Adressi RaisU:n johtoryhmälle

#50: - Re: Re: Re: Silmät auenneet 

Kyllä on pähkinäryhmä pienentynyt muutamassa vuodessa - samaan aikaan kun harrasteryhmät kasvaa yli ratatilan. Pitäisiköhän raisun mainostaa itseään harrasteseurana, eikä huippuseurana.

Jos Aui ja ÅSK yhdistyy, ei jää edes Cetukselle paljoa saumaa, saatikka piskuiselle Raisulle. Isot määrää tahdin ja pienet saa mitä muruja nyt sattuu tippumaan.

eikä uimareissa. Mätä löytyy johdosta ja valmennuksesta. Muutama vuosi voi olla myrskyn jälkeen tasaista ja nykyisten uimareiden vanhemmat eivät usko näitä kirjoituksia. Samoin kuin itse luin ihmeissäni Rannikkoseudun juttuja ja sinisilmäisesti luulin, että oli vain pahantahtoisten mustamaalaamista. Ei muuten ollut. Tulee se aallonpohja vastaan taas. Olkaa vanhemmat tarkkana.

#53: - Ei seurassa mitään pahaa 

Jännä juttu miten uimaliitto muuttaa sääntöjään, että kätevästi raisun päävalmentajan lapsi mahtuu mukaan ikumaajoukkueeseen - eikä ole edes ensimmäinen kerta, kun sääntöjä sopivasti muutetaan - korruptio, hyvävelikerho jne. rehottaa syvällä uimaliiton rakenteissa.

Ulpukassa voi uittaa treeniä lapsella hallin ollessa muilta suljettu, kun on omat avaimet. Menestyksen salaisuus on pitkillä matkoilla suoraan verrannollinen kilometrien määrään - tarpeeksi uittamalla saadaan keskivertouimarista mestari. Mutta kun murrosikä on ohi ja lihasta alkaa kertyä, kertyy maitohappoakin.

Toivottavasti kukaan ei luule, että kun aikaa on kulunut, olisi asiat jotenkin toisin. Samat henkilöt edelleen vastuussa toiminnasta kuin aiemminkin - vanhemmat - pitäkää silmät ja korvat auki ja läheltä löytyy todella hyviä vaihtioehtoja.

Kyllähän kaikissa seuroissa on omat ongelmansa, mutta ei missään ole tullut vielä vastaan noin räikeitä tapauksia kuin Raisussa. Ne joilla menee hyvin, ummistavat silmänsä eivätkä ota kantaa, vaan ovat kaikkien kavereita, ne jotka kärsivät saavat kokea karvaan koston (lapsilleen). Harvassa paikassa istuu sekä valta että sen väärinkäyttö noin tiukassa. Koska Raisun yhteydet ovat tiukasti kaupungin päättävissä rakenteissa ja uimaliitossa, tietyt henkilöt pystyvät tehokkaasti edistämään omaa etuaan ja samalla aiheuttamaan haittaa vihollisilleen.

Että vielä vuosia tämän jälkeen jotkut jaksaa märehtiä miten syyttä suotta moititaan. 

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa

Jos lapsesi on herkkä tai sinulle tärkeä, kannattaa harkita muuta seuraa uimaseuraksi. Jos sinulle lapsesi uintimenestys on tärkeää, kannattaa hankkiutua sponsoriksi Raisuun ja hyviin väleihin valmennuksen kanssa - niin saatat saada lapsellesi hyvää valmennusta. Jos lapsesi sairastaa, loukkaantuu, kasvaa myöhemmin kuin muut tms. eikä siis ole valmentajalle pontentiaalinen kultakimpale joka ui EM ja MM tasolla teini-iässä, todennäköisesti valmennusta ei saa. Jos menet tästä asiasta valittamaan, lapsesi joutuu syrjinnän ja kiusauksen kohteeksi.

Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsesta tulee nuori yläkouluikäinen, on lapsen itse otettava vastuu  valmentajien kanssa keskustelemisesta, koska vanhempia ei siihen hyväksytä - olipa kyse sitten sairasteluista, kouluvalinnoista, kisalajien määrästä toipilaana jne. Mikäli vanhempana keskustelet asiasta alaikäisen nuoresi puolesta, valmentaja huutaa siitä nuorelle. Tätä kutsutaan koirakouluksi, joista kaikki eivät selviä ehjänä. Pahimmillaan rikkoo psyyken, vähimmillään pilaa kaiken mikä liittyy uimiseen - ellei satu olemaan yksi niistä, jotka saavat paistatella oman hetkensä valmentajan  suosion keskipisteessä - kunnes kehitys uimarina loppuu tai muuten vaan menee sukset ristiin.

Hiljaiset hyväksyjät seurassa, joiden asiat ovat hyvin ovat yhtä pahoja kuin ne jotka ongelman aiheuttavat, koska eivät tee mitään asioiden muuttamiseksi paremmaksi. He mahdollistavat jatkuvan kiusaamisen ja epäasiallisen toiminnan. On helppoa olla tyytyväinen ja sokea, kun omalla lapsella on asiat hyvin.

Ei nämä asiat vuodessa kahdessa miksikään muutu, kun ovat jatkuneet jo kymmeniä vuosia.

#58: LapsensaPelastanut - Uimarikato yläkouluikäisissä 

On se kumma kun tuollaisesta valmentajasta ei päästä eroon, kun muissa seuroissa erotetaan ilman syytäkin

Kyllä puistattaa! Samainen valmentaja toimi jo reilu 20 vuotta sitten toisella puolella Suomea. Ikuiset traumat jääneet tuosta touhusta, onneksi pääsin eroon. Vielä valmennusryhmän vaihdon jälkeenkin ko. tyyppi ilkkui meille "loosereille" käytävillä milloin mistäkin ja kehuskeli omiensa tuloksilla. Silloin monet meidän uimareiden vanhemmat pistivät valmentajan käytöksen keskenkasvuisuuden ja kokemattomuuden piikkiin. Kuten myös toiset valmentajatkin, neuvoivat meitä ettei pidä kuunnella. Sama meininki näyttää jatkuvan edelleen vaikka vuosia on kertynyt ja me kaikki jo pitkään aikuisten kirjoissa. Tuollaista ihmistä ei saisi päästää toimimaan lasten ja nuorten kanssa.

#60: ex-uimari - Järkyttävää luettavaa 

On pilannut jo monen nuoren uintiuran ja itsetunnon :( Ja silti vaan saa jatkaa - oman lapsen etu ajaa muiden lasten edun edelle ja sinisilmäisimmat eivät voi kuvitella edes millaista on joutua silmätikuksi

#61: - Re: Järkyttävää luettavaa 

Silloin 90-luvulla ei hänellä edes omia lapsia ollut ja silti oli kultapossukerhon ulkopuolella olevien kohtelu täysin ala-arvoista. Jos itselläni ei olisi ollut kilpaurheilua harrastavaa sisarusta tai yleisurheilua harrastavia kavereita, joilta kuulin toisenlaisesta toiminnasta, olisin voinut luulla että tuollainen kuuluu normaaliin valmennussuhteeseen. Ikään kuin "akulouhimies" -taktiikkaa, mutta nuorille urheilijoille. 

Ihan itkettää, kun ajattelen kuinka moni lapsi ja nuori on tuon saman joutunut käymään läpi. Harjoittelemaan siinä kyllä oppi, määrällisesti paljon! Tunnistan hyvin tuon tässäkin keskustelussa mainitun "kilometrimäärät korvaa valmennuksen laadun ja uimarin lahjakkuuden." Tästä oli toisaalta kyllä apua muihin lajeihin myöhemmin, kun ei ihan herkästi ollut tottunut luovuttamaan. Valmennusmetodit ja niiden tuomat tulokset olivatkin onneksi toisaalla huomattavasti parempia.

#62: ex-uimari - Re: Re: Järkyttävää luettavaa 

Valitettavan totta - vaikka ei kuitenkaan mitenkään uutta uinnissa. Raisussa opitaan harjoittelemaan kovaa, mutta harva sielläkään jaksaa aikuisena enää uida.

On olemassa vaativia valmentajia ja vaikeita valmentajia, mutta kasvavalle nuorelle pahimpia ovat valmentajat, jotka eivät tunne minkäänlaista vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään. Ehkä astetta pahempia ovat ne, jotka antavat homman jatkua.

Että Raisiossa asuvien uimarit joutuvat joko lopettamaan tai jatkamaan harrastustaan muualla, koska Raisiossa pärjäävät vain valmentajien lapset ja aikuisuimareista ne, jotka oikeasti harjoittelevat muualla. Näissäkin SM kisoissa Raisun pisteet tulevat ennen kaikkea erityisuimarin pisteistä lajeissa, joissa melkein jokainen pääsee palkintopallinne. Kyllä pitäisi erikseen laskea NSM, SN ja VSM pisteet. Ja eipä kovinkaan moni uimari tuolla Raisun riveistä ole uinut lähellekään omia ennätyksiään.

Aikaisempina vuosina SM ja NSM uinareita Raisusta oli iso joukko - nyt esim. aikuisten 4 x 50m VUV (seka) 1. joukkueen sijoitus oli 13. - ei mikään huippusuoritus.

Toivottavasti pikku-uimareiden vanhemmat rahoittaessaan Raisun toimintaa maksamalla kausimaksuja, pohtivat mikä on syynä siihen, että siellä ykkös/edustusryhmässä on todellisuudessa aika paljon vähemmän uimareita, kuin mitä seuran kotisiujen listoista voisi päätellä. Miksi niin moni lopettaa?

Rollo kisojen laskeva trendi sijoituksissa jatkui tänäkin vuonna - aiemmin on juhlittu mestaruutta, IKM kisat pelasti mitallitaulukossa pari luontaista lahjakkuutta + valmentajien lapset, mutta seurapisteissä kärki oli kaukana. SM kisoissa aikuisuimareiden puute paistaa ikävästi, kun samat IKM uimarit koittavat aikuisten kisoissa paikata aukkoa. Toivottavasti uimarit jaksavat vielä PM kisatkin.

Valitettavasti urheilusta kirjoittava paikallislehdistö ei näitä kuvioita näe, vaan nielee sellaisenaan kaunistellut puheet Raisun menestyksestä ja tekee juttuja, joiden avulla seura saa uusia jäseniä.

Lapseni on aloittanut nuorissa, olen antanut palautetta mm. viestinnästä ja turvallisuusasioista, kukaan ei tunnu välittävän, en tunne seuran johtoa tai valmentajia... aloin penkoa nettiä, josko täältä löytyisi jotain mikä avaisi seuran taustoja, löysin tämän adressin joka on muutaman vuoden vanha... yritin ottaa yhteyttä adressin tekijään, mutta kukaan ei ole vastannut... olisin halunnut kysellä seuran taustoista, koska kaikki tämä kirjoittelu ja omat kokemukset tuntuvat varsin oudoilta... olisin toivonut saada jonkun kiinni, jonka kanssa jutella suoraan. Pitääkö tosiaan lähteä toiseen seuraan?

#65: - Seuran asioista tietämätön 

Tarkistamme viestit ja palaan asiaan.

#65: - Seuran asioista tietämätön 

Ehdottomasti pitää lähteä. 

Miten tiedossa olevien asioiden valossa kukaan uimaristaan välittävä vanhempi voi oikeasti sallia uimarin siirtymisen raisuun? Ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia tulee vastaan ja ne eivät ole mitenkään vertailukelpoisia kilpailevien seurojen "vaikeuksiin". Ruoho tuon aidan toisella puolella on taatusti tekonurmikkoa, josta jää suuhun pilaantunut jälkimaku. Ulospäin kyllä hymyillään käskystä somessa, vaikka kyynelten läpi.

90% maksaaa lystin ja kokee koirakoulun

Missä on Raisun mies / poikauimarit? SM/NSM kisoissa kaksi poikaa, molemmat valmentajien omia. Syystä että...?

Vaikuttaa siltä että vihdoin Raisun ongelma helpottaa, mutta siirtyykö muualle?

#71: - Onko Raisun piinavuodet ohi 

Mahtavaa! Myös ulpukassa voi käydä uimassa kun hajuhaitta poistuu lokakuussa

https://yle.fi/urheilu/3-11163926
https://yle.fi/urheilu/3-11164048

"

Valmentajan kritisoiminen johti julkiseen nöyryytykseen

Elinan mukaan jo hänen aikanaan jotkut vanhemmista yrittivät puuttua väärinkäytöksiin. Vanhemmat ottivat asian puheeksi suoraan valmentajan kanssa.

– Valmentaja ei myöntänyt tekemisiään tai käänsi ne toiseen valoon löytäen syylliset aina muualta, yleensä luistelijasta itsestään, Elina kertoo.

Luistelijat eivät uskaltaneet puuttua asiaan. Luistelijoiden mukaan yksi syy tähän on valmentajan epäasiallinen vallankäyttö.

– Valmentajaa vastaan asettuminen ei johtanut lopulta kuin omaan julkiseen nöyryytykseen. Sen sitten joko kesti tai ei kestänyt. Kun nuoren identiteetti on kiinni urheilussa ja on kova tahto pärjätä lajissa, se osaltaan auttaa nielemään paljon pahaa, Elina sanoo.

"

Niin kovin tuttua :(