#61: - Re: Järkyttävää luettavaa 

Silloin 90-luvulla ei hänellä edes omia lapsia ollut ja silti oli kultapossukerhon ulkopuolella olevien kohtelu täysin ala-arvoista. Jos itselläni ei olisi ollut kilpaurheilua harrastavaa sisarusta tai yleisurheilua harrastavia kavereita, joilta kuulin toisenlaisesta toiminnasta, olisin voinut luulla että tuollainen kuuluu normaaliin valmennussuhteeseen. Ikään kuin "akulouhimies" -taktiikkaa, mutta nuorille urheilijoille. 

Ihan itkettää, kun ajattelen kuinka moni lapsi ja nuori on tuon saman joutunut käymään läpi. Harjoittelemaan siinä kyllä oppi, määrällisesti paljon! Tunnistan hyvin tuon tässäkin keskustelussa mainitun "kilometrimäärät korvaa valmennuksen laadun ja uimarin lahjakkuuden." Tästä oli toisaalta kyllä apua muihin lajeihin myöhemmin, kun ei ihan herkästi ollut tottunut luovuttamaan. Valmennusmetodit ja niiden tuomat tulokset olivatkin onneksi toisaalla huomattavasti parempia.

#62: ex-uimari - Re: Re: Järkyttävää luettavaa 

Valitettavan totta - vaikka ei kuitenkaan mitenkään uutta uinnissa. Raisussa opitaan harjoittelemaan kovaa, mutta harva sielläkään jaksaa aikuisena enää uida.

On olemassa vaativia valmentajia ja vaikeita valmentajia, mutta kasvavalle nuorelle pahimpia ovat valmentajat, jotka eivät tunne minkäänlaista vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään. Ehkä astetta pahempia ovat ne, jotka antavat homman jatkua.