Sateenkaaren värit

Siinä suuressa kaupungissa, missä keisari asui, vietettiin iloistaelämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi kaksi petkuttajaa. He olivat olevinaan kankureita ja kehuivat kutovansa maailman ihaninta kangasta. Sekä värit että malli olivat harvinaisen kauniit, ja lisäksi oli vaatteissa, jotka tästä kankaasta valmistettiin, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä.

Kudottakoon minulle siitä kankaasta kiireen kaupalla! Ja hän antoi petkuttajille hyvät rahat, jotta he ryhtyisivät työhönsä.

He pysäyttivätkin kahdet kangaspuut ja olivat tekevinään työtä, vaikka heillä ei ollut kangaspuissaan loimia eikä kuteita. Häikäilemättä he vaativat hienointa silkkiä ja kalleinta kultaa, mutta pistivät kaiken omiin taskuihinsa ja hosuivat tyhjien kangaspuidensa ääressä myöhään yöhön asti.

Koko kaupunki tiesi, miten merkillinen taika kankaaseen liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen naapurinsa oli.

Vanha kelpo ministeri meni saliin, missä petkuttajat istuivat tyhjien kangaspuittensa ääressä. Taivas varjelkoon! - ajatteli vanha ministeri ja avasi silmänsä selkosen selälleen. Minähän en näe mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

Voi, se on kaunista! Aivan erinomaisen kaunista! sanoi vanha ministeri tirkistellen silmälasiensa takaa. Tämä malli ja nämä värit! Niin, kyllä minä sanon keisarille, että kangas miellyttää minua kovasti.

Petkuttajat vaativat yhä enemmän rahaa, silkkiä ja kultaa. Niitä tarvittiin muka kankaaseen. Mutta he pistivät kaiken omiin taskuihinsa. Kankaaseen ei tullut ainoatakaan lankaa, mutta miehet kutoa helskyttivät tyhjää minkä ehtivät. Pian keisari lähetti toisen kelpo virkamiehen katsomaan. Hänen kävi samallatavalla kuin ministerin: hän katseli katselemistaan, mutta eihän hän nähnyt mitään, koska ei ollut muuta nähtävää kuin tyhjät kangas puut.

Kaupungissa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta kauniista kankaasta. Hyvänen aika, kuinka ne sopiavat hyvin. Tuo leikkaus on ihastuttava! kuuluu kuin yhdestä suusta. - Mikä malli! Mitkä värit

Ja keisari asteli asteli juhlakulkueessa kauniin kunniakatoksen alla, ja kaikki ihmiset kaduilla ja ikkunoissa sanoivat: - Herranen aika, kuinka koreat keisarin uudet vaatteet ovat!

- Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään! sanoin pieni lapsi. Herranen aika, kuulkaa nyt, mitä tuo viaton lapsi sanoo! virkkoi lapsen isä, ja sanoja kuiskattiin suusta suuhun. - Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! huusi vihdoin koko kansa. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli:- Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään.

H.C.Andersen

#47: -  

H.C. Andersenin satuklassikko Keisarin uudet vaatteet 

kertoo miehistä, jotka tekevät silmänkääntötempun koko kansalle. Tarinasta on tullut vertauskuva hyväuskoisten hölmöjen huijaamiselle. Yleensä keisarin uudet vaatteet nähdään jonkun muun yllä, mutta jos katsoo itseään tarkasti, voi omissa asusteissaankin huomata jotain yllättävää. Tarina keisarin uusista vaatteista on ajaton, koska se käsittelee ihmisen olemuksen muuttumatonta ominaisuutta:ihmisen tarvetta tulla hyväksytyksi.

Alusvaatteet

Ihminen on laumaeläin, ja lauman jäsenyys edellyttää, että muu lauma hyväksyy yksilön mukanaolon. 

Mikään sosiaalinen ryhmä ei pysy koossa ilman yhdistäviä tekijöitä: ryhmät voivat muodostua yhteisen harrastuksen, ammatin, aatteen tai jonkin muun vastaavan tekijän ympärille. Ihminen hahmottaa paikkansa yhteiskunnassa jäsenyyksiensä kautta ja kuvailee itseään ominaisuuksilla, jotka ovat ryhmiä yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi porvari, opiskelija, pelaaja, reserviläinen, toimittaja, HIFK-fani ja luonnonsuojelija ovat kaikki piirteitä, jotka yhdistävät ihmisen tiettyyn ryhmään.

Keisarin uudet räätälit tiesivät, miten tärkeää ryhmän hyväksynnän säilyttäminen on yksilölle. Ryhmään kuuluakseen ihmisellä joitakin aiheita koskevien mielipiteiden tulee olla tietynlaisia, muuten yhteys muuhun ryhmään heikkenee.

Keisarin uudet räätälit iskivät tässä kohdassa. He onnistuivat vakuuttamaan ryhmän (tässä tapauksessa koko valtakunta) siitä, että se, mitä he sanoivat, on enemmistön mielipide. Yksi kerrallaan he huijasivat hovin väen puolelleen, ja lopulta kaikki uskoivat kaikkien muiden pitävän totena räätälien tarinaa vaatteista, joita tyhmät eivät näe. Jokainen vaatteiden kauneutta kehunut pelkäsi joutuvansa naurunalaiseksi ja ryhmän narriksi.

Jos arvostaa jotain asiaa vain siksi, että sitä kuuluu arvostaa, on lähellä keisarin uusia vaatteita. Olennaista keisarin uusissa vaatteissa on, että ihminen on valmis uskomaan jotain sen vuoksi, että hän on vakuuttunut muiden uskovan saman asian. Omaa mielipidettä ei voi muodostaa kaikista maailman asioista, joten joudumme – useammin kuin uskommekaan – luottamaan muihin ilman järkisyitä.

Housut jalkaan

Jos pohtii, missä asioissa ”oma mielipide” onkin pelkkää enemmistön seuraamista, voi saada käyttöönsä hieman lisää pelimerkkejä. Määrällinen muutoskin on toki askel parempaan suuntaan.

Päällystakki

Muiden käytös vaikuttaa minuun, mutta myös minä vaikutan muihin. Ryhmä vaikuttaa muihin samalla tavalla kuin minuunkin, ja ryhmän vaikutus tapahtuu sen jäsenten välillä. Jos olen vakuuttunut keisarin uusien vaatteiden tyylikkyydestä, yritän – niin tietoisesti kuin tiedostamattakin – vakuuttaa muitakin asiasta.

Sopivissa olosuhteissa voi käydä niin, että kukaan ryhmän jäsen ei syvällä sisimmässään ole samaa mieltä ”yleisen mielipiteen” kanssa, mutta jokainen uskoo jokaisen muun kannattavan sitä, ja esittää sen vuoksi yleisen mielipiteen kannattajaa.

Status quo ylläpitää itse itseään, ja tilanteen purkautuminen vaatii ulkopuolisen väliintuloa, sillä yksittäinen ryhmän jäsen ei yleensä uskalla lähteä vastustamaan itsestään selviltä vaikuttavia asioita. (Sadun lopussa pieni lapsi, joka ei ollut vielä sisäistänyt yhteisön arvoja, sanoo: ”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!”) Esimerkki: kun kertoo stereotyypiaan nojaavan vitsin jostakin vähemmistöstä, vahvistaa kuulijoiden käsitystä siitä, millaisena kaikki muut pitävät heitä.

Lainauksia poimittuna sieltä täältä sivulta feldon.net