Sain pidettyä omani hengissä vaikka läheltä piti. Melkein tukehduin kyyneliini kun luin Elinan päiväkirjaa niin tuttua se oli.En vieläkään vuosien jälkeen kykene ymmärtämään miten en kyennyt auttamaan lastani enempää, suojelemaan. Miksi ei koulu pitänyt huolta omastani vaan oli mukana opettajia myöten?Miksi heistä ei löytynyt selkärankaa tunnustamaan omat laiminlyöntinsä ja tekemään asialle jotain? Luotin heihin koska heidän piti olla aikuisia mutta he olivatkin petoja samanlaisia kuin oppilaat. Toisinsanoen oppilaat oppivat olemaan samanlaisia kuin opettajat. Jos hekään eivät välittäneet, mikä olisi oppilaita laittanut kuriin.

Vaikka minäkin olen katkera ,niin jossain sydämeni sopukassa ymmärsin kiusaajia,sillä tiesin millaista heidän kotielämänsä oli. Osa näennäisesti rikkaita ja "vaikuttaja" perheistä, joilla luulo että tällä statuksella voi tehdä kenelle vaan ja mitä vaan. Toiset peesaajina ettei itse joudu uhriksi. Se on kuin susilauma jolla on johtaja ja se lauma syö heikomman.

Olen niin pahoillani Elinan päätöksestä ja vanhempien surusta. Voin vain toivoa että jonain päivänä olisi hieman helpompaa.

#31: Kiusatun äiti -

Juuri sain kuulla lapseni jälleen harkinneen itsemurhaa. Miksi lastani kiusataan, ja miten saan sen loppumaan? Puhuminen ei auta, mitään ei tapahdu. Opettajat vain "juttelivat", mutta eivät ota asioita todella vakavissaan. Miten jaksan lapseni tähden, ja millä saan suojeltua toista lastani ettei hän joudu samaan? Miten sinä jaksoit?

En halua joutua kokemaan Elisan vanhempien kohtaloa. Voimia Elisan vanhemmille minultakin.