Vuosien varrella n 30 vuotta luokanopena toimineena on ollut

pakko kuunnella jatkuvaa kitinää työmme epäkohdista.

Pahimmat narisijat ovat olleet yleensä sellaiset, jotka eivät millään tavalla

viitsi laittaa itseään likoon yhteisten asioiden hoitamiseen. Pahimpia ovat ne vapaamatkustajat

jotka eivät maksa jäsenmaksuja, mutta tiukan paikan tullen ovat kärkkäitä arvostelemaan OAJ:N

toimintaa. Katsomosta on helppoa huudella!

Täytyy nyt kuitenkin pitää mielessä, kuka tässä on syntipukki ja osoittaa joukolla

ainakin syyttävä sormi sinnepäin. Mitäs ne virkaveljet siellä Virossa vähän aikaa sitten tekivätkään..

#47: - Syytökset oikeaan osoitteeseen!

Johan pomppasi! Olen nuorta opettajasukupolvea ja tyytymätön OAJ:n ajamaan politiikkaan, pidän ammattijärjestöön kuulumista kuitenkin tärkeänä ja teen huomattavasti vapaaehtoistyötä opetustyön kehittämisen vuoksi. Uraansa aloittaville opettajille tilanne pääkaupunkiseudulla on sietämätön (palkkaus, pätkätyöläisyys, ylipäätään työpaikan saanti omassa aineyhdistelmässäni edes 200km säteellä sieltä missä haluaisi asua - on sattumanvarainen lottovoitto). On ihan turha tulla sanomaan, ettei OAJ voi vaikuttaa kaikkiin asioihin. Vahvemman liitot, jotka tajuavat oman merkityksensä ja omaa sitä kuuluisaa itsekunnioitusta ja ammattiylpeyttä, ajavat asioitaan tehokkaammin. Lisäksi päivätyönsä hoitavalta opettajalta on paksua olettaa, että hän lähtisi kehittämään opettajakunnan työolosuhteita kunnallispolitiikan kautta. Hidas ja raskas malli, mikä on omiaan lisäämään opettajien eriarvoisuutta kuntatyönantajasta riippuen. Tämä on väärä foorumi kritisoida OAJ:n toimintaa, mutta näihin epäkohtiin olen itse tyytymätön.

1. Terveellinen työympäristö ei toteudu siitä huolimatta, että OAJ pitää asiaa esillä (homekoulut). Kunnilla on ollut mahdollisuuksia hidastella asian korjaamista useita vuosia – samalla vaarantaen opetushenkilöstön ja lasten terveyden.
2. Opetusryhmien maksimikokoon puuttuminen hidasta ja ponnetonta. Ryhmäkoko vaikuttaa suoraan työrauhaan, oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen ja tukemiseen, oppimistuloksiin ja opettajan jaksamiseen.
3. Opetusmateriaalin määrärahojen puute. Kaikissa kouluissa oppikirjoja ei hankita riittävästi, tehtäväkirjoja ei monessa aineessa hankita lainkaan, kokeellinen opetus ei ole mahdollista määrärahojen puutteen vuoksi -> lisää opettajien työmäärää, kuormitusta, näkyy välillisesti opetuksen laadussa, oppilaiden motivaatiossa, oppimistuloksissa, myös kustantajien oppimateriaalin laadussa ja tarjonnassa.
4. Opetusalan lainsäädäntöä ei ole päivitetty vastaamaan nykyajan haasteita. Opettajan vaikutuskeinot ovat liian vähäiset. Opettajien työhön ja vastuuseen olennaisesti vaikuttaviin tekijöihin on annettu suosituksia, joihin työnantaja ei reagoi. Niistä pitäisi tehdä lakipykäliä.
5. Täydennyskoulutusmahdollisuuksien rahoituksen puute estää opettajan ammatillisen kehityksen. Opettajat ovat joutuneet itse kustantamaan opetustyön ja työnantajan edellyttämän täydennyskoulutuksen (mm. terveystiedon aineenopettajat). Kärjistetysti sanottuna : pahimmillaan opettajan tiedollinen osaaminen jää sille tasolle, mikä se on ollut valmistumishetkellä.
6. Erityisoppilaiden integrointi normaaleille luokille on lisännyt opettajien työmäärää, näkymättä palkkauksessa. Erityisoppilaat eivät aina saa omien tarpeidensa mukaista opetusta resurssien puuttumisen vuoksi.
7. Organisaatiomallin ongelmat. Opetustyö ja koulun johtaminen vaatii läsnäoloa ja aikaa ihmisten väliselle kohtaamiselle. Johtomalli, jossa rehtorilla on satoja, jopa tuhat alaista, on työläs, käytännössä mahdoton. Koulun johdon palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.
8. Eri opettajien välinen epätasa-arvo opetusvelvollisuudessa (erityisopettaja, eri aineenopettajat). Perustuu historiallisiin olettamuksiin opettajien työmäärästä, mikä ei kaikilta osin vastaa nykytodellisuutta. Asiasta ei keskustella avoimesti, eikä tilannetta kartoiteta tutkimuksin.
9. Kunnilla on vuodesta toiseen mahdollisuus säästää jatkuvilla määräaikaisuuksilla sekä epäpätevien opettajien palkkauksella. OAJ ei puutu asiaan riittävän napakasti.
10. Opettajia koulutetaan tietyissä aineyhdistelmissä aivan liikaa suhteessa vapautuviin työpaikkoihin. OAJ ei tunnu reagoivan asiaan millään tavoin. Mallia voisi ottaa esimerkiksi lääkäriliitosta. Omasta aineyhdistelmästäni voitaisiin lohkaista vähintään 30 opetuspaikkaa vuosittain (arvio perustuu kurssitovereiden työllistymistilastoon, arvioon vuosittain avautuvista vapaista työpaikoista sekä hakijamääristä viimeisen 5 vuoden aikana).
11. Palkkakehitys ei ole kyennyt seuraamaan yleistä palkkakehitystä ja elinkustannusten nousua.
12. Opettaja-lehti, jossa olisi mahdollisuus julkaista ja tiedottaa opetustyöhön olennaisesti liittyviä artikkeleita, tutkimustuloksia ym. opettajan ammattitaitoa kehittävää materiaalia - on ponneton ja laimea.
13. Jäsenmaksusta huolimatta, OAJ:ta ei saa aina tarvittaessa apua ja neuvoa mm. työsuhdetta koskeviin asioihin.