#11307: - Re: Re: Re: HERÄTYS!

Mielestäni  usko ei ole ihan empiirisen tiedon vastakohtakaan. Ota esim etelä-euroopan / lähi-idän kartta. Voit kepeästi silmilläsi navigoida alkukristillisten vuosisatojen tapahtumia, Paavalin  ja muiden apostolien  tuloja, lähtöjä. Lisäksi  satamia ja synagoogia,  maaherran palatseja  ja kasarmeja.

Esim. apostolien tekojen 21.luku: " Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan,                                                                                                             laskimme suoraan  Koossaareen ja seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan.                                                                 siellä tapasimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme                                                                               purjehtimaan.

Ja kun Kypro rupesi näkymään ja oli jäänyt meistä vasemmalle, purjehdimme                                                                           Syyriaan.                                                                                                                        Kr.usko on lujasti kiinni historiassa kartalla ja kirjoituksissa.  Myöskin historian kirjoituksissa.   Nimistö  liittää sen juuri siihen  aikaan ja paikkaan. Hallintovirkamiesten historia on epäämättömästi talletettu. Myös esim sellainen outo yksityiskohta, että ylipappeja  oli Jeesuksen aikaan  kaksi, Hannas ja Kaifas.  Historiasta tiedetään  heidän hallintokausiensa olleen tarkoituksellisesti vuoden verran päällekkäin.

Fundamentalismistä sanoisin, - tai enpäs sanokkaan - sano sinä millä tavalla se on kr.uskon vääristynein muoto?                          www.youtube.com/watch?v=udkFEL---N8

#11322: Päivi - Re: Re: Re: Re: HERÄTYS!

Empiria henkilöiden liikkeistä ja siitä, oliko heillä jumalallinen voima, ovat kovasti eri asioita. On helppo liittään tarinaan historiallinen konteksti, mutta eri asia todistaa, että tarinan henkilöt ovat todella tuolloin toimineet. Jeesuksen toiminnasta ei ole mitään tällaista näyttöä, esimerkiksi oikeudenkäyntiasiakirjoja tms.

Mielenkiintoinen on myös historiallinen ajoitus: Paavali, joka todella lienee historiallinen henkilö, puhuu Jeesus Kristuksesta vain siinä muodossa, missä hänestä oli jo ennustuksissa kerrottu + omista tapaamisistaan hänen kanssaan. Hän ei kuitenkaan sanallakaan puhu miehestä nimeltään Jeesus Nasaretilainen. Hänestä kertovat tarinat (=evankeliumit) onkin tutkimuksellisesti ajoitettu uudemmiksi kuin oletetut Paavalin originaalitekstit.