naimalakko

#200: v ronski - Tiistaita sannavain,

Täytyy tunnustaa pienoinen pettymykseni siihen, että reippaasti sisaravioliittojen johdonmukaisuudesta lähtenyt argumentointisi lässähtää maalisuoralla avioliiton näkemiseksi biologisen maailmankuvan turvasatamana. Keskustelusta olisi selvinnyt muutamalla viestillä, jos olisit jo ensimmäisessä viestissäsi saanut punnerrettua ulos perusteesi kieltää avioituminen muilta kuin heteroilta: kun hetskut voi saada lapsii niin siks.

”[V]äität, että JP olisi "johtoajatus" ja samalla kiistät perusteen BP. Edelleen väitteesi

’moderni avioliittosääntely irtautuu muun muassa lisääntymiseen liittyvistä perusteista’

on suorastaan naiivin sokea, koska tiedämme nykymuodon nimenomaisesti tukeutuvan perusteeseen BP perusteen JP ohella.”

”Nykymuotoinen lakihan ei lähde pelkästään perusteesta JP, muutenhan siinä ei mainittuja esteellisyyskohtia vaivauduttaisi erikseen luettelemaan - tämähän on aivan selvä asia!”

Avioliittolaki (234/1929) säätää avioliiton solmimisesta ja purkamisesta. Lain aineellista sääntelyä on esimerkiksi puolisoiden oikeussuhteiden määrittely ja menettelyllistä säännökset muun muassa vihkimisen toimittamisesta, perheasioiden sovittelusta, yhteiselämän lopettamisesta ja avioerosta. Lisäksi säädöstä ryydittävät erilaiset kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat lainvalintasäännöt. Yksinkertaistettuna laissa säädetään, että ketkä tahansa 18 vuotta täyttäneet mies ja nainen saavat mennä keskenään naimisiin.

Nykymuodossaan avioliitto on lakitekninen parisuhdesopimus, minkä vuoksi sen solmimisoikeus on useissa maissa voitu ulottaa koskemaan myös esimerkiksi nais- ja miespareja. Ajatus siitä, että avioliittolaki hakisi oikeutuksensa biologisesta perusteesta, on jokseenkin moderni. Esimerkiksi keskiajalla avioliiton tarkoituksena ei ollut lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa. Keskiöön nousi toki suvun jatkaminen, muttei mainitsemallasi modernilla perusteella: lisääntyminen varmisti sen, ettei suvun omaisuutta kulkeutunut suvun ulkopuolelle, ja että vanhemmilla oli aikuistuvissa lapsissa edes jonkinlainen sosiaaliturva.

Nykylakiin ei ole kirjattu tämän oikeustoimen tarkoitusta, vaan yhteiskunnan silmissä se on määrämuotoiseen varallisuusoikeudelliseen oikeustoimeen ryhtymistä. Ainoa laista luettavissa oleva tarkoitus on sitoa kaksi ihmistä näiden molemminpuolisella myötävaikutuksella taloudellisesti ja juridisesti yhteen. Laissa ei säädetä, että avioliiton tarkoitus on esimerkiksi saada jälkeläisiä, että tarkoitus on suojata näitä jälkeläisiä, tai että avioliitto tukeutuu aviomiehen ja vaimon välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä syntyneiden jälkeläisten suojaamiseen. Lakiin ei ole kirjattu, että sen tarkoituksena on suojata lapsen yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Kaikista vähiten avioliittolaissa säädetään, että lisääntymisen biologinen perusta perustelisi avioliittoinstituution. Nykyistä oikeustilaa selventää kirjoittamasi virke ”Jos avioliiton merkitys laajennetaan parin yhteisten biologisten lasten tuottamisen ja kasvattamisen ulkopuolelle, niin silloin merkitys ulottuu suhteisiin, joissa yhteisiä biologisia lapsia ei tuoteta (ja kasvateta), kuten homopareihin, sisaruspareihin ja vanhempi-jälkeläinen -pareihin.”

Nykymuotoinen avioliittolaki on luonteeltaan juridinen ja taloudellinen sopimus, jonka perusta ei lepää sen enempää aviopuolisoiden seksielämän kuin tästä seksielämästä mahdollisesti syntyvien lasten varassa. Laki ei velvoita aviopuolisoita lisääntymään. Avioliittolain perustana sopimusvapaus ja siitä kumpuava osapuolten molemminpuolinen tahdonilmaisu, jolla he tavoittelevat lain mukanaan tuomia oikeusvaikutuksia. Väitteesi, että tämä on vain toinen peruste (nimittäin juridinen peruste JP), joka ”tekee vain entistä laajemman ehdotelman ’avioliiton luonteeksi’” on vailla lainsäädännön tukea. Kun kirjoitat näkemyksenäsi, ettei avioliittolain eksklusiivinen nykymuoto ole mielivaltainen siksi, että se on ”perusteiden BP ja JP mukainen” (vastakohtana homoavioliitolle, joka on ”vain” juridisen perusteen mukainen), värität säädöstä omalla tulkinnallasi: lain perusta on nykymuodossaan puhtaasti juridinen, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka haluaisit nähdä biologisen perusteen sääntelyyn vaikuttavana relevanttina seikkana. Avioliittolain johtoajatuksesta ja sen kautta ilmenevästä lain säädäntötekniikasta johtuen on lain kannalta täysin yhdentekevää, tulevatko aviopuolisot koskaan harjoittamaan keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä samalla tavalla kuin on täysin yhdentekevää ja triviaalia, syntyykö liittoon biologisia jälkeläisiä. Väitteesi siitä, että tämä adressi ”sen sijaan vaatii uutta muotoa, joka lähtee vain JP:stä” ei siten pidä paikkaansa, sillä se lähtee – aivan oikein – ainoasta mahdollisesta perusteesta.