Suomen on ratifioitava yk:n vammaisten ihmisoikeussopimus viipymättä.

Miksi ei vammaisjärjestöt ja -liitot järjestä vammaispäivää ja kulkuetta ympäri Suomea samoihin aikoihin vuosittain? Niin tekee monet muutkin vähemmistöt. Olemmeko vähemmän ihmisarvoisempia ihmisiä?

Asia on enemmän kuin tärkeä, meitä vammaisia on paljon ja monella eri tavalla vammautuneita. Kehitysvammaiset ovat oma ryhmänsä ja heitä on paljon ja vamma-asteita on yhtä paljon kuin vammautuneitakin. Heidän asiansa ovat olleet retuperällä aina, nyt on pikkuhiljaa tajuttu heidänkin ihmisyytensä ja että heillä on samat oikeudet kuin ns. terveillä ihmisarvoiseen elämään, oikeus työhön, rakkauteen ja yhteiselämään ja että intimiteettisuoja koskee myös heitä.

 Toinen ryhmä on syystä tai toisesta fyysisesti vammautuneet,liikuntarajoitteiset, afasiapotilaat, muut aivovammapotilaat kuulo/puhevammaiset ja näkövammaiset=heikkonäköiset ja sokeat jne.

 On liikuntaesteitä, paikkoja, joihin ei pääse edes sauvoja käyttävät pyörätuoleista nyt puhumattakaan. Ei löydy minkäänlaista opastusta aistivammaisille eikä muillekaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, tässä nyt kuitenkin pikkusia esimerkkejä nyky tilasta.

 Omasta perheestäni löytyy kehitysvammaisia, näkövammaisia, mielenterveyteen liittyviä sairauksia, tapaturmista ja sairaudesta johtuvia vammautumisia. Itse olen reumaatikko ja kärsin pahoista nivelrikoista, joudun käyttämään apuvälineitä liikkuessani ja melkein päivittäin yleisillä paikoilla, liikkeissä ja virastoissa käydessäni törmään esteisiin, jotka estävät kulkuni sinne, missä minun olisi asiani hoidettava.

 Toivottavasti saamme tällä adressilla myös jotain aikaiseksi, että tämänkin jansan ääni, ns. "huutavan ääni korvessa", kuuluisi päättäjien korviin ja he tekisivät päätöksensä sen mukaan eli ratifioitava YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus välittömästi.

#3: Sari Riskumäki - YK:n Vammaisten ihmisoikeussopimus

 Kuvaava tähän avunsaantiin liittyen; Sairastan reumaa ja minulla on erittäin paha nivelrikko, lonkat on jo vaihdettu, seuraavaksi polvet vuoden sisään, puhdistusleikkauksia jne.  Vasemman lonkan tekonivelleikkauksessa kävi niin, että vaikka lääkärini hyvin tiesi kuinka hauraat mun luut ovat niin reisiluunpää halkesi ja se jouduttiin kiinnittämään ketjulla ja parilla ruuvilla, kiinnitys onnistui täydellisesti ja lonkka toimii paremmin kuin uus, tuon kiinnityksen takia jouduin kuitenkin liikkumaan niin etten saanut varata leikattuun jalkaani pariin kuukauteen. Asun yksin eivätkä lapset asu niin lähellä, että pystyisivät päivittäin auttamaan mua.No, soitin kunnan kotipalveluun, asiasta oli jo puhuttu sosiaalisihteerin kanssa ennen leikkaukseen menoa ja sovittu, että apua tarvitessani soitan kotipalveluun, kohtelu puhelimessa oli todella tylyä. Minulle oli toimitettu suihkutuoli kaupungista ja kotipalvelun oli määrä toimittaa se mulle. Toimittihan ne, viikko sen jälkeen, kun olin kotiutunut, tuoli oli tullut heille jo ennen kuin tulin kotiin. Puhelimessa en saanut minkäänlaista vastausta siihen, miten ja koska saan apua, enhän pystynyt edes peseytymään itse, koska lonkkaa ei saanut taivuttaa kuin 90* ja ilman sitä tuolia koko pesu oli aivan utopiaa. Kysyin tuolin tuojilta, toisena oli muuten paikallisen kotipalvelun pomo, milloin heiltä ehtii tulemaan siivooja, miten kaupassa käynti järjestetään ja tietysti siitä peseytymisavusta. Mua katottiin kuin halpaa makkaraa niinkuin en ihminen ois ollutkaan, se pomo tokas, että vai pitäis sua vielä hyysätä täällä ja käydä siivoomassa ja pesemässä, ei me tollasia tehä.........minä, joka en yleensä jää sanattomaks vaan multa saa samalla mitalla takasin, jäin täysin sanattomaks, akat lähti ja se pomo huikkas mennessään että no soita nyt sitte jos sä tosiaan jossain sitä apuu muka tarviit......

 Arvaas muuten, soitinko????? En, enkä tule enää koskaan pyytämään kunnalta mitään apua, niin hankalaa tilannetta ei sairauteni kanssa tulekaan, että heitä tarvitsisin.

Onko tätä sopimusta milloin aikomus ratifioida? Tietääkö joku? Nyt kun se neljäs luvattu vuosi menossa, jonka sisällä on muistakseni luvattu ratifioida.

Kaksi vuotta sitten minut irtisanottiin I-print Oy:n kirjapainosta Seinäjoella. Syynä on työnantajain ja esimiehen ennakkoluulo kuuroille, vaikka mulla on kaksi alaikäistä lasta. Kyllä on väärin että kahden isä irtisanottiin, irtisanominen ei koske kuuleville vain kuuroille eli minut. Haluan jatkaa työssään vanhuudeneläkkeen eli 65 vuoteen saakka, eli vanhuudeneläkkeen. Työnantaja ja esimies ovat kylmäpäitä kuuroille, heidän mielestä kuurot ovat tyhmiä kehitysvammaisten tasolla, olen hyvin loukkaantunut vaikka ei antanut mun jatkaa vanhuudeneläkkeen asti. Meiltä puuttuu lainsäädäntö että kuuroja ei saisi syrjiä työelämästä.Nykyään ilman laisäädännöstä kylmäpäät työnantajat estävät kuuroja työnhakuista, lainsäädäntö puuttuu. Alaikäiset lapset kärsivät että isä on työtön eli rahapulassaja samoin äiti on työtön ei kä löytänyt työtä, syynä on työnantajain estävät kuuroja työnhakuun. Haluan että i_print kirjapaino julistetaan tuotantoboikottiin syynä on syrjintä kuuroille, koska työnantajailla puuttuu kuurojen työelämästä tietoa. Lainsäädäntö mahdellisesti pian.