Muutamat kommenttien kirjoittajat pitävät kansallismaisemaan vetoamista tarpeettomana höpötyksenä. Näin ei kuitenkaan ole. Suomen kaltaisen pienen maan historiallisesti merkittävät kohteet rakentavat kansallisen identiteetin, jonka varjeleminen on erityisen tärkeää globalisoituvassa maailmassa: ”Keitä me olemme ja mitä me olemme tehneet.”
Suomalainen kansallismaisema perustui 1800-luvulla erityisesti Albert Edelfeltin kuuluisaan järvimaisemaan, josta lähtien suomalaisuus on ollut ennen kaikkea luonnonmaisemaa. Kaupunkimaisema osana suomalaista kansallismaisemaa on rajoittunut lähinnä Turkuun ja erityisesti juuri Aurajoen mutkan seutuun. Juuri tähän maisemaan kiteytyy itse asiassa koko suomalainen kaupunkiperinne, joten sen hävittäminen on erityisen vakavaa puuttumista jopa kansallisen identiteetin keskeiseen symboliin.

#46: Symbolit ovat osa meitä - Ainoa Suomen kansallismaisema, joka on kaupunkimaisema

1800-luvun alkupuolella Vartiovuorenmäeltä oli hakattu kaikki puut ja se oli täysin paljas, pitäisikö se nyt palauttaa siihen 'Edelfeltin aikaan'?

Ehkä todellakin pitäisi, sillä esim Petreliuksen patsaalta avautuva näkymä yli Turun on pahoin puiden varjostama ja pilaama.

Makuasioista on paha kiistellä, mutta minun mielestäni joku Aurajoen mutkaan rakennettava silta ei pilaa mitään kansallismaisemaa, mutta esim Tuomiokirkon edustalle rakennettava talo sen taatusti tekisi.

Siispä vastustankin Kirjastosiltaa siksi, että sen hyöty on liikenteellisesti olematon. Näin siksi, että se ei jatku Hämeentien yli mihinkään, vaan kulkua on jatkettava aivan samoja Uudenmaantien ja Kaskenkadun reittejä kuin nykyisinkin.