Olen käynyt kirjeenvaihtoa suomen viranomaisten kanssa lääkekannabisasiasta. Joulukuun -08 alussahan tuli lääkelaitokselta uusi ohjeistus, jonka mukaan yksityislääkäreiden lääkekannabis-reseptejä ei enää lääkelaitoksella hyväksytä poikkeuslupamenettelyyn, eli suomeksi sanottuna yks.lääkäreiltä vietiin lupa kirjoittaa näitä lääkkeitä. Kuitenkaan sos.ja terv.ministeriö eikä lääkelaitos myönnä tällaisia uusia ohjeita antaneensa. Lisäksi sos.ja terv.ministeriön edustaja väitti, että Suomessa on edelleen (29.12.08) vain 1 ainoa hlö, joka saa laillisesti Bedrocan-lääkettä. Todellisuudessa heitä on jo paljon enemmän, koska olen itsekin keskustellut ainakin 4:n kanssa, jotka saavat Bedrocania tai Sativexia. Ei tunnu ministeriö olevan ajan tasalla asiassa.

Kiinnostavaa on myös, että MOT-ohjelman toimittajan kanssa oli sovittu että tästä lääkekannabiksesta ja kipupotilaiden asemasta yleensäkin tehtäisiin juttu televisioon. Lääkelaitos mainitsi lisäksi että maassamme on liberaali politiikka lääkekannabiksen suhteen. Tietääkseni asia on juuri päinvastoin, koska esim. Englannissa, Espanjassa, Italiassa ja muissakin EU-maissa lääkekannabis on jo käytössä kivun hoitoon, ms-potilaiden hoidossa ja syöpäpotilaiden pahoinvoinnin hoidossa.Kanadassahan se on jo jopa korvattava lääke,ja laajalti käytössä.Miksei meillä?

Lääkelaitos oli myös sitä mieltä, että opiaatit ovat tehokkaampia kivun hoidossa, ja ainakin niistä on tieteellistä näyttöä. Lääkelaitos " unohti" sanoa, että myös lääkekannabiksesta on maailmalla paljon tieteellistä näyttöä, mutta Suomen kipulääkärit eivät tunnu olevan ajan tasalla tutkimusten seurannassa, tai jos ovatkin, eivät ole halukkaita määräämään näitä lääkkeitä huumelääkäri-leiman pelossa, minkä syyt hyvin ymmärrettäviä. Suomen huumausainelainsäädäntö kriminalisoi edelleenkin jopa omaan lääkekäyttöön kasvattamisen kotioloissa. Kuitenkin yleisesti kipuun käytettävät opiaatit eivät ole riskittömiä pitkäaikaiskäytössä, vaan vaikuttavat esim. kognitiokykyihin (suomeksi: aivotoiminnnan tasoon, älyyn ja muistiin)alentavasti. Lisäksi useimmista opiaateista tulee vaikeita sivuoireita ja vahva fyysinen riippuvuus, mitä taas ei kannabiksella tule.

Asiasta kiinnostuneille: USA:n lääketietellisen kansalliskirjaston sivuistoilta löytyy satoja tutkimuksia lääkekannabiksen käytöstä eri sairauksissa, näkymät ovat tutkijoiden mielestä huikeat, mutta tutkimukset vielä lapsenkengissä.
Netistä löytyy lisätietoa lääkekannabista koskevista tutkimuksista, siis aivan lääketieteellistä faktatietoa, esim. US National Library of Medicine, ja tämän instanssin tutkimustuloksia Pub Med-sivuilla, esim. future of cannabinoids as analgesic agents.Tässä vain yksi esimerkki.

Lääkekannabista ei ole tähän päivään mennessä saanut ainakaan HUS:n kipupoliklinikalta, eikä yksityiseltä Ortonin kipupoliklinikalta. Ja koska myös yksityislääkäreiltäkään ei enää ole mahdollisuutta saada, kiitos lääkelaitoksen, käytännössä ei siis mistään. MM. Multippeliskleroositautia sairastavat tarvitsisivat sitä kipeästi hermokipuunsa, ja ne muutama potilas,jotka ovat saaneet ennen yksityislääkärien kieltoa, ovat nyt pulassa jatkon suhteen. On olemassa myös sellaista lääkekannabisvalmistetta, josta on poistettu kaikki huumaavat ainesosat, mutta käytäntö on samanlainen senkin kohdalla. Ja jos puhutaan että kyse on huumeesta, muistuttaisin, että opiaatit luokitellaan myös huumeiksi lääkelaitoksen luettelossa. Kyse on nyt vain siitä, mitä huumetta pidetään kriminalisoituna ja mitä ei.

Minulta henk.koht.on evätty tämän lääkkeen saantimahdollisuudet vetoamalla mm. siihen,että olen masentunut, eikä masentuneelle voi myöntää k.o.lääkettä. Ihmettelen kukapa kipupotilas EI olisi masentunut, koska kivut ovat sitä luokkaa että joudun käyttämään metadonia, joka on morfiinista seuraavaksi kovin,mutta sekään ei auta enää. Kipua on kestänyt lähes 30 vuotta taukoamatta. Lääkäri huomautti jopa että lääkekannabis on kallista. Mikä lienee oma asiani, miten rahoituksen järjestäsisin. Ottaen huomioon, että joudun opiaattien sivuoireisiin syömään 13 muuta lääkettä, kustannukset tuskin ovat pääongelma.Lisäksi lääkäri väitti, että tieteelllistä näyttöä ei ole olemassa selkäperäisen hermokivun hoidossa. Kuitenkin se turkulaismies, nimim. Aulis, joka ensimmäisenä sai Suomessa lääkekannabista kipuunsa, sai sitä juuri samaan sairauteen kuin minulla on, ja toipui työkykyiseksi. Auliksen tarina oli pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa.Pitääkö ehdottomasti olla tieteellistä näyttöä, ennen kuin lääkettä voi edes kokeilla? Eikö lääkärin työn tarkoitus ole potilaan kivun lievittäminen keinolla millä tahansa, eikä näytön etsiminen?Lääkärini vastasi tähän että ei voi kommentoida, koska ei tunne k.o. potilastapausta.
Lisäksi jokainen, joka on pyytänyt lääkekannabista, on passitettu omalla kustannuksellaan psykiatrin konsultaatioon. Se ei tiettävästi ole tarpeen, jos lääkekannabista käytetään hoitoannoksin eikä kyse ole ns. viihdekäytöstä. Tämäkin proseduuri kestää ja maksaa ja vaikeuttaa kipupotilaan elämää entisestään.

Tässä vain muutamia esimerkkejä. Mikäli joku haluaa henk.koht. lisätietoja minulta, olen valmis niitä antamaan, mikäli terveydentilani sen sillä hetkellä sallii. En näet pysty selkäkivultani istumaan kovin kauaa yhtämittaa.

#1: sirpa mäkelä - lisätietoa taustasta 

 Hei. Olisin kiinnostunut asoista oman sairauteni kannalta ja tuli paljon kysymyksiä mieleen..?H.tiusanen@hotamil.com

#1: sirpa mäkelä - lisätietoa taustasta

Hei

Itsekin kärsin kovista selkäkivuista ja olisin kinnostunut kuulemaan tästä asiasta lisää. sammael79@suomi24.fi