Päivähoidon subjektiivinen oikeus lakkautettava

Suomessa on pääsääntöisesti erinomainen lasten päivähoito ja kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen korkeasti koulutetut varhaiskasvattajat. Se ei kuitenkaan voi ja saa korvata omien vanhempien antamaa hoitoa.

Ainoastaan jos on kyseessä vanhempien työ, perheen sosiaaliset ongelmat, opiskelu tai sairaus, lapsen kokopäiväinen hoito on perusteltua.

Osapäiväinen hoito oli ennen tapa ja kokopäiväistä hoitoa oli ehkä noin 1/4 (?)lastentarhojen toiminnasta. Äidit olivat enemmän kotona kuin nykyään, mutta ei tullut kuuloonkaan että hän jättäisi lapsensa laitoksen hoidettavaksi koko päivän ajaksi silloin kun itse on kotona.

Osa-aikainen hoito tapahtuu lapsen ollessa virkeä. Silloin hän myös hyötyy herkemmin niistä virikkeistä ja kavereista joita päivähoito tarjoaa.

Lapsi jaksaa osa-aikaisen kotoa poissaolon paremmin kuin kymmentuntisen, eikä ristiriitatilanteita hälyn aiheuttamasta stressistä, isoon joukkoon hukkumisesta, väsymyksestä tai vanhempien ikävästä niin helposti synny.

Minne osapäiväryhmät havisivät? Nyt osa-aikainen lapsi on hoidon ajan isossa ryhmässä prosenteiksi jyvitettynä. Jos ryhmässä on useita osa-aikaisia lapsia, päivän kuluessa ryhmän kokonaisluku saattaa nousta varsin korkeaksi. Aamu- ja iltapäivälapset liittyvät ja poistuvat ryhmästä pitkin päivää. Tästä kärsii myös se kokopäiväisen joukko, jonka pitää päivän aikana sopeutua ryhmän vaihteleviin vuorovaikutuskoostumuksiin.

Lapset eivät ole prosentteja vaan tuntevia, kehittyviä (näissä olosuhteissa mihin suuntaan?) ja ryhmässäkin yksilöllisiä tarpeita vaativia yksilöitä.

Tämä ei ole helppoa päivähoidon työntekijöillekään, vaikka he ovatkin suostuneet ja tottuneet joustamaan ja venymään nykyvaatimuksissa ja käytännöissä vaikka mihin!

Nykyään kasvatusvastuu niin helposti sysätään toisten hoidettavaksi. Lapsen hankintaan rynnätään ottamatta ollenkaan vastuuta itse lapsen tulevaisuudesta ja onnesta. Rahanhimo yhteiskunnassamme menee vastuullisuuden edelle. Järkeä pitää ruveta rahanjaossakin jo poliittisten päättäjien käyttämään ja vaatimaan vastuullisuutta vanhemmuudelta. Elämä ei ole rahan perässä juoksua. Elämä on vastuuta lähimmäisistä, niistä jotka ovat lähellä. Enää ei lapset tunne vanhempiaan saatikka sitten kunnioittaisivat heitä. Yhteiskuntamme on ottanut MUKA vastuun. Sen sijaa olemme tehneet vanhemmuudesta hautausmaan. Olemme eristäneet sekä lapsemme ja vanhempamme omiin vankiloihinsa ilman yhteyttä läheisiinsä. Sukupolvien välinen kuilu on syvempi kuin koskaan samoin kuin kuilu kansan ja poliittisten päättäjien välillä. Moraalia ei ole - ei päättäjillä eikä kansalla. Markkinavoimille on annettu valta päättää minne ihmiset sijoitetaan. Vapautta ei ole. Ja ihminen voi huonosti!

Saadaan ilman pakollista tarvetta olevien päivähoitopaikan käyttäjille rajoituksia. Näin vältyttäisiin niin suurilta hoitopaikkajonoilta ja niiden lapset pääsisivät hoitoon jotka akuutisti sitä tarvitsevat, jotta pääsevät töihin.

Lakia pitäisi muuttaa, jotta epäkohtiin voitaisiin puuttua.

Päiväkerhoja lapsille, joilla vanhemmat kotona.

Iso osa köyhistä, jotka on kotona, on myös niitä joilla on perheessä enemmän tai vähemmän monitahoisia ongelmia. Jos heidän lapset eivät saa olla päiväkodissa katsomassa tavallista tasapainoista menoa, vaan tottuvat jo lapsesta elämään keskellä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, on heidän tulevaisuutensa aikapitkälle jo kirjoitettu. Jos taas lapset saavat olla 4-8h päivässä terveessä, tasapainoisessa ja välittävässä ympäristössä, on lapsilla paljon paremmat mahdollisuudet päästä ulos sosiaalisesta lowlife oravanpyörästä, joka seuraa sukupolvien yli, äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle. Jos taas yhteiskunta ei tuossa onnistu, on vaihtoehtona sijaiskodit (n. 100.000e/vuosi/lapsi) ja vanhemmalla iällä muut yhteiskunnalle kalliit vaihtoehdot. Siinä on turha valittaa että miten "kasvatusvastuu sysätää yhteiskunnalle". Parempi kun sysätään jos omat voimat ja taidot eivät riitä. Se on lapselle parempi vaihtoehto ja yhteiskunnalle helposti jopa miljoonia euroja halvempi vaihtoehto per lapsi. parempi menetetty euro tänään kun tuhat huomena.

Niitä on laidasta laitaan, myös "Anneli Auereita", kuten eräs emeritusprofessori sanoi radiossa. Sipilä tais olla nimi.
Mihin häviää niin helposti se lapsen oikeuden näkökulma? Subjektiivisella oikeudella tarkoitetaan lapsen oikeutta päästä päivähoitoon. Mannerheimin lastensuojeluliitto myös tätä mieltä.
Eiväthän ne vanhemmat välttämättä sitä hoitoa ja toimintaa tarvitse, vaan se lapsi. Nykyajan vaativassa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja ja kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi lapsi tarvitsee monipuolisesti virikkeitä älylliseen kehitykseen. Muuten voi olla ratkaisevasti muista jäljessä, kun varsinainen koulu alkaa.

Miksi työttömiä ei mainita adressissa? Eihän työtön voi olla työmarkkinoitten käytettävissä ja siten oikeutettuna työttömyyskorvaukseen, jos hän ilmoittaa olevansa nyt kotona hoitamassa lapsiaan.
Työttömän TYÖ on hakea töitä, ja siihen liittyy esim. erilaiset kurssit, rekryt, tapaamiset, haastattelut, hakemukset, puhelut, matkat.. ym. Taitaa tulla lapselle aika yksinäistä.

olen samaa mieltä siitä, että subjektiivinen oikeus on muutettava tarpeeseen perustavaksi

Mikä ihmeen iltapäivälapsi? Onko jossain vielä sellaisia? :O Kyllä ne puolipäiväiset tulevat aamupäivällä kun on ohjattua toimintaa, ei iltapäivällä ole kun päiväunet, välipala ja ulkoilua...

Lastenhoitajana todellakin kannatan subjektiivista päivähoitoa, anteeksi vain Sinikka Savolalle joka yrittää puhua minunkin suullani. Olen pitkälti samaa mieltä kun yllä, subjektiivinen päivähoito on lapsen oikeus, ei vanhemman. Olen työssäni nähnyt paljon lapsia joille hoidossa olo on äärimmäisen tärkeää, on mm. maahanmuuttajalapset joiden suomen kieli ei kehity, on lapsia joiden kotona on menossa riitaisa avioero ja lapsia joiden kotona äiti lähinnä makaa eikä kommunikoi lasten kanssa. Kukaan näistä ei kuitenkaan ole sosiaalitapaus. Ilman subjektiivista päivähoitoa nämä lapset jäisivät pitkälti kotiin tai tulisivat, jos tulisivat, hoitoon osa-aikaisesti. Nämä lapset ovat viiden vanhana epäsosiaalisia, häiriökäytöksisiä, aikuisista riippuvaisia, "kielipuolia" ja vetäytyviä, on heidän oikeus saada viettää päivä seurassa jossa ammattilaiset voivat opettaa ja ohjata heitä näiden ongelmien kanssa. Ei eskarissa saati koulussa keretä enää puuttumaan tälläisiin ongelmiin samanlailla kun päivähoidossa (ja mitä myöhemmin, sen vaikeampi).

Kuinka moni vanhempi oikeasti kykenee tarjoamaan niin laajan ammatillisen avun ja ohjauksen kun päiväkodissa pystytään?

#10: lastenhoitaja -  

 Kaikkeen tähän "hyvään" riittä se osapäivähoito. Ei ole minkäänlaista asiallista syytä siihen että lapsi päiväkodissa koko päivän jos toinen vanhempi kotona.Ei hyödytä lasta eikä vanhempia eikä vanhempi-lapsisuhdetta.

Tuossa edellä Pahahepa ja Huolestunut kirjoittavat viisaita sanoja. Oikeus on nimenomaan LAPSEN oikeus, ei VANHEMPIEN.

Nykyään on jonkinlainen inhottava moralismi voimissaan, on kovin helppoa huutaa "vanhemmat hoitakoot lapsensa". Näinhän se ideaalimaailmassa menisikin. Mutta kun maailma ei ole täydellinen. Meillä on suuri määrä ongelmaperheitä ja heidän lastensa vuoksi toivon että lasten oikeus myös kokopäivähoitoon säilyy. Eikä siinä tarvitse edes olla "ongelmaperhe" kun päivähoito voi lapsen edun kannalta olla tärkeää. Jos esimerkiksi kotona on vauva (tai parikin pientä), voi olla 3-5 -vuotiaan ihan hyvä olla välillä päivähoidossa. Ei ole kenenkään etu se, että leikki-ikäinen jää vaille huomiota ja usein joutuu ylirasittuneen äidin tiuskimisen kohteeksi. 

Jos näitä lapsia pystytään tukemaan päivähoidossa, olen mielihyvin valmis "maksamaan" veroissani siitä sen hinnan että aina löytyy joku joka systeemiä käyttää hyväksi. Näin on kaikkien etujen kohdalla. Loppupeleissä arvaan että syntyy kuitenkin enemmän myös rahasäästöjä kun voidaan tukea myös vajavaisessa ympäristössä kasvavia lapsia. Ja onhan se ennenkaikkea inhimillistä itseään sivistyneeksi väittävässä yhteiskunnassa.

Päiväkoti ei ole tarpeellinen normaalille alla 3-vuotiaalle lapselle, jonka vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona. Kotihoitoa ei korvaa päiväkoti ja päiväkodin suuret lapsimäärät. 

Päiväkotia ja sen kasvatusta/virikkeitä on aivan liioitellusti ylistetty. Lastentarhanopettajana en omia lapsia päiväkotiin ole koskaan vienyt.

Kaiken lisäksi päivähoidon taso on mennyt kuin hevosenhäntä alaspäin. Missä ovat ne entisajan hyvinkoulutetut lastentarhanopettajat. Viimeiset jäämässä kohta eläkkeelle.

Suurin osa päiväkodin toiminnasta tapahtuu klo 9-12 aikana. Joistakin sosiaalisista syistä opetusta tarvitsevat lapset hyötyvät enemmän siis vain tästä ajasta. Huomioitavaa on se, että päiväkotihoidolla on hämmästyttävän suuri vaikutus lasten argessioiden kehittymiseen. Sellaiseen ympäristöön on jopa vastuutonta laittaa lapsia, jotka tarvitsevat sosiaalisin perustein hyvää kasvuympäristöä.

#12: Repeli - Lopettakaa moralisointi 

 Näille lapsille riittää puolipäiväpaikka.