Moraaliopetuksen, siis katsomusopetuksen, laadusta päättäminen ei Suomessa kuulu valtiolle eikä kouluviranomaisille vaan oppilaiden vanhemmille. Kaikille pakollinen, yhteinen katsomusopetus on PAHINTA mitä voidaan ajatella. Se polkee sekä uskovaisten että ateistien oikeuksia. Sellaista opetusta oli ja on totalitaarisissa valtioissa, jollainen Suomi ei ole.

Riitta Salmi voi olla katkera omille vanhemmilleen, ettei päässyt opiskelemaan ET:a, ei muille. On murheellista, että lapsia pakotetaan mihinkään katsomusopetukseen, mutta ET on tarkoitettu yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille. Jos pienryhmäisten uskontojen opetusta karsitaan ryhmäkokoa nostamalla, näiden ryhmien oppilaita ajautuu ET:oon: ET:sta tulee taas se kaatopaikka mikä ET:n edeltäjä UH oli (kevääseen 1985 asti). Vähemmistöryhmän (yhdyskuntiin kuulumattomien) oppiaineesta ei saa tehdä kaatopaikkaa. 

#5: Ateisti - Yhteinen katsomusopetus on mahdotonta 

Meillä taitaa olla hyvin erilainen näkemys siitä, mitä elämänkatsomustieto pitää sisällään tai mitä sen pitäisi pitää sisällään. Ei todellakaan saa olla kyse siitä, että oppilaille syötettäisiin ylhäältäpäin yksi yhtenäinen maailmankatsomus. Päinvastoin, oppilaille on annettava tietoa erilaisista tavoista katsoa maailmaa (eri uskonnot, agnostisismi ja ateismi ml.) ja heidät on saatettava pohtimaan asioita, niin että voivat muodostaa oman näkemyksensä itsenäisesti faktojen pohjalta ja henkilökohtaisen etiikkansa/logiikkansa mukaan. Mielestäni ET:hen sopi(si)vat loistavasti myös medialukutaidon ja etiikan opetus sekä kasvatus kriittisyyteen (sekä yleisesti että erityisesti kaupallista maailmaa ja mainontaa kohtaan, oli "myytävänä" sitten aatteita, palveluita tai tavaroita).

Omia iäkkäitä vanhempiani en voi syyttää siitä, että minulla ei ollut mahdollisuutta valita ET:tä aikanaan vuosikymmeniä sitten maalaispaikkakunnalla. En olisi itsekään halunnut joutua silmätikuksi vaatimalla itselleni ET:n opetusta - sitä kun ei muistaakseni silloin ollut. Kirkosta eroamiseen olin liian nuori, enkä olisi tuolloin edes halunnut erota kirkosta. 

Pidän itse asiassa täysin käsittämättömänä sitä, että vieläkään vuonna 2010 koulujen uskonnonopetusta ei olla valmiita järkeistämään. Koulut ovat helisemässä säästövelvoitteiden ja ylisuurten luokkakokojen kanssa, mutta tässä asiassa veronmaksajien rahojen tuhlaaminen ei näytä ongelmalta. Miksi ihmeessä koulujen on järjestettävä erillinen uskonnonopetus kaikille (pää)uskontokuntien edustajille, vaikka kaikille yhteinen uskonnonopetus pystyttäisiin järjestämään helposti muiden pakollisten oppiaineiden yhteydessä? Samalla edistettäisiin ekumeniaa ja uskontokuntien rauhanomaista rinnakkaiseloa sekä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta niin (eri tavoin) uskovaisia kuin uskonnottomia kohtaan. 

Itseäni ahdistaa todella paljon se ajatus, että niukkoja julkisia varoja käytetään tälläkin hetkellä siihen, että pieniä koululaisia aivopestään uskomaan yhteen totuuteen ja sellaisiin uskonnollisiin arvoihin, jotka saattavat olla ristiriidassa yhteiskuntamme perusarvojen ja jopa lainsäädännön kanssa. Ei ole kohtuutonta vaatia, että uskonnolliset yhteisöt halutessaan järjestävät itse jäsenilleen tunnustuksellista opetusta - yhteiskunnallemme ko. opetuksen järjestäminen ja maksaminen ei kuulu. Elämänkatsomustieto voisi olla se  kaikille yhteinen oppiaine, jolla koulujen uskonnonopetus (pikemminkin uskontojenopetus) voitaisiin järjestää kaikkia tyydyttävällä tavalla - jos niin halutaan. Paljon työtä, uutta ajattelua ja uusien oppikirjojen laadintaa se vaatisi, mutta olisi varmasti sen arvoista.