#109: - Niinpä niin..

Ongelmia syntyy aina, kun yritetään ratkaista monimutkaisia ongelmia tiukasti yhden mallin puitteissa. Ja kun vielä ei ole minkäänlaisia takuita siitä, että malli toimii käytännössä ja kun sen toimeenpanoon ei tarjota ylimääräisiä resursseja ja selkeitä suuntaviivoja, vain yleisiä ideoita.

Hyvät periaatteelliset ideat ovat tuottaneet suunnattomasti vahinkoa länsimaidenkin historiassa, kun ne on ajettu lävitse ainoina mahdollisuuksina. Maailman kaventaminen turhaan hyvyyden nimissä on ehkä pahinta väkivaltaa, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Se, että joku tulee ja sanelee, mikä on oikein ja vain oikein, johtaa täsmälleen sellaiseen ajattelun rajoittamiseen, kritiikin torjuntaan ja ongelmiin, jota on nähty aivan kylliksi Euroopassa viimeisen sadan vuoden aikana (valtiolliset ideologiat, markkinataloudelle antautuminen); ne kaikki on tehty hyvän ja rationaalisuuden ja uudistuksen nimissä, usein juuri ainoina oikeina ratkaisuina.

Juuri tämä kyvyttömyys ajatusten skaalaukseen ja erilaisten yhtäaikaisten "maailmanhypoteesien" (esimerkiksi pedagogiset ideat ja käytännöt) sallimiseen paikallisina ja toisiaan täydentävinä käytäntöinä kaventaa ihmisten oikeuksia myös arjessa.

Niinpä Vantaalla esimerkiksi suomenkielisillä on kavennetummat oikeudet kuin ruotsinkielisillä. Sivistystoimen mukaan kyse on kuitenkin parannuksesta, sillä logiikka on, että "nykyiset erityisluokat jotka sijaitsevat erityiskoulukeskittymissä ovat menneen maailman ideologiaa". Siksi on luontevaa väittää, että erityisopetuksen keskittymistä, kuten Veromäestä, käsin nouseva kritiikki on "muutoksen pelkoa" jne. Juuri tällaista yksisilmäisyyttä ja totalitarismia vastaan on taisteltava. Ja pelko on ihan terveellinen tunne, kun joku tuo TOIMENPIDEOHJELMAN JOTA ALKAA TOTEUTTAA LAPSEESI SINULTA ASIASTA KYSYMÄTTÄ JA SUHTAUTUU ASIALLISIIN PERUSTELUIHISI VÄLINPITÄMÄTTÖMÄSTI JA ALENTUVASTI ("EI OLE SINUN ASIASI MIETTIÄ NÄITÄ, MEKIN KOPIOIMME NÄMÄ IDEAT ERÄÄN JYVÄSKYLÄLÄISEN ERITYISPEDAGOGIIKAN PROFESSORIN ARTIKKELEISTA, JOISSA NYT SATTUU OLEMAAN JOITAKIN RISTIRIITOJA JA KÄYTÄNNÖN ONGELMIA, MUTTA EIHÄN ME NIISTÄ VÄLITETÄ KUN MALLI SOPII NIIN HYVIN TÄHÄN UUDISTUSINTOON JA ANTAA VÄHÄN POTKUA OMAAN AJATUKSEN KÖYHYYTEEN).

Jos toimenpideohjelma olisi puite tai mahdollisuus, sen vielä nielisi, mutta kun se on YLEISTETTY PAKKO VAIKKAKIN OIKEUDEN, UUDISTUKSEN JA TASA-ARVON NIMISSÄ ESITELTY PAKKO, niin siinä menee minulla veronmaksajana ja oikeudentajuisena ihmisenä ja älyllisenä olentona raja. Miksi ihmeessä minä suostuisin vapaaehtoisesti lapsineni moiseksi koekaniiniksi, kun asian voisi hoitaa tahdikkaammin ilman mitään kuluja ja vaivaa - jopa niin että uudelle mallille itselleen voisi olla hyötyä siitä että sen toimivuutta tutkitaan rinnan "vanhemman" pedagogisen mallin kanssa, johon on sitoutunut valtava määrät koeteltua tietoa ja osaamista? No siksi, että uutta mallia ei edes ole - kaikkien on vain esitettävä, että se on... Ehkä se joskus on, mutta tämän välitilan ajan hinnan mallin kehittelystä maksavat lapset, ja mikä pahinta: aivan turhaan, ihmisen turhamaisuuden ja oikeassaolon tarpeen vuoksi.

Jos maailma on jonkun "pahan" vallassa eikä tahdota vetää mukaan uskonnollisia perusteita, voidaan sanoa, että maailmaa hallitsee juuri se paha, että asiat nähdään vain yhdestä perspektiivistä kerrallaan ja kuvitellaan sen olevan todistus kokonaisuudesta; kaikki muu on torjuttava kritiikittä omaksutun hyvyyden ja edistyksen tieltä. Valitettavasti tämä pahuus ulottuu niin politiikkaan, liike-elämään kuin uskontoon. Usein tietyn ideologian ajajien motiivit ovat paljon raadollisempia: oma tai lähipiirin rajallinen etu, uran tai ajattelusuunnan edistäminen, oman idean näkeminen ratkaisevasti kaikkia muita parempana. Mutta yleisemmin ideologiat lyövät lävitse ihmisten konsensushakuisuuden, mielipiteettömyyden, kokemattomuuden, tyhmyyden ja sosiaalisen häpeän sekä leimautumisen pelon vuoksi. Ja myös siksi, että valta keskittyy, ja silloin argumentit ja käytännön kokemuksen ovat turhaa valuuttaa.

Vesa Haapala