Ihmetyttää esim. kulttuurikirkon aktiivien kapea näkökanta asiaan: tärkeintä näyttäisi olevan vain vierailijoiden kuljetukset oven eteen, sen sijaan oikeat bussien aiheuttamat turvallisuusongelmat nykyreitillä eivät tietenkään kiinnosta. Tässä sekoitetaan keskenään liikaa kirkon toimintaan ja joukkoliikennepalveluiden toimintaan liittyvät asiat. Ja eiköhän kultturikirkon palveluista kiinnostuneet ihmiset edelleen käy paikalla, vaikka kävelyä tulisikin muutama sata metri (mikä on muuten ihan normaali kävelymatka muuallakin bussilla liikuttaessa, ja vähän merkittävimpienkin tapahtumanjärjestäjien kohdalla). Miettikää nyt tekin muutoksia vastustavat ihmiset edes hetki muidenkin etua. Espoon puolella havaitut turvallisuusongelmat: mm. kävelijöiden turvattomuus, bussien törkeät ylinopeudet ja jalkakäytävien puute eivät tietenkään kiinnosta näitä ihmisiä, kuten eivät muutkaan reitin muuttamista koskevat tosiasioihin perustuvat perustelut.

#57: - muutkin huomioon, kiitos!

En katso edustavani "kulttuurikirkon aktiivien kapeaa näkökantaa". Sitä vastoin pyrin katsomaan edelleenkin asiaa laaja-alaisesti, ja tämä laaja-alainen näkökanta puoltaa linjan 231K reitin säilyttämistä. Kaikki alueet tasapuolisesti kaupunkialueella, niin uudet kuin vanhatkin, tarvitsevat joukkoliikenneyhteyksiä. Uusien alueiden kasvaessa, ne tarvitsevat kasvavia palveluita, mutta sen varjolla ei vanhoilta alueilta pidä heikentää yhteyksiä. Lisäksi esimerkiksi juuri Sotarovastintien alue on viime vuosina myös kasvanut. Pääkaupunkiseutu ei kestä jatkuvaa yksityisautoliikenteen kasvua. Tähän on vastattava pitämällä joukkoliikennepalvelut vähintään nykyisellään, mieluummin niitä on pyrittävä parantamaan. En aja tässä omaa etua, kun puolustan linjan 231K säilyttämistä, en edes asu Henrikintiellä. Pystyisin kävelemään vaikka satoja metrejä bussipysäkille, mutta laaja-alainen alueen asukkaiden etu ajaa kyllä oman edun edelle. Ikäihmisiin heikennykset osuvat pahimmin, ja heitä asuu etenkin Helsingin puoleisella alueella paljon (mm. Kotikallio). Toimivat ja riittävät joukkoliikennepalvelut tasapuolisesti kaikille ovat asiassa ykkössijalla, ympäristönäkökohdat ja henkilöautoilun vähentäminen ovat myös kärkipäässä. Tiedostan myös erittäin hyvin sen, että Sotarovastintie ei ole siinä kunnossa kuin Henrikintie Helsingin puolella. Ei olisi mikään este Espoon kaupungille rakentaa Sotarovastintielle jalkakäytävät. Rahaakin on, puuttuu vain tahtotila. Liekö henkilöautoiluun valtaosin rakentuvassa Espoossa niin, että jalankulkijoiden turvallisuus on toissijainen, kun Sotarovastintieltä jalkakäytävät puuttuvat. Ja niin monelta muultakin kadulta. Tiedoksi, että Pitäjänmäki-seuran nimissä olen vedonnut mm. Espoon kaupunginvaltuutettuihin myös tässä asiassa, että Espoon puolella Sotarovastintielle tehtäisiin jalkakäytävät. Vaikka kuntarajan takia eivät varmaankaan paljon helsinkiläisiä kuuntele. Espoolaisilla olisi ensisijainen velvollisuus vedota kotikaupunkinsa päättäjiin. On kuitenkin nurinkurista lähteä poistamaan bussilinjaa sillä verukkeella, että tie ei ole turvallinen. Tie ei siitä muutu mihinkään, vaikka bussilinja lähtisi. Oikea tapa on vaatia kunnostamaan tie ja pyrkiä säilyttäämään joukkoliikennepalvelut.

#57: - muutkin huomioon, kiitos!

Tietysti palvelun käyttäjää kiinnostavat liikenneyhteydet, kuten asukkaitakin, ei näissä kannanotoissa ole mitään ongelmaa näkökulmassa: Kulttuurikirkko on kohde siinä missä ihmisten asuinpaikatkin. Puhutaan julkisten kulkuneuvojen käyttäjien palveluista.

Jos halutaan pitäytyä tosiasioissa, on jalkakäytävien puute ongelma kapealla tiellä vain jos liikennöinti on liikennesääntöjen vastaista (väärä tilannenopeus tai selkeä ylinopeus). Toistan että liikennerikkomukset ovat lakiasia.

Jos haluttaisiin hyvä ratkaisu, päätös asiassa pitäisi tehdä Espoon kaupungin jalkakäytävistä vastaavan instanssin ja HSLn yhteisymmärryksessä mutta arvelisin tämän olevan ylivoimaista kahden kaupungin ja seutuliikenteen hallintokoneistoille. Silloin pitää ymmärryksen riittää siihen että päätös tehdään joukkoliikennetarpeiden perusteella.