naimalakko

#191: v ronski - sannavain,

”Vastustan ainoastaan ehdollisesti: ehto on se, minkä johdonmukaisuus vaatii, eli jos homoille, niin silloin myös sisaruksille.”

Adressit-sivustoa selaillessa löysin muun muassa vetoomuksen, jossa vastustettiin viisikerroksisten kerrostalojen rakentamista Lietoon sillä perusteella, etteivät ne sovi paikkakunnan maalaiskaupunkilaiseen ilmeeseen, eivätkä ne ole sopusoinnussa lähialueen matalan rakennuskannan kanssa. Kieltäydyin kirjoittamasta adressia, koska siinä ei mainittu mitään viisikerroksisten kerrostalojen rakennuskiellosta Turun puutaloalueille, eikä siinä myöskään vaadittu tällaisen rakennustoiminnan kieltämistä Porvoon vanhankaupungin ranta-alueella. Johdonmukaisuuden vuoksi adressi olisi pitänyt ulottaa koskemaan kaikkia sellaisia rakennettuja ympäristöjä, joiden maalaiskaupunkilaiseen ilmeeseen tällaiset tornitalot eivät soveltuisi. En todellakaan lähde tukemaan vain Liedon alueen matalan rakennuskannan säilyttämistä harmonisena, vaikkeivät viisikerroksiset kerrostalot todennäköisesti sovikaan sinne pätkän vertaa.

Entäs jos unohdetaan kerrostalot ja kuvitellaan omakotitalon tulipalosta selvityneet mies ja poika. Talon omistava mies on hankaloittanut pojan elämää laittamalla tämän nukkumaan kellariin, josta pojan onnistuu päästä ulos juuri ja juuri hengissä, muttei mitään omaisuutta mukanaan kantaen – hädässä hänen ei ole onnistunut kiskoa päälleen edes vaatteita. Tapauksen jälkeen ompeluseuran kahvittelupäivänä järjestetään pienimuotoinen keräys, jonka tarkoituksena on ostaa pojalle edes lämmin villapaita. Ompeluseuran voimahahmot kieltäytyvät kuitenkin jyrkästi keräyksestä, sillä kolehti voitaisiin aivan samalla perusteella kerätä myös kenkien, sukkien, lakin, housujen, takin ja kintaiden hankkimista varten. Johdonmukaisuuden ansiosta poika jää siten vaille mitään vaatteita.

”Kerrot, että mielestäsi vaihtoehto C on looginen. Osaatko kertoa, mikä on se peruste, joka käy sukupuoliesteen poistamineen mutta ei sovellu sukulaisuusesteen poistamiseen (ja näin välttämättä korvaa C:n B:llä)?” Kirjoitin, että mielestäni kummatkin vaihtoehdot ovat loogisia. Ehkä on tarvetta avata tämän ajattelun taustalla olevaa logiikkaa.

Avioliitto on nykyään juridisessa mielessä varallisuusoikeudellinen oikeustoimi kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Se on julkisen vallan tunnustama tapa järjestää omaisuus sekä sukulaisuussuhteet (esim. isyysolettama). Kirjoittamallasi avioliiton historiallisella taustalla (yhteiskunta ottaa erityissuojelukseensa parit, jotka (oletettavasti/toivottavasti) tuottavat ja kasvattavat yhteisiä biologia jälkeläisiä) ei ole merkitystä, kun avioliittoa tarkastellaan nykymuodossaan.

Kysyt, ”[m]illä perusteella pidät avioliittotapauksessa vaihtoehtoa A epäloogisena?” Suomessa on nykyisellään voimassa kaksi rinnakkaista instituutiota eli rekisteröity parisuhde sekä heteroille avioliittolaki, jonka säännöksiä pitkälti sovelletaan jo nyt nais- ja miespareihin. Johdonmukaisesti ajatellen ainakin minun on vaikea nähdä, miksi tällaisen varallisuusoikeudellisen oikeustoimen sopijaosapuolien sääntely on tarpeellista. Sekä miehen että naisen kanssa seurusteleva lapseton nainen elää samanlaista elämää kummankin seurustelukumppaninsa kanssa. Kun nainen menee naimisiin miehen kanssa, asia on muitta mutkitta selvä. Avioeron jälkeen nainen löytää kumppanikseen naisen, jonka kanssa haluaisi mennä naimisiin, mutta silloin toimituksen nimi onkin parisuhteen rekisteröiminen ja siihen on kasattu kaikenlaista pikkukiusaa esimerkiksi maksullisen sukunimen muodossa. Päälinjoiltaan kumpikin instituutio on kuitenkin identtinen. Miksei identtisyyttä voida saman tien viedä loppuun saakka? Eihän kaukasialaisten ja aasialaisten välisiin avioliittoihinkaan sovelleta erilaista lainsäädäntöä. Samaa voidaan halutessa kysyä myös sisarusavioliitojen kohdalta.

Sisaravioliiton vaatiminen nais- ja miesparien avioitumisoikeuden yhteydessä tietäisi väistämättä sitä, että koko hanke kaatuisi raivokkaaseen vastustukseen. Kun parisuhdelakia koskeva esitys aikoinaan tuotiin valtiopäiville, siitä jätettiin tarkoituksella adoptio-oikeus pois, koska tiedettiin, että kokonaista pakettia ei tultaisi saamaan läpi. Lakia on sittemmin paikkailtu esimerkiksi sisäisen adoption mahdollistamisella.

Samoin tehtiin aiemmassa viestissäni mainitsemani muutoksen kohdalla, jossa naimattomat naiset saivat täysivaltaisuuden. 1860-luvulla tehty muutos ei todennäköisesti olisi ollut mahdollinen, jos naistenkin arvon tunnustava alkulainsäädäntö olisi jo silloin antanut naisille äänioikeuden tai sisältänyt kiellot raiskata ja pahoinpidellä puolisoaan avioliitossa. Nämä asiat on käyty yksitellen läpi – kyllä vain – niitä koskevassa kansalaiskeskustelussa. Samalla tavalla avioliiton tasa-arvoistamisen kanssa nähdäkseni tullaan toimimaan. Omasta puolestani voin tosin rehellisesti sanoa, etten ihan oikeasti ajatellut adressia allekirjoittaessani sisarusavioliittoja saati niiden tarpeellisuutta, mutta kuten nähtyä, olen kuitenkin näyttänyt niille varovaisesti vihreää valoa – en tosin tämän adressin puitteissa (koska tässä adressissa kiinnitettiin huomiota juuri rekisteröidyn parisuhteen epäloogisuuksiin suhteessa avioliittolakiin, ja adressin tekstiä tuskin lähdetään lennossa muuttamaan kattamaan myös sisaravioliittojen vaatimisen). Taas palataan kunkin askeleen kohdalla käytävään kansalaiskeskusteluun: jos suomalainen yhteiskunta haluaa joskus sallia veljen ja siskon avioitumisen, niin silloin se sallitaan. Nais- ja miesparien avioliiton sallimisesta ei kuitenkaan automaattisesti seuraa, että jonkin toisen ihmisryhmän avioitumisaikeet siunattaisiin yhteiskunnan tasolta.