#907: j - Re: Re: Re:

Minä näen asian niin ettei ole olemassakaan mitään uskontoa on vaan lukematon määrä erilaisia elämänkatsomuksia.Lähes jokaisella vähänkään itsenäisesti ajattelevalla on jokin elämänkatsomus.Joitain näistä nimitetään uskonnoiksi.Käsitteenä uskonto on kuitenkin hyvin epämääräinen.Itse kutsun omaa elämänkatsomustani aspergerilaiskristilliseksi koska siihen vaikuttaa ennen kaikkea kaksi asiaa ensinnäkin kristillinen vakaumus ja toisaalta Aspergerin syndrooma.Kyllä minun oma elämänkatsomukseni on sellainen että se muokkaa itseään ja myöntää erehdyksensä.Esimerkiksi Turkin EU-jäsenyys on sellainen jota vastustin pitkään mutta nykyään kannatan sitä lämpimästi.Minun aspergerilaiskristilliseen ajatteluuni kuuluu myös kriittinen ajatelu.Ajattelu on itseasiassa sitä että hankitaan uutta tietoa käsittelemällä vanhaa.Jumalan sanasta olen saanut tietyt "rakennuspalikat" joita yhdistelemällä muodostan näkemyksiäni.Ajatteleminen ei ole mahdollista ilman tietoa.Minun ajateluni lähtee siitä että Jumalan tahto on se mikä määrää oikean ja väärän.Jos Kaikkivalias Luoja on olemassa on selvää että änen tahtonsa määää myös sen mikä on oikein ja mikä väärin Eihän Hän muuten olisi KAIKKIVALTIAS.Minulla ei ole mitään muuta etiikkaa kuin Jumalan sanaan perustuva etiikkaa.Olisiko parempi että muodostaisin poliitisia mielipiteitä ilman että mietin ollenkaanpäätösen eettisyyttä?

#924: taku - Re: Re: Re: Re:

Etiikkaan vaikuttaa muukin kuin uskonto. Itse en ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta kotona (kolussa sitä tietty tyrkytettiinkin, sen eettisyys onkin sitten toinen keskustelu) ja minusta on tullut mielestäni hyvinkin eettinen toimija. Tasa-arvon lisäksi kannatan myös eläinten oikeuksia ja vastustan voimakkaasti väkivaltaa. Oikeudenmukaisuus (ja sitä kautta tasa-arvo) on hyvinvoivan yhteiskunnan tärkein perusta.

Mainittakoon tässä välissä, että olen maailmankatsomukseltani agnostinen.