Ennen kristinuskoa on talvipäivänseisauksen aikoihin vietetty sydäntalven juhlaa, josta tulee myös meidän käyttämämme joulu-sana. Sana joulu on muinaisgermaanista perua sanasta hjul ja tarkoittaa pyörää, jota on pidetty auringon vertauskuvana. – Ei siis mitään tekemistä kristillisen juhlan kanssa. Esim. Briteissä ja Yhdysvalloissa juhlan nimi on Christmas ja nimestä jo kuulee, että vietetään kristillistä juhlaa, mutta Pohjoismaissa nimi on yhä edelleen ns. pakanallista perua: Suomi = Joulu; Ruotsi, Tanska ja Norja = Jul; Islanti = Jól.

Meiltä löytyy myös yllin kyllin jouluperinteitä, jotka ovat ns. pakanallista perua: joulupukki on perua kekripukista ja tontut ovat muinaissuomalaisia henkiolentoja, kinkku edustaa muinais-skandinaavisen Freyer-jumalan uhrilahjaa, jopa kynttilöiden polttelulla on alun perin ollut pakanallinen merkitys: Saturnuksen, kylvön jumalan kunnioitus. Ikivihreissä puissa, kuten joulukuusessamme (jonka koristelu on tullut saksasta vasta 1800-luvun lopulla), on aurinko elänyt edelleen vuoden pimeimpään aikaan ja se poltettiin joulupäivinä karkottamaan pimeyden henget.

Oman perheeni joulu, kuin myös arki ja vuoden muut juhlat, on ollut virallisesti täysin uskonnotonta siitä asti kun esi-isilläni oli mahdollisuus erota kirkosta vuonna 1923. Kunhan vielä vihdoinkin saataisiin erotettua valtio ja kirkko toisistaan, niin meidän ei tarvitsisi pakosta enää olla missään tekemisissä koko instituution kanssa.

#4: Heidi - Joulun perinteistä 

 Enpä olisi paremmin voinut sanoa. Kiitos!