#324: v ronski - sannavain: parisuhde tarkoittaa, mitä haluamme sen tarkoittavan

”Silti se on piirre, joka sopii hyvin yhteen biologisen perusteen kanssa - -”

Olen esittänyt, että avioliittolain sisältö on määräytynyt yhteiskunnallisen kehityksen ja oikeudenmukaisuuden vaatimusten mukana. Tämän lisäksi olen viitannut aviovarallisuusjärjestelmän historiaan ja katsonut, että nykyisenkaltainen tasa-arvoinen järjestelmä nimenomaan irtoaa biologiasta. Oletko tästä eri mieltä? Entä miten tämä sopii yhteen biologisen perusteen kanssa? Kysyin tätä jo aiemmassa viestissäni. Vastaamattomuutesi ei sinällään yllätä. Mihin pyrit nostaessasi esille aviovarallisuusjärjestelmän juuri lisääntymisbiologisessa kontekstissa? Mikä on omaisuutta koskevan argumenttisi arvo perustellessasi avioliiton pysyttämistä ainoastaan heteropareilla, jos sen tarkoituksena ei olekaan ”toimia argumenttina avioitumisoikeuden epäämiselle homo- tai sukulaispareilta”?

Jos nais- ja miespareja ei olisi yhteiskunnan taholta vainottu ja syrjitty järjestelmällisesti vaan sen sijaan tunnustettu heidänkin yhtäläiset oikeutensa ja sisällytetty nämä parisuhteet osaksi avioliitto-oikeutta, olisivatko muotoutuneet aviovarallisuussäännökset kertoneet siinäkin tapauksessa biologisesta perusteesta? Millä tavalla nykyiset avioliittolain säännökset mielestäsi eroaisivat, jos sääntelyn tausta olisi edellä kuvatun kaltainen?

Toistan edelliset kysymykseni, koska en kerta kaikkiaan hahmota, minkälaista relevanssia on yleisellä tasolla annettava sellaisille pykälämuotoiluille, joiden alkuperä voidaan halutessa kohdistaa muistumaksi heteroparien lisääntymispotentiaalista. Onko esimerkiksi ihmisen myötäsyntyinen tarve solmia intiimi ihmissuhde siinä määrin biologinen, että avioliittolain säännökset voidaan johtaa biologisesta perusteesta? Jos avioliittojen päättymisen jälkeistä, puolisoiden varallisuuden jakoa koskeva sääntelykin voidaan nähdä taustaltaan biologisena, niin mitä muita inhimillisestä kanssakäymisestä syntyneitä yhteiskunnallisia instituutioita voidaan nähdä itsenäisiä ja rajoittavia oikeusvaikutuksia automaattisesti tuottavan biologia tuloksina?

Onko esimerkiksi päivähoitojärjestelmä biologisen perusteen todennäköinen seuraus, koska ihmiset paitsi lisääntyvät myös hakevat tyydytystä kodin ulkopuolisista aktiviteeteista, kuten työstä? Tarve tulla arvostetuksi ja saada tunnustusta on syvästi biologinen. Eikö päivähoitojärjestelmä siten sovikin hyvin yhteen biologisten seikkojen kanssa? Pitäisikö tähän perustuen tehdä päätös, että nais- ja miesparien lapsiperheiden ei tule saada subjektiivista oikeutta päivähoitoon: sopivathan järjestelmän hypoteettiset perusteet yhteen havaittujen seurausten kanssa?

Edelleen: Jos omaisuutta koskevat avioliittolain säädökset ovat mielestäsi biologisen perusteen todennäköinen seuraus, on kiinnostavaa huomata, miten joustavia ja toisilleen täysin vastakkaisia ratkaisuja taustalla vaikuttava biologisdeterministinen peruste kykenee tuottamaan. Nykylainsäädäntö esimerkiksi perustuu erillisomistuksen periaatteelle ja puolisoiden itsemääräämisoikeuden turvaamiselle vastakohtana vanhemmalle aviovarallisuusjärjestelmälle, jossa puolisoiden omaisuus oli tiettyjä perintömaita lukuunottamatta yhteistä ja jossa aviomies vallitsi ja teki päätöksiä koko varallisuudesta. Kumpi näistä tilanteista sopii paremmin biologiseen perusteeseen? Aviomiehen valta-asema ainakin perustuu suoraan luontaiseen fyysiseen paremmuuteen. Miten avio-oikeuden kattavuuteen puuttuvat uudistukset, sääntelyn nykyinen dispositiivisuus ja vaikkapa osituksen sovittelua koskevat uudet perusteet kertovat lisääntymisbiologisista syistä? Vastaako vanhan lain mukainen naimaosa paremmin oletettua biologista perustetta ja onko esimerkiksi pääasiallisesta puolittamisperiaatteesta lipeäminen biologisten lähtökohtien vastaista? Pitäisikö avioehdon ja muiden avioeron varalta tehtävien sopimusten tekeminen sekä osituksen sovittelu kieltää biologisen perusteen vastaisina?

Miten on mahdollista, että lapseton heteropari, lapseton homopari, sateenkaariperheen puolisot ja naisen ja miehen lapsiperhe hyötyvät täysimääräisesti ja samalla tavalla puolisoiden varallisuusoikeudellisten suhteiden sääntelystä? Eikö sääntelyn biologiasta ponnistava tarkoitus ollutkaan tasoittaa nimenomaan lapsien kanssa kotiin jäävän ja työssäkäyvän puolison välistä taloudellista epäsuhtaa? Millä tavalla nykymuotoinen aviovarallisuusjärjestelmä tarkalleen ottaa versoo biologisesta perusteesta ja minkälaisia siihen perustuvia rajoituksia tarkalleen ottaen voidaan puolustaa juuri lisääntymisbiologisten syiden pohjalta? Vai oliko teemaan poikkeamisesi tarkoituksena vain huomattaa jostain keskustelusta irrallisesta ja täydellisen irrelevantista seikasta?

”- - vaikkakaan tämä piirre ei tuo esille normiheteroparin erityismerkitystä yhteiskunnalle.”

”biologinen peruste viittaa siihen näkemykseen, että miesten ja naisten välisessä pariutumisessa ja lisääntymisessä on erityispiirteitä, jotka motivoivat paitsi kyseisten liittojen erillisen nimennän myös mahdollisesti jossain määrin erillisen sääntelyn.”

Ihmettelen näin aluksi patologiaa lähentelevää tarvetta pitää avioliitto-sanaa jossain määrin pyhänä heteroliiton merkkinä. Espanjassa, Islannissa, Ruotsissa ja muissa sukupuolineutraalin avioliittolain säätäneissä maissa on pärjätty ilmeisen hyvin, vaikka ihmisten välisiä parisuhteita ei enää erillisen nimen perusteella voi heti alkajaisiksi luokitella luonteeltaan hetero- tai homoseksuaalisiksi. En näe, että suomalaistenkaan parisuhteiden karsinointi termien tasolla toisi minkäänlaista lisäarvoa miesten ja naisten väliselle avioliitolle. En myöskään hahmota, millä tavalla samojen oikeuksien ulottaminen myös nais- ja miespareille esimerkiksi vähentäisi niiden arvoa heteroavioliitossa.

Suomalaisessa parisuhdelainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa kielenkäytössä toimitaan jo nykyisellään suurimmaksi osaksi identtisellä ja siten sukupuolineutraalilla termistöllä. Sekä samaa että eri sukupuolta olevien välinen sopimus avioliiton solmimisesta tunnetaan kihlautumisena ja osapuolia nimitetään kihlakumppaneiksi puolison sukupuolesta riippumatta. Avioliittolaissa olevia avio-osan ja avio-oikeuden käsitteitä sovelletaan sellaisinaan rekisteröidyissä parisuhteissa. Samaa sukupuolta olevien parien kohdalla puhutaan enenevässä määrin häistä, puolisosta, tyttö- tai naisystävästä sekä poika- tai miesystävästä, vaimosta, aviomiehestä ja naimisiinmenosta samalla tavalla kuin silloin, kun kuvataan heteroparien avioitumista ja parisuhdetta/puolisoa.

Oikeuskirjallisuudessa kaikki erilaiset parisuhteet systematisoidaan jo nykyisellään rekisteröityihin ja toisaalta rekisteröimättömiin parisuhteisiin niiden voimakkaasta samankaltaisuudesta johtuen. Kun sekä samaa että eri sukupuolta olevien parisuhteiden sääntelyssä ratkaisevan suuri osa termistöstä on jo nyt täysin samansisältöistä, ei saman pykäläotsakkeen (eli avioliiton) antaminen näiden ihmisten virallistetuille parisuhteille olisi kovinkaan radikaali toimenpide.

”Esimerkkejä mahdollisesti erillisestä sääntelystä voisivat olla vaikkapa hedelmöityshoitoon ja adoptioon liittyvät kysymykset.”

Tarkoittaako tämä sitä, että seksuaalivähemmistöille ei anneta samoja oikeuksia vai sitä, että lisääntymiskyvyttömille heteropareille suodaan esimerkiksi taloudellisella kannustimella ryyditetty etuoikeus hakeutua adoptioneuvontaan tai hedelmöityshoitoklinikalle?

”Koska näihin liittyy arvo- ja moraalikysymyksiä, siis makuseikkoja joista on järkiargumentein turha kiistellä, on biologisesta perusteesta lähtevä avioliittolainsäädäntö yksi johdonmukainen vaihtoehto A.”

Tarkoitatko edellisessä lauseessa mainitsemiasi hedelmöityshoito- ja adoptiokysymyksiä? Vanhemmuuden ja lisääntymisoikeuksien sääntelyyn liittyvät teemat eivät typisty arvo- ja moraalikysymyksiksi, vaikka enemmistöä houkuttaisikin nähdä vähemmistöjen oikeusaseman hierarkkisen alemmuuden ylläpitäminen perusteltuna pelkkiin makuseikkoihin nojautuen. Sateenkaariperheistä on nykyisin saatavilla jokseenkin kattavaa ja vakuuttavaa empiiristä tutkimustietoa, johon perustuen esimerkiksi vieraslapsiadoptiosta voidaan käydä keskustelua järkiargumentein.

”Ne, jotka edustavat erilaisia arvoja ja moraalia, haluavat ehkä hylätä tämän vaihtoehdon A - tämä on mielestäni niin ikään aivan johdonmukainen lähtökohta, toimitaanhan silloin eri moraalin puitteissa.”

En usko, että monikaan kannattaa biologisdeterminististen arvojen puolesta liputtavaa suhtautumistasi ihmissuhteiden sääntelyyn. Edustamassasi moraalissa yhteisön eettiset käsitykset muun muassa torjuvat avioliiton sellaisilta pareilta, joita ei voida nähdä potentiaalisina lisääntymisyksikköinä. Toisaalta avioituminen sallitaan jonkinlaisiin kömpelöihin käytännöllisiin syihin vedoten satunnaisilta lisääntymiskyvyttömiltä pareilta, minkä vuoksi koko vaihtoehto A näyttäytyy sisäisesti epäjohdonmukaiselta. Biologiaan nojautuva moraalisi toisaalta kieltää ja toisaalta sallii avioliiton solmimisen jokseenkin mielivaltaisesti. Epäloogisuudet kukkivat, koska et pyynnöistäni huolimatta suostu esittämään yleisiä perusteita sille, minkälaisissa tilanteissa ja varsinkin minkälaisessa lainsäädännössä biologiset syyt ja biologiasta generoituvat moraalifilosofiset seikat voivat toimia ratkaisevana perusteena, johon tukeutuen voidaan varmistaa, että siitä seuraava sääntely on paitsi johdonmukaista myös hyväksyttävää.

Näkemyksesi avioliiton luonteesta jakaa esimerkiksi Päivi Räsänen, joka ensimmäistä parisuhdelain vedosta käsiteltäessä katsoi seuraavaa: ”Avioliitto on olemukseltaan aikuisen miehen ja aikuisen naisen välinen liitto. Heteroseksuaalinen aviosuhde sisältää nimenomaan sukupuolisuuden ytimen ja rikkauden: miehen ja naisen erilaisuudesta nousevan jännitteen sekä myös periaatteellisen mahdollisuuden yhteisiin lapsiin. Homoseksuaalisesta suhteesta samoin kuin muistakin seksuaalisista poikkeavuuksista nämä puuttuvat.” Lainsäädännön pitkäaikainen erkaantuminen kristillisestä arvopohjasta on tehnyt mahdolliseksi sen, että parisuhdelainsäädäntö ei enää typisty pelkän lisääntymisen ja totunnaisten sukupuoliroolien ja -odotusten normittamiseen. Seksuaalista rikkautta nähdään myös naisen ja miehen avioliiton ulkopuolella. Kovin moni nykypäivän kansalaisista tuskin jakaa Räsäsen näkemystä.

Kun parisuhteiden sääntely rakentuu omassa mallissasi A niiden tukijärjestelmien varaan, jotka lainsäätäjä kohdistaa vain naisen ja miehen väliseen suhteeseen tarkoituksin alleviivata biologisen lisääntymisen merkitystä parisuhdelainsäädännön ytimenä, olettaisin, että esittäisit lähestymistavallesi jonkinlaista normitukea. En ole havainnut tämänkaltaisen johtoajatuksen noudattamista lainsäädännössä, vaan kehitys on ollut pikemminkin päinvastaista: sosiaalisten normien muuttuessa yhteiskunta on tunnustanut erityyppiset, lisääntymisbiologiasta jo aikaa sitten irtautuneet parisuhteet ja vahvistanut ne kelpoisiksi perheoikeudellisen suojan kohteiksi.

Avioliitonomaiset suhteet saavat tukea yli kuudessakymmenessä julkisoikeudellisessa laissa. Niin sanotut normiheteroparit eivät tässä suhteessa saa osakseen mitään erillistä ja nimenomaisesti lisääntymisbiologialla motivoituja erillissäännöksiä. Sukupuolineutraali avoliittolaki ja puolisoneutraali hedelmöityshoitolaki ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten nykymuotoinen parisuhteita koskeva sääntely ei rakennu vaihtoehto A:n varaan. Samoin on asian laita laissa rekisteröidystä parisuhteesta, jonka säätämisellä myös muiden kuin – sinun terminologiaasi käyttäen – eri sukupuolta olevien lisääntymishaluttomien tai -kyvyttömien ihmisten parisuhteet nostettiin hyväksyttäviksi suhteiksi ja siten oikeudellisen suojan mahdolliseksi subjektiksi. Tällainen lähestyminen on omaksuttu suuressa osassa julkisoikeutta, jossa avioliitto ja avoliitto samastetaan usein toisiinsa.

Sukupuolispesifi avioliittolaki on tässä katsannossa anomalia. Nykyisen parisuhde- ja perheoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta olisi johdonmukaista ulottaa avioliiton vaikutukset samansisältöisinä kaikkiin kelpoisiin parisuhteisiin parisuhdekumppanin sukupuolesta riippumatta. Katsot, ettei tämä ole kuitenkaan mahdollista, koska erot heteropareja koskevan avioliittosääntelyn ja nais- ja miespareja koskevan normittamisen välillä perustuvat siihen, että ”miesten ja naisten välisessä pariutumisessa ja lisääntymisessä on erityispiirteitä”.

Kun tarkastellaan parisuhdelain 9 §:ään tehtyjä sulkuja, huomataan, että avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen eroavaisuudet koskevat yhteistä sukunimeä, vieraslapsiadoptiota, isyysolettaman soveltamista (ja parisuhteen virallistamisen määrämuotoa) sekä uskonnonvapauslain ja kotikuntalain säännöksiä, joihin perustuen tietyt oikeussuhteet todetaan äidin tai isän käsitteiden avulla. Viimeksi mainitut poikkeukset ovat esimerkki lainsäädännöstä, jonka voisi mainiosti kirjoittaa sukupuolineutraaliin muotoon. Esimerkiksi kotikuntalaki, jossa säädetään, että kotikunnattoman Suomen kansalaisen väestökirjanpitokunta määräytyy ensisijaisesti hänen äitinsä kotikunnan mukaan, ei mielestäni kärsisi, vaikka tiettyä sukupuolta painottavasta valintasäännöksestä siirryttäisiin muunlaiseen, sukupuolineutraaliin tapaan ratkaista kotikunnan määräytyminen. Premissiäsi seuraten voitaisiin kyseisen parisuhdelain rajaussäännöksen nyt todeta osoittavan, että miehen ja naisen välisessä lisääntymisessä on erityispiirteitä, koska tässä parisuhteessa on selvästi kaksi eri sukupuolta, joille yhteiskunta on varannut omat nimensä, ja näiden eri nimien käyttö yhteiskunnassa joudutaan ottamaan huomioon myös lainsäädännössä, ja siksi [sijoita epälooginen ajatushyppy tähän] nais- ja miesparit eivät saa mennä naimisiin.

Adoption osalta en näe heteroparin pariutumisessa ja lisääntymisessä eroa samaa sukupuolta oleviin pareihin, vaikka sen pitäisi vaihtoehto A:n mukaan olla määrittävä tekijä parisuhdelainsäädännön oikeusvaikutuksia jaettaessa. Samoin on asian laita sukunimilain soveltamista koskevan rajauksen kanssa varsinkin, kun nais- ja miesparit voivat saada saman sukunimen erillisellä hakemuksella. Isyyslain säännösten soveltumisen universaaleja hyötyjä olen puolestaan käsitellyt jo aiemmissa kirjoituksissani. Hedelmöityshoitolain näkökulmasta en näe hedelmättömän heteroparin ja samaa sukupuolta olevan parin välillä mitään eroa, mistä syystä parisuhdelakiin tehty rajaus isyysolettaman sulkeutumisesta pois hedelmöityshoitoja saavan naisparin kohdalla näyttäytyy epäloogisena ja heikosti perusteltuna. Automaattinen juridisen vanhemmuuden toteaminen suoraan virallisesti tunnustetun parisuhteen perusteella hyödyttäisi täysimääräisesti myös samaa sukupuolta olevaa paria, eikä olekaan perusteltua rajata isyysolettamaa ainoastaan heteroparien avioliittoon. Parisuhde- ja avioliittolain viimeiseksi eroavaisuudeksi jää vihkitoimituksessa käytetyn kaavan erilaisuus. Perusteletko toisistaan määrämuodoltaan poikkeavat vihkimismenettelytkin niillä erityispiirteillä, joita naisen ja miehen väliseen parisuhteeseen voidaan sinun mielestäsi liittää?

”Mutta tällöin on muodostettava uusi johdonmukainen vaihtoehto. Adressin ehdotus ei nähdäkseni ole johdonmukainen sen mielivaltaisen suppeuden vuoksi”

On suhteellisen härskiä ja älyllisesti epärehellistä konstruoida satunnainen peruste P ja todeta sitten, että koska peruste vaikuttaa olevan ristiriidassa Naimalakko-adressin vetoomustekstin kanssa, vika on selvästikin adressissa eikä suinkaan itse kehittelemässäsi kannassa, jonka perusteeksi ei täällä ole esitetty kuin haparoivia yrityksiä esimerkiksi avioesteiden syistä ja aviovarallisuusjärjestelmän kehittymisestä. Lainsäätäjän tahdon selvittämisen ja siihen tukeutumisen sijaan operoit jatkuvasti lisääntymisbiologian varassa ja tulet siten viesti toisensa jälkeen samastaneeksi avioliiton historiallisen perusteen nykyisen modernin avioliittolain johtoajatukseksi. Esimerkkiäsi seuraten voisin väittää, että avioliittolain tarkoituksena on sallia avioituminen vain sellaisille pareille, joista vain toisella osapuolella saattaa kasvaa parta, minkä vuoksi pitäisin sukupuolineutraalia avioliittolakia epäjohdonmukaisena, koska oman vaihtoehtoni mukaan se on mielivaltainen: jakeleehan se avioliiton oikeusvaikutuksia täysin asettamastani partakriteeristä välittämättä.

Perustuslakimme sisältää yhdenvertaisuusperiaatteen, joka puolestaan käsittää mielivallan kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Tarkasteltaessa nykymuotoista perheoikeudellista sääntelyä voidaan todeta, että puolison sukupuolen mukaan määräytyvät erilliset parisuhdeinstituutiot sotivat yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan. Lainsäädäntö näkee samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteen samanvertaisena lähes kaikkialla muualla paitsi avioliittolaissa, eikä nykyisille eroavaisuuksille voida osoittaa hyväksyttävää perustetta. Avioliittoon oikeutetut heteroparit ja parisuhteensa rekisteröimään oikeutetut homoparit eivät suomalaisessa oikeusjärjestelmässä rinnastu lähisukulaisten muodostamiin pareihin. Kyse ei ole samanlaisista tapauksista, sillä lainsäädäntömme kieltää insestiset suhteet.

Puuttuisin myös niihin perusteisiin, joihin nojautuen tuomitset adressin ehdotuksen mielivaltaisen suppeaksi. Sinun mielestäsi ”johdonmukaista olisi kyseisellä adressilla ajaa laajempaa muutosta”. Itse konstruoimasi päättelyketju mennee siten, että parisuhdesääntelyn kelpoisena kohteena tulevat kyseeseen vain lisääntymisyksiköt, ja jos lisääntymiskriteeristä luovutaan, parisuhdelainsäädäntö tulisi ulottaa kaikenlaisiin suhteisiin, joista ei voi syntyä biologisia lapsia. Katsot, että sukupuolineutraali avioliittolaki olisi tarpeeksi laaja vasta kun se sallisi paitsi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamisen myös lähisukulaisten avioliitot. Rajaus vaikuttaa mielivaltaisen suppealta. Jos tunnusmerkkinä käytetään ei-lisääntymisyksiköitä, mukaan olisi sisällytettävä lukuisa joukko kaikenlaisia ihmissuhteita alkaen parisuhteista, joiden toinen osapuoli ei vielä ole sukukypsä ja jatkuen kaikkiin mahdollisiin kuviteltavissa oleviin inhimillisiin ihmissuhteisiin ja saman tien ihmisen suhteisiin eläinkuntaan ja vaikkapa elottomiin esineisiin. Mikään näistä kombinaatioista ei sisällä lisääntymispotentiaalia.

”ii) Parisuhde sisältää vakiintuneesti seksuaalisen ulottuvuuden (yhdynnän).”

Huomaan, että askaroit edelleen pelkän yhdynnän käsitteen varassa. Sallinet, että puutun tähän ihan näin sivudiskurssinomaisesti, sillä en näe yhtäläisyysmerkkejä yhdynnän ja yleisemmin seksuaalisuuden toteuttamisen välillä. Parisuhde sisältää vakiintuneesti oletuksen siitä, että sen sisällä harjoitetaan seksuaalista kanssakäymistä, mutta tämän toiminnan ei tarvitse olla yhdyntäkeskeistä. Kaikenlaiset seksuaaliset teot lukeutuvat kahden ihmisen välisen intiimisuhteen käsitteen alaan. Voinet siten jatkossakin viitata siihen yleiseen seksuaaliseen ulottuvuuteen, joka vakiintuneesti liitetään parisuhteeseen.

Lainsäätäjä suhtautuu sallittuihin seksuaalitekoihin tiukemmin. Lähisukulaisten väliset sukupuolisuhteet nähdään vahingollisina ja siksi esimerkiksi sisarusten välinen vaginaali-, oraali- ja anaaliyhdyntä ja muut sukupuoliyhteyden muodot on kriminalisoitu. Rangaistusuhatta on kuitenkin jätetty rikoslaissa määritellyt muut seksuaaliset ja sukupuoliyhteyteen rinnastettavat teot. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon, ja se voidaan suorittaa myös esineellä. Sukupuoliyhteys on terminä sukupuolineutraali, eli se kattaa sekä hetero- että homoseksuaalisen sukupuoliyhteyden muodot. Se on käsitteenä tarkempi kuin pelkkä yhdyntä ja sellaisenaan vastaa lainsäädännössä omaksuttua määritelmää.

”iii) Parisuhde nähdään "aitona tunnesuhteena", jonka perusta on kahden ihmisen luottamus- ja vuorovaikuttamissuhteessa.”

”Premissi (iii) lienee joidenkin yksittäisten ihmisten lohkaisu, joka yrittää viedä oikeuden ns. järkiliitoilta ja jota voidaan pitää aika "höpönä"”

Niin, sehän on poimittu vuoden 1987 avioliittolakia koskevista lainsäädäntöasiakirjoista. Relevantteihin oikeuslähteisiin tukeutumisen näkeminen yksittäisen ihmisen lohkaisuna on sinänsä johdonmukaista omassa argumentaatiossasi, joka omalta osaltaan ankkuroituu tanakasti perstuntumaan, fiiliksiin, mutuun ja makuseikkoihin. Alkuperäinen kappaleeni kuului seuraavasti: ”Avioliittolain viimeisimmän suuremman uudistuksen yhteydessä lainsäätäjä totesi, että avioliitolla korostetaan perheen perussuhteen, eli puolisoiden keskinäisen suhteen, merkitystä. Tuo suhde nähtiin jo tuolloin ’aitona tunnesuhteena’, jonka perusta on kahden ihmisen luottamus- ja vuorovaikuttamissuhteessa.” Virke liittyi yleisempään esitykseeni parisuhteen luonteesta ja siitä, millaisena parisuhde nähdään lainsäädännössä. Hallituksen esitykseen ja valiokuntien pöytäkirjoihin viittaamalla pyrin havainnollistamaan sitä, että parisuhde eroaa normienkin (eikä vain yleiskielen) tasolla muista merkityksellisistä ihmissuhteista, kuten ystävyydestä. Kirjoitat virheellisesti, että tunnesuhteeseen viittaamalla puolustaisin sukulaisparien rajaamista avioliitto-oikeuden ulkopuolelle. Kyse ei siis ole siitä, minkä vuoksi myös jäljempi huomautuksesi siitä, miten ”sukulaisparin parisuhde mitä todennäköisemmin on kuvatunlainen aito tunnesuhde” on vailla merkitystä.

Takertumisesi juuri tuohon kohtaan on tietenkin linjassa aikaisemman viritelmäsi kanssa, jossa jollain kummallisella tavalla käänsit puheen parisuhdekäsitteen vakiintuneesta sisällöstä siihen, miten avioliitto antaisi yhtälailla myös veljesparille mahdollisuuden elää ja toteuttaa seksuaalisuutta mahdollisimman hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa. Kyse ei ollut tuolloin eikä ole nytkään niistä perusteista, joita voidaan esittää lähisukulaisten välisille avioliitoille, vaan tarkoitus on tarkastella parisuhdelainsäädännön sääntelykohdetta eli parisuhdetta. Lauseen kommentoinnin sijasta olisit voinut suunnata huomion esimerkiksi sitä seuranneeseen käsittelyyn avoliittolain parisuhde-edellytyksestä, josta totesin seuraavaa: ”Esitöiden mukaan parisuhteeseen liittyy tyypillisesti tunnepitoinen sitoutuminen parisuhdekumppaniin, minkä perusteella parisuhdekäsitteen ja sitä kautta lain soveltamisalan ulkopuolelle rajautuvat muun muassa sukulaisuuteen perustuvat yhteistaloudet. Nimenomaisena uloskirjoitettuna lähtökohtana on siten, että lain säännöksillä pyritään suojaamaan vain parisuhteeseen perustuvia suhteita, minkä vuoksi niitä ei sovelleta muun muassa sukulaisuuteen perustuvaan asumiseen yhdessä.”

”Implikaatio (iii)&(ii)=>(iv) on pätevä vain, jos siitä, että parisuhde sisältää vakiintuneesti jotain seuraa se, että sukulaisparin parisuhde sisältää sitä jotain.”

Ilmeisesti sinun on täysin mahdotonta ymmärtää, mitä yhteiskunnallisessa ja lainsäädännön käyttämässä kielessä tarkoitetaan esimerkiksi sanoilla ’olettaa’ ja ’sisältää vakiintuneesti’. Parisuhteen luonteeseen liitettyinä noilla sanoilla ilmaistaan termin yleinen merkityssisältö, joka ei ole riippuvainen yksittäisen suhteen sisällöstä. Parisuhde ei lakkaa rinnastumasta sukupuolisuhteeksi, vaikka voidaan kiistattomasti osoittaa, että on olemassa jokin avioliitossa, avoliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa tai ei-lakisääteisessä seurustelusuhteessa elävä pari, joka ei harjoita keskenään sukupuoliyhteyttä.

Se, että sukulaispari pidättäytyy sukupuoliyhteydestä, riittää rikoslain näkökulmasta: yhteiskunnallisessa kielenkäytössä esimerkiksi sisarusten ilmoitus heidän välisestään parisuhteesta osoittaa kuitenkin, että heidän välinen suhteensa on luonteeltaan tietynlainen eli tässä tapauksessa seksuaalisen ulottuvuuden mahdollisesti omaava seurustelusuhde. Yhteiskuntamme luokittelee tämänkaltaiset parisuhteet vahingollisiksi ja siten moitittaviksi. Moitittavuus kanavoidaan paitsi rikoslain pykälien myös avioesteiden kautta. Jos lähisukulaiset ilmoittavat halustaan avioitua, he ilmoittavat täten halustaan päästä viettämään aviollista yhteiselämää. Avioesteiden kautta tulee näkyväksi yhteiskunnassa vallitseva moraalinen näkemys siitä, keiden kesken aviollinen yhteiselämä on sopivaa, ja lähisukulaisten välinen suhde ei ole tällainen.

Jos sukulaisparin on tarkoitus ilmoittaa siitä, että heidän välillään vallitsee yhteisasumiseen ja keskinäiseen huolenpitoon perustuva ei-seksuaalinen suhde, ’parisuhde’ on virheellinen termi. Parisuhteella on vakiintunut merkityssisältö. Voit kokeilla argumenttisi menestymistä vaihtamalla ’parisuhteen’ tilalle ’sukupuolisuhteen’. Miltä kuulostaisi, jos väittäisit, että vaikka sukupuolisuhde sisältää vakiintuneesti seksuaalisen elementin, ei siitä seuraa, että sukulaisparin sukupuolisuhde sisältää seksuaalisen elementin?

#324: v ronski - sannavain: parisuhde tarkoittaa, mitä haluamme sen tarkoittavan

”Toisin kuin väität, minun ei tarvitse vakuuttaa lainsäätäjää siitä, että nuo käsitteet eivät vakiintuneesti sisällä vaan siitä, että niiden ei ole johdonmukaista sisältää - tässä on selvä ero. Ja näinhän asia on, jos seksuaaliseksi elementiksi lasketaan myös homoyhdyntä, josta ei lapsia voi syntyä.”

Niiden ei ole johdonmukaista sisältää? Johdonmukaista suhteessa mihin? Mikä on vertailukohta? Ei kai vaan se väsähtänyt biologinen perusteesi? Parisuhteeseen liitetään johdonmukaisesti jonkinlainen oletus suhteen seksuaalisesta ulottuvuudesta, eikä tuo ulottuvuus ole riippuvainen lisääntymisestä. Jos haluat operoida oman teoriasi puitteissa, koeta kirjoittaa se reippaasti auki. Oma käsittelyni nojautuu voimassa olevaan oikeuteen, jonka perusteella oletan, että myös vastauksesi perustuisi juuri tähän eikä omiin konstruktioihisi. Yritetään siis uudestaan: sinun tulee vakuuttaa lainsäätäjä siitä, että parisuhteen, aviollisen yhteiselämän, puolison ja muiden edellisessä viestissäni mainitsemien käsitteiden merkityssisältöön ei yhtäkkiä luetakaan seksuaalista elementtiä. Voit aloittaa esimerkiksi referoimalla oikeuskirjallisuutta, jossa todettaisiin esimerkkeihin nojautuen, että parisuhteella ei tarkoiteta intiimisuhdetta, vaan että parisuhteella voidaan viitata ongelmitta muun muassa siskon ja veljen väliseen suhteeseen. Tällöin voisin käydä kanssasi keskustelua faktoista, eikä niinkään omista kuvitelluista vaihtoehdoistasi parisuhdelainsäädännön sääntelykohteiksi ja perusteiksi.

”Vai miksi ja millä perusteella nuo mielestäsi pitäisi tai olisi hyvä rajata yhdyntää harrastaviin? En kertakaikkiaan ymmärrä logiikkaasi?”

Se ei ole minun logiikkaani, vaan lainsäätäjän, jonka julkituotuna tavoitteena on avioliitto-, avoliitto- ja parisuhdesääntelyä antamalla pyrkiä suojaamaan ainoastaan parisuhteeseen eli vakiintuneeseen sukupuolisuhteeseen perustuvia suhteita.

”Se, että yhteiskunta on vakiintuneesti liittänyt perinteiseen avioliittoon (hetero)seksuaalisen elementin, ei ole käypä perustelu sille, että laajennetussa avioliitossa pitäisi olla jokin seksuaalinen elementti.”

Parisuhdelainsäädännön sääntelykohde on parisuhde. Yhteiskunta liittää avioliittoon seksuaalisen elementin, koska avioliittolainsäädäntö kohdistaa oikeusvaikutuksensa parisuhteeseen eli kahden ihmisen väliseen intiimisuhteeseen, jolla puolestaan on vakiintunut merkitys yhteiskunnallisessa kielenkäytössä. Parisuhde eroaa muista ihmissuhteista juuri siihen totunnaisesti liitettävän seksuaalisen ulottuvuuden takia. Ehdotetun sukupuolineutraalin avioliittolain sääntelykohde on parisuhde. Laki rekisteröidystä parisuhteesta sisältää oikeusohjeet kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteesta, ja myös tällä parisuhteella on sama vakiintunut parisuhteen merkityssisältö. Oikeusjärjestelmästämme on jo nyt tulkittavissa ja suoraan luettavissa tämä näkemys parisuhteesta, vaikka mitään sukupuolineutraalia avioliittolakia ei ole edes säädetty.

Parisuhde saa saman sisällön parisuhteen osapuolista riippumatta. Jos veli ja sisar ilmoittavat, että heidän välillään vallitsee parisuhde, yhteiskunta olettaa, että näiden ihmisten välillä harjoitetaan seksuaalista kanssakäymistä tai toteutetaan seksuaalisuutta jollakin muulla tavalla, sillä parisuhteella viitataan totunnaisesti kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaan kahdenväliseen suhteeseen. Lähisukulaisten välisiin sukupuolisuhteisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa lähtökohtaisesti kielteisesti. Aikuisenkin veljen ja sisaren välinen sukupuoliyhteys on kielletty. Tällaisen parisuhteen virallistaminen parisuhdelainsäädännön keinoin ei ole mahdollista, vaikka osapuolet sitoutuisivat olemaan harjoittamatta sukupuoliyhteyttä, sillä käsitteiden tasolla avioliitosta seuraa laillistettu seksuaalinen suhde.

Jos lähisukulaisuuden poissulkevia estepykäliä ei olisi, lainsäätäjä tosiasiallisesti kannustaisi kansalaisia insestiin, joka puolestaan tuomitaan jyrkästi. Sääntelyn systematisointi parisuhteen käsitteen avulla auttaa hahmottamaan kieltonormin taustalla vaikuttavaa logiikkaa. Lukemalla parisuhdelakeja voidaan todeta lainsäätäjän eksplisiittinen tahto siitä, että biologinen lähisukulaisuus aiheuttaa ehdottoman avioesteen. Miksi näin on? Tarkastelemalla avioliittolain esitöitä voidaan selvittää lainsäätäjän ratkaisun perusteita. Hallituksen esityksessä todetaan muun muassa, että erittäin voimakkaat eettiset perusteet puoltavat sitä, että avioliitto sisarusten ja puolisisarusten kesken sekä suoraan etenevässä ja takenevassa polvessa olevien sukulaisten kesken ehdottomasti ja ilman poikkeusta kielletään. Lisää johtoa avioesteen perusteista saadaan toisaalta lainsäädännöstä, nimittäin rikoslaista, joka käsittelee lähisukulaisten välistä sukupuoliyhteyttä koskevaa ongelmakenttää suhteellisen kattavasti.

”Edelleen käypä perustelu ei ole se, että viimeaikaisissa parisuhdelakiin ja avoliittosäännöksiin liittyvissä keskusteluissa joku on sanonut jotakin. Oletko tästä eri mieltä?”

...

Kuka siis tarkalleen ottaen saa sanoa jotain? Mitä saa sanoa? Sinulle mieleisiä kantoja?

Olen viitannut teemaan liittyvien asiakokonaisuuksien ympärillä käytyyn oikeudelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrkinyt siten kytkemään sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevan tarkastelun osaksi laajempaa parisuhde- ja perheoikeudellista järjestelmää. Tältä pohjalta olen pyrkinyt tulkitsemaan sääntelyn tarkoitusta ja pohtinut sen mahdollista kehittämistä. Käsitykseni mukaan sukupuolineutraali avioliittolakikaan ei synny tyhjästä tai tyhjiöön. Oikeusjärjestyksen (tässä: parisuhdelainsäädännön) tulkinta edellyttää, että tulkintakannanotot voidaan perustella johdonmukaisella tavalla systematisoituun oikeusjärjestykseen viitaten. Minkälaisiin kantoihin teeman juridinen tarkastelu saadaan siten mielestäsi kiinnittää? Kun ”joku on sanonut jotain”, se ”jotain” on poimittu muun muassa erilaisista hallituksen esityksistä, kansanedustajien lakialoitteista, eduskunnan täysistuntojen ja valiokuntien pöytäkirjoista, ministeriöiden työryhmien muistioista ja muista relevanteissa lainvalmisteluasiakirjoista sekä oikeuskirjallisuudessa kehitetyistä systematisoinneista ja perustelluista kannanotoista. Olen naiivisti kuvitellut, että lainsäätäjän tahtoa ja kulloisenkin sääntelyn tarkoitusta ja yleisempää merkitystä voitaisiin lähteä selvittämään lainsäädäntöprosessissa esitetyistä näkemyksistä, mutta ilmeisesti ainoat vahvat tai ainakin sallitut oikeuslähteet ovat sinun mielestäsi perstuntuma, fiilikset, mutu ja makuseikat.

”Voisihan yhtälailla sanoa, että avioliittoja koskeva sääntely rakentuu avioliitoille, joilla puolestaan on vakiintunut merkityssisältö.”

Ymmärtänet, mikä ero on lauseilla ”avioliittoja koskeva sääntely rakentuu parisuhteille” ja ”avioliittoja koskeva sääntely rakentuu avioliitoille”.

”Ehdotettu sukupuolineutraali avioliittolaki on tarjoamassa keinotekoista parisuhteen käsitettä lain säädännön pohjaksi nähdäkseni ilman hyväksyttäviä perusteluita - -”

”riittää, että kuvattu ihmisryhmä voi rekisteröidä suhteensa ’parisuhteena’, siis että ei oteta käyttöön sitä ’parisuhteen’ suppeaa määritelmää, johon olet jostakin syystä halunnut rajautua ja näin sen ulkopuolelle jääviä syrjiä.”

Ahaa, eli tunnistat kuitenkin parisuhteen käsitteen ja sillä on sinulle jokin tietty merkityssisältö. Miten siis määrittelet parisuhteen? Kysyin tätä jo aikaisemmin, muttet yllättäen vastannut. Mitä tarkoittaa suppea määritelmä? Entä parisuhde laajasti ymmärrettynä? Kun otetaan huomioon, että kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välinen parisuhde on parisuhdekäsitteenä mielestäsi keinotekoinen, voidaan ehkä alustavasti päätellä, että pidät hyväksyttävänä parisuhteen määritelmänä vain sellaista, johon liitetään jonkinlainen lisääntymisbiologiaa painottava lisäedellytys. Jos biologisesta perusteesta ponnistavan argumentointisi tavoitteena on järjestää ihmisten väliset suhteet yhteiskunnassa lisääntymisbiologiaan perustuen, niin eikö perimmäisenä tarkoituksenasi silloin ole määritellä seksuaalisuus ensisijaisesti lisääntymisseksuaalisuudeksi á la Texas?

Viimeistään parisuhdelain säätämisen myötä Suomen lainsäädäntö ei enää katso, että parisuhteeksi määrittyäkseen kahden ihmisen välisen intiimisuhteen olisi oltava 1) heteroseksuaalinen saati 2) biologisia jälkeläisiä potentiaalisesti tuottava. Parisuhdesääntelyä luonnehtii nykyään käsitys sukupuolineutraalista parisuhteesta. Avoparin eli avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän parin voi avoliittolain säätämisen myötä muodostaa niin samaa kuin eri sukupuolta olevat avopuolisot. Laki näkee sekä samaa että eri sukupuolta olevien parien parisuhteet siten samanarvoisina. Homoseksuaalinen suuntautuneisuus nähdään heteroseksuaalisuuteen nähden tasavertaisena tapana toteuttaa seksuaalisuuttaan. Myös avioliittoa ja rekisteröityä parisuhdetta koskevat pitkälti yhteneväiset oikeusohjeet.

”- - minkä syrjivät seuraukset ovat välittömästi nähtävissä: esim. siskosparilta kiellettäisiin oikeus adoptioon mutta miesserkuksilta ei (koska miesserkusten yhdyntä on hyväksyttyä mutta siskosten ei).”

Yhdyntöjen ja sisarusparien lainsäädännöllisen aseman ympärillä pyörivän pseudonärkästyksesi seuraaminen jaksaa elähdyttää päivästä toiseen. Ihmettelen kuitenkin esimerkkiäsi serkuksista. Serkusten välinen sukulaisuussuhde ei nytkään muodosta avioliiton tai parisuhteen rekisteröinnin estettä. Serkkuus ei ole lähisukulaisuutta juridisessa mielessä. Kanta näkyy myös perintökaaressa, jossa lakimääräisen perillispiirin raja asetetaan serkusten kohdalle siten, että serkut eivät peri. Esimerkkisi voisi asiasisällön muuttumatta siten mainiosti kirjoittaa seuraavanlaisesti: ”esim. siskosparilta kiellettäisiin oikeus adoptioon mutta toisilleen sukua olemattomalta heteroparilta ei (koska sukupuoliyhteys heterokumppaneiden kesken on hyväksyttyä mutta siskosten ei)”.

”Jos sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat operoivatkin - sinun sanoin - nykymuotoisen parisuhdesääntelyn antamassa viitekehyksessä - -”

Niin, minun sanoin. Valitettavaa, että luottamuksesi on tuolla tolalla. Ei varmaan auta muuta kuin uskoa minua, vaikka kaikkien havaittavissa oleva tosiasiahan on se, että punaviherstalinistit pyrkivät piiloagendansa mukaisesti sallimaan aivan kaikenlaisten suhteiden virallistamisen. Uskokaa pois, sukupuolineutraalia avioliittolakia ajavat henkilöt kannattavat oikeasti pedofiliaa, polygamiaa ja ruumiisiin sekaantumista, ja on vain ajan kysymys, milloin vihreät alkavat vaatia vauvojen raiskaamissuhteita kelpoisiksi parisuhteiksi. Vauvojen raiskaamisen kieltäminen olisi epätasa-arvoista ja sotisi liberaalia moraalia vastaan. Kyllä, kannattaa olla alati valppaana: tiedä mitä ne sukupuolineutraalin avioliiton oikeasti kannattavat.

”- - he tekevät sen nähdäkseni ilman hyväksyttäviä perusteita ja vastoin niitä periaatteita, jotka ovat kuitenkin auki kirjoittaneet (yhdenvertaisuus, tasa-arvo, liberaali moraali yms.), siis epäjohdonmukaisesti ja jopa älyllisesti epärehellisesti.

Avioitumisen myös nais- ja miespareille mahdollistava avioliittolaki on linjassa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaateiden kanssa ja vie loppuun sen johdonmukaisen linjan, jota samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteiden sääntelyssä on parisuhdelain säätämisen jälkeen harjoitettu.
Sukupuolineutraalin avioliittolain säätäminen ei vaikuttaisi avioesteluetteloon. Avioliittoon aikovien läheinen sukulaisuussuhde pysyisi ehdottomana avioesteenä aivan kuten se on pysynyt jo vuosisatoja.

Puhuessasi yhdenvertaisuudesta ja syyttäessäsi minua myöhemmin tekstissäsi syrjiväksi sivuutat sujuvasti kaikki ne perusteet, jotka olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miksi lainsäädäntö, yhteiskunta tai minä itse en näe muun muassa perusoikeusjärjestelmän kannalta ongelmallisena sitä, että lähisukulaiset eivät voi avioitua keskenään. Rutiininomainen kommenttieni sivuuttaminen ja saman virren toistaminen ovat mielestäni varsin huonoa argumentointia. Lainaan siis jälleen kerran lyhyesti jo aiemmin kirjoittamaani, vaikken uskokaan, että ottaisit tästäkään onkeesi; todennäköisesti syytät minua taas seuraavassa viestissäsi siitä, että syrjin sisaruspareja täysin ilman hyväksyttäviä perusteita ja yleisesti hyväksyttyjä periaatteita:

”perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Yksityiselämän piiriin katsotaan kuuluvaksi paitsi perhe-elämä myös muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään.”

”Yleisen syrjintäkiellon mukaan ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan muun muassa henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta. Tällaisia kiellettyjä syitä ovat esimerkiksi sosiaalinen status, siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikkapa ammattiyhdistystoiminta. Jos rajoituksille ei voida osoittaa rationaalista perustetta – yleensä jotain yhteiskunnallista intressiä – oikeutta ei voida rajoittaa. Väitteesi, jonka mukaan pidät viime kädessä makuasiana sitä, mille ryhmille annetaan mitäkin oikeuksia, on ainakin perusoikeusjärjestelmässä virheellinen.  Insestisten parisuhteiden virallistamista vastaan puhuvia perusteita on käsitelty edellä ja niiden painokkuutta voi verrata perustuslakivaliokunnan muotoilemiin perusoikeuksien yleisiin rajoitusperusteisiin, so. kriteereihin, joiden vallitessa esimerkiksi lähisukulaisten oikeutta solmia keskenään avioliitto voidaan rajoittaa.”

Perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan jokaisella on esimerkiksi oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Tähän perusoikeuteen on puututtu rikoslain kriminalisoinnilla, joka kieltää sukupuoliyhteyden lähisukulaisten kesken. Samoin kansainvälisissä sopimuksissa turvattua oikeutta solmia avioliitto ja perustaa perhe on lähisukulaisten osalta rajoitettu parisuhdelainsäädännössä. Yhteiskunta voi tiettyjen hyväksyttävien kriteerien täyttyessä rajoittaa yksityiselämän suojaa. Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää kattavan listan tällaisista perusteista. Insestisten suhteiden kiellon kohdalla sovellettaviksi voivat tulla esimerkiksi yleisen turvallisuuden suojaaminen, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, terveyden ja moraalin suojaaminen ja muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaaminen.

Edellinen oli lyhyt diskurssi perus- ja ihmisoikeuksiin. Erityisiä täsmällisesti argumentoituja perusteita lähisukulaisten välisen sukupuoliyhteyden kieltämiselle ja lähisukulaisuuden muodostamalle avioesteelle on aiemmissa kirjoituksissa esitetty sivukaupalla ja oletankin, että kommentoit ensi hätään vaikka niitä. Kirjoitan sen jälkeen mielelläni lisää.

”iv) Sukulaisparin parisuhde nähdään haitallisena.”

”Jos kohdalle (iv) oli vielä jokin muu mielestäsi hyväksyttävä peruste premissien (ii) ja (iii) lisäksi, niin kerrothan pois.”

Kuten huomaat, olen kertonut ja kerron tässäkin viestissä. Mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin kuulla oma kantasi sukulaisparien parisuhteen luonteesta. Millaisena näet tällaisen suhteen? Voidaanko siihen kohdistaa jonkinlaisia rajoituksia? Millä perusteella rajoitukset tehdään? Ymmärrettävästi vaikenit aiheesta sen jälkeen, kun vaihtoehtosi A tuekseen tarvitsema biologiaan nojautuva avioestekonstruktio suli pois. Minkä näet lähisukulaisia koskevien avioesteiden tarkoituksena? Kuten edellisestä viestistäni voi lukea, syyt laajennetun insestitabun ylläpitoon eivät nykyisellään palaudu lisääntymisbiologiaan. Miten tämä seikka vaikuttaa näkemykseesi avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen luonteesta, niihin kirjatuista avioesteistä ja tiettyjen avioesteiden ja rikoslain säännösten välillä olevasta selvästä yhteydestä? Mitä biologisen perusteen puuttuminen avioesteluettelon taustalta tarkoittaa vaihtoehto A:n kannalta?

”en näe perustetta sille, miksi kyseessä ei muka olisi parisuhdelainsäädännön keinoin toteuttava järjestely - riittää, että kuvattu ihmisryhmä voi rekisteröidä suhteensa ’parisuhteena’, siis että ei oteta käyttöön sitä ’parisuhteen’ suppeaa määritelmää, johon olet jostakin syystä halunnut rajautua ja näin sen ulkopuolelle jääviä syrjiä.”

Näkisin, että ainoa suppea parisuhdekäsitys tässä keskustelussa on oma näkemyksesi, jossa parisuhde rajoittuu lähinnä potentiaalisten biologisten jälkeläisten tuottamiseen tarkoitetuksi lisääntymissuhteeksi. Huomautan myös, että minä en suinkaan ole vastuussa parisuhdekäsitteen mielestäsi suppeasta määritelmästä, vaan ympäröivä yhteiskuntamme. Parisuhteella tarkoitetaan sanakirjamääritelmän mukaan kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta. Olet ilmeisesti ainoa ihminen, jolle on luontevaa puhua esimerkiksi päiväkoti-ikäisen lapsen ja aikuisen välisestä parisuhteesta, koska sinun mielestäsi parisuhteen käsitteseen ei liity mitään seksuaalista elementtiä.

Ideaalitilanteessasi lainsäätäjä ilmeisesti ohjaisi parisuhdelainsäädännöllä aivan kaikenlaisia ihmisten välisiä suhteita, eikä vain ”suppeasti” intiimisuhteeksi määriteltyjä parisuhteita, kuten nykyään on asian laita. Avioliitto- ja parisuhdelain sääntelykohteiksi tulisivat esimerkiksi kimppa-asunnossa elävän veljen ja siskon suhde, kommuuni- tai muuta kollektiivista asumista harjoittavien opiskelutovereitten väliset suhteet, iäkkään sukulaisen ja tämän omaishoitajan välinen suhde, ystävysten suhde  ja alivuokranantajan ja alivuokralaisen välinen suhde. On kiehtovaa, miten eri lailla hahmotat parisuhteen, avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen sisällön, kun useimmat ihmiset kykenevät kuitenkin erottamaan parisuhteen muista merkityksellisistä ihmissuhteista; onhan parisuhdekäsitteen sisältö jokseenkin kulttuurinen itsestäänselvyys.

”Vaikka parisuhde yleiskielessä saattaa joidenkin mielissä sisältää seksuaalisen ulottuvuuden, ei siitä seuraa, että niin rajattu parisuhteen käsite olisi hyväksyttävä tai sopiva lainsäädännöllisesti: ajateltu avioliittolaki säätelee asioista, joissa sukupuoliyhdyntä ei ole millään muotoa määrittelevä tekijä (ei faktuaalisesti eikä loogisesti). Siksi premissi (ii) on perusteeton.”

Faktuaalisesti kyse on parisuhteiden sääntelystä. Kulttuurissamme omaksuttu parisuhde synonyyminä intiimisuhteelle on omaksuttu myös lainsäädännössämme. ”Ajateltu” eli sukupuolineutraali avioliittolaki sääntelee edelleen parisuhteita. Sääntelykohde ei muutu koskemaan esimerkiksi vanhemman suhdetta lapseensa, koiranomistajan suhdetta lemmikkiinsä tai samassa huoneistossa asuvien opiskelijakaverusten suhdetta, vaan pysyy parisuhteena. Jos katsot, että parisuhteisiin perustuva parisuhdelainsäädäntö ei ole hyväksyttävissä lainsäädännöllisesti, ehdotan, että pyrit vaikkapa ajamaan yhteiskunnassa läpi ajattelumallin, jossa keiden tahansa ihmisten välillä voi vallita parisuhteeksi kutsuttava ihmissuhde.

Parisuhdekriteerin uudelleenmäärittely saattaa osoittautua haastavaksi kun muistetaan, että lainsäätäjä olisi halutessaan voinut huomioida myös sukulaisten väliset parisuhteet uudessa avoliittolaissa. Lain rakenne ja sen oikeusvaikutukset vihjaavat siihen, että laki näkee avoliiton luonteeltaan korostetun varallisuusoikeudellisesta näkökulmasta. Silti se kategorisesti sulkee lähisukulaiset soveltamisalansa ulkopuolelle.

”erimielisyyttemme keskittyy siihen kysymykseen, onko parisuhdelakien kohteeksi perustelua ottaa vain parit, jotka tyypillisesti harjoittavat keskinäistä yhdyntää yhteisasumisen ja elämänkumppanuuden lisäksi, ja siten rajata ulkopuolelle parit, jotka "ainoastaan" asuvat yhdessä ja ovat elämänkumppanuksia.”

Kuten edellisessä viestissäni kannustin, olet täysin vapaa konstruoimaan uusia sääntelykohteita ja ajamaan niiden hyväksymistä demokraattisen yhteiskuntamme tarjoamien poliittisten vaikutuskanavien kautta. Tällä hetkellä parisuhdelainsäädäntö koskee nimensä mukaisesti parisuhteita, eli enemmän tai vähemmän vakiintuneita ihmissuhteita, joissa parisuhteen osapuolet elävät ja toteuttavat seksuaalisuuttaan. Jos todellakin tunnet palavaa myötätuntoa esimerkiksi harmaantuvia siskoksia kohtaan, jotka haluaisivat järjestää varallisuussuhteensa sosiaalisten riskien varalta, ja fanaattisessa hurmiossa vaadit, että sääntelyinstrumentiksi on pakko valita juuri sukupuolineutraali avioliittolaki, niin kukaan ei varmasti pidättele sinua ja tulevaa kansanliikettäsi.

Järkevämpää olisi tietenkin suorittaa esimerkiksi pikainen oikeusvertailu skandinaavisten oikeusjärjestelmien kesken ja pyrkiä toteuttamaan vaikkapa yhteisasumiseen perustuva norjalainen suoja- ja elatusjärjestelmä, jossa soveltamiskohteeksi kävisivät kaikenlaiset yhteisasumisen muodot parisuhteesta, sukulaisuudesta ja muista asiantiloista riippumatta. Tietynsisältöistä minimisuojaa myös virallistetun parisuhdemuodon ulkopuolella oleville henkilöille kaavailtiin Suomessakin esimerkiksi jo vuonna 1983, jolloin eduskunnassa laadittiin toivomusaloite avioliittolain kumoamisesta ja sen korvaamisesta uudella lailla yhteiselämästä ja yhteisvastuusta. En ole tutustunut aloitteeseen sen tarkemmin. 1990-luvulla toimineen perhetoimikunnan perhemietinnön pohjalta käytiin peräänkuuluttamaasi keskustelua siitä, tulisiko jonkinlainen rekisteröitymisen mahdollisuus antaa myös sellaisille henkilöille, joiden välillä ei ole keskinäistä seksuaalisuhdetta. Tällaisiksi rekisteröitymisen kohteiksi ehdotettiin muun muassa ystäviä, sisaruksia ja muita sukulaisia.

Oikeuskirjallisuudessa on tältä osin huomautettu, että parisuhdekriteeristä luopuminen merkitsisi avioliittolainsäädännön korvaamista ruokakuntalainsäädännöllä. Tämänkaltaiseen sääntelyyn on toistaiseksi suhtauduttu pidättyvästi, sillä perheoikeudellinen mallimme on lähtöisin juuri perheen ja kahden aikuisen välisen parisuhteen sääntelystä. Avioliitto- ja parisuhdelain ulottaminen koskemaan myös ei-aviollista yhteiselämää viettävien henkilöiden suhdetta ylittäisi sen luontevan kehikon ja rajat, joihin sääntelyratkaisut nykyisellään perustuvat. Uudemmassa perheoikeudellisessa tutkimuksessa minimiturvan rajaa ja samalla avoliiton ja avioliiton välistä suhdetta on pyritty lähestymään niin sanotun jääkaappiteorian avulla, mutta sääntelymalli ei ole sanottavassa määrin saanut tuulta purjeisiinsa. Laissa sääntelemättömässä parisuhteessa elävien ihmisten omistus- ja velkasuhteet ratkotaan nykyään yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden pohjalta ja viime kädessä yleisessä tuomioistuimessa.

”Olen nähnyt lähinnä perusteluita, jotka viittaavat perinteisen avioliiton luonteeseen (mikä ei tietenkään ole kelpoista argumentointia) sekä perusteluita, jotka vetoavat siihen, että joku on sanonut jotain viimeaikaisia parisuhdesäädöstulokkaita laadittaessa (ja että siksi 'yhteiskunta olisi sitä mieltä', mikä ei ole kelpoista argumentointia).”

Minä en puolestani ole nähnyt perusteellisesti kommentoituja sitaatteja lukuisista perustelukappaleistani, joissa käyn esimerkinomaisesti läpi paitsi yhteiskunnassa myös lainsäädännössä omaksuttua näkemystä parisuhdelainsäädännön kohteesta ja tuon kohteen luonteesta. Koska et erittele kritiikkiäsi, en tiedä, mihin kohtiin milläkin moitteellasi viittaat. Huomionarvoista on, että et esitä vastaperusteluita tai kommentoi suoria kysymyksiäni, vaan tyydyt vain olemaan asiasta eri mieltä. Oletan, että esittäisit selvät perusteet sille, miksi vastustat nais- ja miesparien avioitumista ja toisaalta olet valmis kannattamaan lähisukulaisten välisiä avioliittoja.