Helsingin yliopisto

Klaus Brax, yleisen kirjallisuustieteen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Arto Haapala, estetiikan professori, Helsingin yliopisto

Hanna Korsberg, teatteritieteen professori, Helsingin yliopisto

Elina Knihtilä, näyttelijätaiteen professori, Taideyliopisto 

Raija Talvio, professori, Aalto yliopisto, Elokuvataiteenlaitos

Susanna Helke, professori, Aalto yliopisto, Elokuvataiteenlaitos

Dome Karukoski, ohjaaja

Tarja Savolainen, tutkija, VTT

Aleksi Bardy, toimitusjohtaja, Helsinki -filmi

J.P. Pulkkinen, toimittaja ja kirjailija 

Klaus Heydemann, tuottaja, Inland Film Company Oy

Outi Mäenpää, näyttelijä

Lähteet:

(1) Teatterin tiedotuskeskus TINFOn järjestämä keskustelutilaisuus taiteiden tutkimuksesta ja sen merkityksestä 

(2) Suomalaiset elokuvat ja sarjat positiivisessa nosteessa – kansainväliset katsojat vihdoin löydetty

(3) Miten av-alan osaamispulaan tulisi vastata? Business Finlandin selvitys on julkaistu

(4) Vastaus kirjalliseen kysymykseen taiteiden tutkimuksen asemasta Suomen yliopistoissa

Helsingin Sanomien uutinen leikkauksista:

Helsingin yliopisto vähentää elokuva- ja televisiotutkimuksen opetusta – ”Suomesta typistetään keskeinen yhteiskunnan tutkimuksen ala”, sanoo professori Henry Bacon

Helsingin Sanomien artikkeli rahoitusongelmien vaikutuksista opiskelijoihin:

Taiteiden tutkimuksen kriisi jatkuu Helsingin yliopistossa: Opiskelijakyselyssä lähes puolet harkitsee pääaineen vaihtamista

Martta Tuppurainen, Helsingin Yliopiston Elokuvaryhmä ry.    Ota yhteyttä adressin tekijään