#262: Koiran ehdoilla - Re: Vastustajien motiivit? 

"Cesar Millanin vastustajien argumenttihan on se, että Cesar Millanin metodit eivät auta ongelmakäytöksissä, vaan itse asiassa saattavat pahentavaa niitä."

Huomaa "saattavat"!Sanana se voidaan yhtä pätevästi liittää ihan mihin tahansa metodeihin jolloin nekin "saattavat" aiheuttaa ongelmakäytöstä :-)

Otetaanpa esimerkiks namipalakoulutuksen tuotoksena syntynyt ylivilkas otus joka namipalan saadakseen tarjoilee kaikki temppunsa,hyppii,haukkuu,vinkuu,näykkii jne. tai vaihtoehtoisesti ei tee mitään ennenkuin makupalapussi on vyöllä tai käsi taskussa.Tästä päästään jälleen tulkintoihin!Sun mielestä nuo ei varmaan ole ongelmakäytöstä,mun mielestä taas on.

Tätä taustaa vasten ja olettamustanne,että miljoonat ihmiset käyttävät näitä "vaarallisia" metodeja omiin koiriinsa teiltä pitäs sitten löytyä tuhatmäärin esimerkkejä että näin on käynyt,eikä se siltikkään todista että käytetyt metodit olisivat syynä.

"Cesar Millanin metodit eivät auta ongelmakäytöksissä"

Millan on toiminut jo sen verran pitkän aikaa koirien parissa ja ohjelmassakin taitaa olla jo 7:s kausi meneillään,että eiköhän metodien "toimimattomuudesta" pitäs olla jo kohtuullisen runsaasti näyttöä väitteidenne tueksi ja luulisin,että pääosa ihmisistä on sen verran fiksuja että tajuaa muutenkin lopettaa toimimattomien keinojen käytön.Tuskin tuollasen ohjelman tekemisessäkään olis mitään järkeä jos tulokset olis niin huonoja kuin annatte ymmärtää.

Duodaduoda,miksiköhän nämä Millania vastustavat arvovaltaiset tutkijat ja tiedeyhteisöt eivät ole vaivautuneet viettämään vaikka sitä puolta vuotta Millanin laumaa tutkimalla?Sieltähän pitäs kaiken järjen mukaan löytyä todisteet vastustajien argumenteille!Toisaalta riskit siitä,että tulokset ei oliskaan haluttuja on myös suuri ja mitähän siitä seurais jos arvovaltaiset tiedeyhteisöt joutus JÄLLEEN KERRAN toteamaan ettei aiemmat johtopäätökset pidäkkään paikkaansa :-)

#266: Unknown - Re: Re: Vastustajien motiivit? 

"Otetaanpa esimerkiks namipalakoulutuksen tuotoksena syntynyt ylivilkas otus joka namipalan saadakseen tarjoilee kaikki temppunsa,hyppii,haukkuu,vinkuu,näykkii jne. tai vaihtoehtoisesti ei tee mitään ennenkuin makupalapussi on vyöllä tai käsi taskussa.Tästä päästään jälleen tulkintoihin!Sun mielestä nuo ei varmaan ole ongelmakäytöstä,mun mielestä taas on."

Et ole tainnut nähdäkään palkitsemalla koulutettua koiraa, jos luulet, että se käyttäytyy noin. Ensinnäkin, palkitsemalla koulutettu koira tarjoaa lähinnä käytöksiä joista sitä on aikaisemmin palkittu. Minulla ei ainakaan ole tapana palkita koiraani esimerkiksi vinkumisesta tai näykkimisestä, mutta jos palkitsisin niin tottahan toki koira niitä tarjoaisi. Se on sitten jokaisen omista mielihaluista kiinni mitä haluaa koiralleen opettaa, mutta pääajatus on se että koira käyttäytyy kuten sille on kannattavaa, eli saadakseen jotain. Ensimmäisiä asioita on myös opettaa koiralle luopuminen, eli se että se ei saa esimerkiksi namia kädestä sillä että se tökkii ja raapii kättä, vaan sen on vaikkapa vedettävä pää poispäin kädestä saadakseen namin. Tätä kautta koira tajuaa, että saadakseen palkan sen on tehtävä jotain muuta kuin yrittää palkkaa suuhunsa keinolla millä tahansa. 

Toiseksi, palkitsemalla koulutettu koira saa koulutuksen aikana aktivointia, ja kunnon treenisession jälkeen koira on melkoisen väsynyt eikä todellakaan ylivilkas. Tottakai palkitsemalla koulutettu koira käyttäytyy yleisesti ottaen iloisemmin, itsevarmemmin ja aktiivisemmin kuin pakotteilla tai rangaistuksilla koulutettu koira, koska palkitsemalla koulutetun koiran ei missään tilanteessa tarvitse pelätä fyysisiä pakotteita tai rangaistuksia. No sekin on sitten jokaisen oma valinta, haluaako koirasta aktiivisen ja luottavaisen harrastuskaverin vai nurkassa nukkuvan hiljaisen ovimaton, joka kusee alleen kun omistaja vähänkin korottaa ääntään.

Kolmanneksi, jos olet nähnyt koiria jotka tottelevat vain kun namit ovat kädessä tai pussissa, olet nähnyt koiria joilla on vielä koulutus kesken. Palkitsemalla kouluttamisen perusajatus on, että sitä mukaan kun koira oppii haluttua asiaa, voidaan palkkaamista harventaa ja palkan kiinnostavuutta voidaan myös "pienentää". Se, että koulutetaan palkitsemalla ei todellakaan ole sama asia kuin namilla houkuttelu. Koulutettaessa palkitsemalla odotetaan, että koira itse tarjoaa käytöstä, itse kouluttaja odottaa liikkumatta ja sanomatta mitään. Tällä tavalla koira oppii oma-aloitteiseksi ja sille on paljon helpompi opettaa uusia asioita - yrittämisestä ei koskaan seuraa rangaistusta. Esimerkiksi, kun opetellaan seuraamista, aluksi palkataan usein ja koiralle mieluisimmalla palkalla (esim. namipalat, riippuu kuitenkin koirasta, jotkut palkkaantuu eniten vaikkapa leikistä). Sitä mukaan kun koira oppii, voidaan palkkaustiheyttä laskea ja sen jälkeen voidaan myös pienentää palkan haluttavuutta (alkuun parhaat namipalat, sitten vaikkapa lelu, sitten pelkkä kehu tai rapsutus). Palkkana voi itse asiassa käyttää mitä tahansa mistä koira palkkaantuu, esimerkiksi hyvän seuraamisen lopuksi koira saa mennä haistelemaan ojanpenkkaa tms. Tälläisen treenauksen lopputuloksena meillä on koira jolle vaikkapa seuraamisen osaaminen tulee selkärangasta, ja käytöksen ylläpitämiseen riittää vaikkapa kehu tai satunnainen nami/leikki.

On kuitenkin muistettava, että jos käytöstä ei enää palkata ollenkaan edes satunnaisesti vaikka pelkällä kehulla, käytös sammuu - joten koira lopettaa tarjoamasta käytöstä. Se ei ole huonon tai tottelemattoman koiran merkki, se on vain tosiasia joka seuraa siitä että koira käyttäytyy vain kuten sille on kannattavaa. Sellaisen käytöksen sammuminen, jota koira ei koe kannattavaksi on kuitenkin myös tärkeä ominaisuus. Sillä tavalla voimme opettaa koiralle mitä käytöksiä emme halua, ilman että meidän tarvitsee käyttää pakotteita tai rangaistuksia. Esimerkiksi, pentukoirat hyppivät ihmisiä vasten tervehtiäkseen ja saadakseen huomiota. Jos pennun hyppiessä emme anna sille sen haluamaa huomiota, alkaa pentu vähentää hyppimis-käytöstä koska se ei ole pennun näkökulmasta kannattavaa (eli se ei saa hyppimällä haluamaansa huomiota). Kun siihen yhdistetään huomion antaminen heti kun pennun kaikki neljä jalkaa on maassa, oppii pentu että se saa haluamaansa huomiota pitämällä kaikki tassut maassa. Eli yksinkertaisesti jättämällä ei-halutun käytöksen huomioimatta ja huomioimalla halutun käytöksen voi helposti opettaa pennulle että se ei saa hyppiä.

Palkkaamalla kouluttamisessa on myös se etu, että se on täsmällinen keino kommunikoida koiran kanssa. Hienosti hihnassa-sarjassa oli hyvä esimerkki ihmisten maailmasta: autoilemaan lähtiessä kuskille ei kerrottu minne pitää ajaa vaan odotettiin että kuski päättää ajaa/kääntyä jonnekin päin ja sitten kerrottiin vain jos suunta on väärä. Sama periaate pätee koirankouluttamiseen, on paljon tehokkaampaa ja nopeampaa kertoa koiralle miten sen tietyllä hetkellä halutaan käyttäytyvän eli palkata tietystä halutusta käytöksestä, kuin odottaa että koira käyttäytyy ei-halutulla tavalla ja sitten kieltää tai rankaista koiraa kaikista muista, ei-halutuista käytöksistä mitä sen ei sillä hetkellä saa tehdä.

Vielä varsinaiseen aiheeseen liittymätön kommentti: olisi kohteliasta käyttää keskustelussa jotain nimimerkkiä, jotta tietää kuka on kommentoinut mitäkin ja kenen kanssa on keskustellut mistäkin aiheesta. Viime aikoina on tullut paljon kommentteja ilman nimimerkkiä, kommentteja jotka ovat tyyliltään hyvin samanlaisia mutta koska nimimerkkiä ei olla käytetty, on vaikea tietää onko näiden takana yksi tai useampi henkilö.